Miten eroon tästä tunteesta?

"Miten pääsen eroon tästä kalvavasta tunteesta, joka syö sisältä kaiken aikaa... Ja tunne vaan suurenee ja pahenee... "

Niin minullakin... lisäksi puran näitä tunteita tavalla, joka syö parisuhdettamme (riitely) ja helpotus on tilapäistä, jos ollenkaan. Sen jälkeen entistä pahempaa.

"Olenko minä syyllinen siihen, että väkisinkin alkaa epäilyttämään, mikä kaiken takana on...??"

Samaa mietin itsekin välillä, mutta kun aiemmin on tapahtunut asioita, joita ei olisi pitänyt tapahtua ainakaan salassa ja sellaisilla tunteilla...

"Nyt minun energia menee kaikki tämän asian kanssa pohtimiseen...
Mitähän henkilökohtaisia asioita ovat tänään jutelleet, minkälaista flirttiä heittävät jne. "

Samoin minulla ja tuntuu, että oma elämä menee kokoajan hukkaan, eikä asiasta osaa puhua järkevästi niin, että hänkin ymmärtäisi sen, miksi näin tunnen.
Monesti mietin sitä, että kun hän neuvoo tekemään itse samoin, että haluaako hän, että syyllistyisin samaan kuin hän, jotta hänen olonsa helpottaisi. Jos teen samoin, niin pelkään sitä, että hän ei kestäisi sitä ja suhteemme päättyisi siihen.
Miksi hän on nyt 10v jälkeen muuttunut näin paljon, kun aiemmin hän oli mustasukkainen asioista, joita ei ollut tapahtunut tai jotka eivät olleet lähellekään hänen viime aikoina tekemiään asioita?
Olenko minä muuttunut tällaisissa asioissa niin, että en itse sitä huomaa, vaan ajattelen vain hänen muuttuneen.

Pari vaihtoehtoa tilanteeseen; opettelet elämään sietämällä miehesi valheita ja kertomatta jättämisiä ja niitten myötä mahdollisia syrjähyppyjä (aika sinisilmäinen olet nytkin, ei pahalla) tai vaihdat ukkosi rehelliseen.

Mustasukkaisuus on periaatteessa tosi yksinkertaista. Siinä on kyse toisen omistamisenhalusta, ja joskus se omistamisenhalu on niin suurta, että se voi pilata koko suhteen. Mustasukkasuus on perimmiltään itsekästä, eikä liiassa mustasukkaisuudessa ja kahlitsemisessa ole enää kyse siitä, että rakastais toista, vaan siitä sairaasta omistamisenhalusta. Jos meinaa päästä eroon, niin siinä pitää silloin luottaa toiseen. Liika mustasukkasuus aiheuttaa toiselle tunteen, ettei häntä rakasteta, eikä häneen luoteta. Liika mustasukkaisuus johtuu siitä tunteesta, ettei ole tarpeeksi hyvä toiselle ei kelpaa, ja siinä pelätään koko ajan, että toinen lähtee toisen mukaan. Periaatteessa siis mustasukkaisuus johtuu omasta riittämättömyyden tunteesta ja huonosta itsetunnosta, sekä epäluottamuksesta toista kohtaan. Jos näistä pääsee eroon ainakin osittain, niin silloin olettaisin, että mustasukkasuus vähenee ja suhdekin saattaa parantua.

Kuulostaa tutulta. Minun ongelmani on, että menneisyys painaa kummituksena takaraivossa: exäni petti minua useaan otteeseen ja käytti hyväkseen hyväuskoisuuttani. Kun luottamus murenee, sitä on hyvin vaikea saada enää takaisin. Ja tämä reagointitapa tahtoo siirtyä seuraavaan suhteeseen, vaikka uusi mieheni on täysin toisenlaisesta puusta veistetty. Olemme olleet nyt yhdessä 2,5 vuotta. Muutimme yhdessä paikkakuntaa, jossa kummallakaan ei ole juuri ystäviä. Itse olen työelämässä, avokkeeni aloitti opiskelun alalla, joka on naisvaltainen. Tästä syystä hänen nykyiset luokkatoverinsa ovat naisia ja yksi heistä on noussut ystäväksi. Olen tästä tietenkin iloinen; sosiaaliset suhteet ovat meille kaikille tärkeitä, mutta nyt valtaa pelko, että luokkatoveri muuttuukin ns. rakkaaksi... Olemme puhuneet aiheesta ja asiaa ei kamalasti auta, että mieheni tietää minun kärsivän mustasukkaisuudesta. Hän on alkanut varoa sanomisiaan ja tämähän vain lisää vettä myllyyn. Uskon ja luotan mieheeni, mutta silti kärsin nykytilanteesta. Eli on peiliin katsomisen paikka: tämä oma hulluus on saatava kuriin. Järjen pitäminen päässä ja faktojen pöytään iskeminen on mielestäni ainoa konsti, joka voi auttaa. Kysymyksessä on kuitenkin tunnetila, jolla ei tarvitse olla minkäänlaista todellisuuspohjaa, pelkkä kuvitelma riittää. Nämä kuvitelmat on tapettava ja puhuminen avoimesti taitaa olla ainoa tapa päästä niistä ainakin hetkellisesti eroon.
Mustasukkaisuus on helvetillinen olotila! Ja aika usean demoni. En halua pilata nykyistä suhdettani, mutta töitä vaatii pitää oma hulluutensa kurissa. Toivotan voimia jokaiselle ja itselleni.

Olen nyt surustellut kolme vuotta mustasukkaisen miehen kanssa ja voin vakuuttaa että loppu on ollut lähellä jo monta kertaa. Voin kertoa kokemuksesta että sitä mielummin jättää niitä asioita kertomatta kun tietää että toinen ottaa niistä hirveät hermot. Voi kuulostaa tyhmältä mutta niin siinä alkaa käyttäytymään vaikka ei itse tahtoisikaan. Jos toinen ottaa niin naurettavista asioista herneen nenäänsä ja siitä alkaa riita niin et sä halua kertoa sille yhtään mitään. Vaikka pitäisi kertoakkin, niin ja ei saisi lähteä vakuuttelemaan mustasukkaiselle ihnmiselle että sinä olet ainoa ja vain sinua rakastan. Minä en suostunut jatkamaan suhdettamme ennen kun mies meni käymään ammattiauttajan juttusilla ja siellä käytyään hänelle avautui moni juttu, ilmeisesti sitä ei ennen tajua ennen kun joku vieras sen sinulle sanoo, että toi on ihan naurettavaa. Ja vähän valottaa mistä siinä on kyse. Tosin se tauti ei parane kertakäynnillä... suosittelen sinullekkin, voin kertoa että on piinaavaa pelätä koko ajan että mistä se taas suuttuu, vaikka itse et ole tehnyt yhtään mitään.