Olen huomannut näitä sivuja lukiessani, että on paljon muitakin joilta tämä maallinen maja on enemmän tai vähemmän ennenaikojansa lahonnut. Jollakin tavalla se kumma kyllä antaa lohtua, ettei tarvitse olla yksin senkään murheen kanssa.
Minä sairastuin noin kymmenen vuotta sitten niin, ettei minusta senjälkeen ole ollut mihinkään jota vähänkin voitaisiin kutsua työnteoksi. Olin aikuisiällä toteuttanut lapsuuden suurimman unelmani ja kouluttanut itseni. Työni oli minulle kaikki kaikessa ja sen menetys oli niin rankkaa etten siitä millään meinannut selvitä.
Tämän tavallisen lääketieteen kyllä asiantuntevan ja hyvän avun lisäksi etsin kaikenlaista muuta "pelastusta". Sain päähäni että voin itse jollakin tavalla parantaa itseni, kunhan löydän sopivan "ihmeparannuksen". Mietiskelin kaikenlaisten gurujen ohjeiden mukaan ja hengitin kaikki chakrat puhtaiksi ja harjoitin ahkerasti chi-gång voimistelua. Yhden menetelmän avulla pääsin kuin ihmeen kautta eroon hammaslääkäripelostani ja se oli kyllä hyvä, mutta sairauteni ei mihinkään hävinnyt. Luin kassikaupalla kirjoja itse-itsensäparantamisesta. Ne olivat kyllä kiinnostavia, muttei niistä muuta apua ollut kuin että rahapussi tuli köykäisemmäksi kantaa.
Monta on ollut mutkaa matkassa, mutta summa summarum on tämä tänään; Sairauteni on ja pysyy, se ei ole siitään mihinkään muuttunut. Voin kuitenkin hyvin. Voimia jää nyt elämiseen kun olen lakannut taistelemasta omaa itseäni vastaan. Olen hyväksynyt itseni semmoisena kuin olen ja asun tätä raihnaista, maallista majaani, vielä se sateenpitimiksi kelpaa. Niin..., ja ulospäin näyttää kyllä ihan fiksulta ;)
Siinä se minun ihmeparantumiseni sitten oli, itseni hyväksymisessä. Mitenkä te toiset kohtalotoverit? Millä keinolla olette yrittäneet helpottaa terveyden menetyksestä johtuvaa tuskaa?
Ihmeparantumista
5
399
Vastaukset
- Laahustava
Minä en ole kyllä mitään vakavampaa sairautta käynyt läpi paitsi kyvyttömyyden rakastaa.
Tai ainakin jotain siittä puuttui kun yhdessä olo oli vain "yhdessä oloa".Kiire oli aina mennä ja touhuta.Nyt kun on ikää tullut ja rauhoittunut on huomannut kuinka hyvä puolisoni on ollutkaan kun on jaksanut touhuamistani.
Kirjoitin ton kun olen kanssa lukenut kaikelaista uskonlahkoa ja etsinyt sieltä parannus keinoa kykyyn rakastaa ehdoitta.
Vastauksia löytyi vähän joka lähtöön.
Mutta esimerkiksi laulun sanoituksia miettiessä voi oivaltaa paljon.Tossa on yks hyvä
Haluatko haluatko kenties rakastua?
Tunnetko sen kaipuun,kestääkö kantti antautua?
Kestääkö hymy laaksotkin,siedätkö yllätyksekin?
rakkaus vahvistaa tai musertaa,kaiken mullistaa,sain oivaltaa
Rakkausilon suo ja surun tuo.
Se on yli kaiken,kunnes ohittaa.
Jos tahdot,olen sinun,vaikka faktat tiedätkin
Rakastan ja vihaan väliin,sitten rakastan vielä enemmän
Kestätkö rakkauden tuskineen,uskallatko kuulla totuuden?
Rakkaus valtaa kokonaan,ottaa tajun ja aistit ohjaksiinsa
Rakkaus on syypää,selitys pois se on vastalauseille kuuro
Rakkaus osaa katua,itkeä ja sanella unia
Rakkaus lumoaa,vie taivaisiin,tai vie petoksiin ja valheisiin- vio-letti
Niin nätisti kirjoitit, oletko itse kirjoittanut tuon runon?
Minä uskaltaisin väittää näin, että oman pohjansa löytää vasta, kun ensin on jostain syystä jutellut "Herran Viikatemiehen" kanssa, edes kerran. Tiedän sen siitä, että olen sen kaverin tavannut muutaman kerran kun se on minuun niin mahdottoman rakastunut, mutta nyt ollaan ihan ystäviä ja sovittu, että minä saan tarpoa täällä vielä vähän aikaa kumminkin. ;)
Rakkauden pelko johtuu pohjimmiltaan menettämisen pelosta. Niin kauan kuin ei uskalla kohdata menettämisen pelkoaan, pelkää myös rakastaa. Ja niin kauan myös kieltää itseltään sen syvimmän ihmisenä olemisen tunteen joka tulee toisen ihmisen todellisesta kohtaamisesta. Fyysisesti olemme usein kyllä valmiita intiimiin suhteeseen, uskallamme riisua itsemme alasti sen toisen edessä, mutta "sielullisesti" emme uskalla. Siksi se suhde tuntyy tyhjältä, jos siinä ei ole sekä fyysistä että "sielullista" intimiteettiä. Tulee mieleen toiset laulun sanat:
"Kun ei pelkää itseään,
ei pelkää myöskään elää elämää."
Unohtunut, kuka lauloi?
Pelon kanssa ei toista ihmistä voi lähestyä ja pelon voittamiseen tarvitaan uskallusta. Uskallusta kohdata ensin se oma itse ja omat pelot.
Tulipas tästä nyt syvämietteistä. Ehkä se on sitä universaalista rakkautta, se? vio-letti kirjoitti:
Niin nätisti kirjoitit, oletko itse kirjoittanut tuon runon?
Minä uskaltaisin väittää näin, että oman pohjansa löytää vasta, kun ensin on jostain syystä jutellut "Herran Viikatemiehen" kanssa, edes kerran. Tiedän sen siitä, että olen sen kaverin tavannut muutaman kerran kun se on minuun niin mahdottoman rakastunut, mutta nyt ollaan ihan ystäviä ja sovittu, että minä saan tarpoa täällä vielä vähän aikaa kumminkin. ;)
Rakkauden pelko johtuu pohjimmiltaan menettämisen pelosta. Niin kauan kuin ei uskalla kohdata menettämisen pelkoaan, pelkää myös rakastaa. Ja niin kauan myös kieltää itseltään sen syvimmän ihmisenä olemisen tunteen joka tulee toisen ihmisen todellisesta kohtaamisesta. Fyysisesti olemme usein kyllä valmiita intiimiin suhteeseen, uskallamme riisua itsemme alasti sen toisen edessä, mutta "sielullisesti" emme uskalla. Siksi se suhde tuntyy tyhjältä, jos siinä ei ole sekä fyysistä että "sielullista" intimiteettiä. Tulee mieleen toiset laulun sanat:
"Kun ei pelkää itseään,
ei pelkää myöskään elää elämää."
Unohtunut, kuka lauloi?
Pelon kanssa ei toista ihmistä voi lähestyä ja pelon voittamiseen tarvitaan uskallusta. Uskallusta kohdata ensin se oma itse ja omat pelot.
Tulipas tästä nyt syvämietteistä. Ehkä se on sitä universaalista rakkautta, se?sen viikatamiehen tapasin ja sovittiin, että sitten vähän myöhemmin...
- laahustava
vio-letti kirjoitti:
Niin nätisti kirjoitit, oletko itse kirjoittanut tuon runon?
Minä uskaltaisin väittää näin, että oman pohjansa löytää vasta, kun ensin on jostain syystä jutellut "Herran Viikatemiehen" kanssa, edes kerran. Tiedän sen siitä, että olen sen kaverin tavannut muutaman kerran kun se on minuun niin mahdottoman rakastunut, mutta nyt ollaan ihan ystäviä ja sovittu, että minä saan tarpoa täällä vielä vähän aikaa kumminkin. ;)
Rakkauden pelko johtuu pohjimmiltaan menettämisen pelosta. Niin kauan kuin ei uskalla kohdata menettämisen pelkoaan, pelkää myös rakastaa. Ja niin kauan myös kieltää itseltään sen syvimmän ihmisenä olemisen tunteen joka tulee toisen ihmisen todellisesta kohtaamisesta. Fyysisesti olemme usein kyllä valmiita intiimiin suhteeseen, uskallamme riisua itsemme alasti sen toisen edessä, mutta "sielullisesti" emme uskalla. Siksi se suhde tuntyy tyhjältä, jos siinä ei ole sekä fyysistä että "sielullista" intimiteettiä. Tulee mieleen toiset laulun sanat:
"Kun ei pelkää itseään,
ei pelkää myöskään elää elämää."
Unohtunut, kuka lauloi?
Pelon kanssa ei toista ihmistä voi lähestyä ja pelon voittamiseen tarvitaan uskallusta. Uskallusta kohdata ensin se oma itse ja omat pelot.
Tulipas tästä nyt syvämietteistä. Ehkä se on sitä universaalista rakkautta, se?Pari lausettasi pitää minun kohdalla paikkansa.Menettämisen pelko ja sitä kautta tuleva rakastamisen pelkääminen.Sekä syvimmän ihmisenä olemisen tunteen??
Vaikeita on moiset asiat tavalliselle kulkijalle.
Kaippa ne aukeaa kun jaksaa vain opiskella tätä elämää.Hyvin sanottu toi universaalia rakkautta.
Ei ole minun keksimä vaan Irlannin tämän vuoden euroviisu laulu
Sielu säilyy vaikka haltija maatuu!
Mikä väärän kunkun päivä tänään on kun hyvää, jopa syvällistä tekstiä siellä täällä?
Viestissäsi kolahti soma kohtalonyhteys: sairaus, johon ei ole parannuskeinoa.
Tiesin tästä hiukan yli 4v sitten asiantuntijalääkärin diagnosoinnin myötä.
Alkoi mielen viikkojen myllerrys.
Alkoi lievän eheytymisen aika, joka jatkuu tuskin erottuvana polkuna.
Väliin se katoaa kokonaan, mutta haperotattimainen toive, että ehkä se
rihmanpää vielä löytyy.
Sisäisen eheytymisen polun löytyminen on niin sykähdyttävän unkeellinen juttu, että se
yllättää kulkijansa, usein kriisin jälkeen.
Naapurini sanoo: syksykin jo tulla vois...ettei makeaa mahan täydeltä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä aiot tehdä uudenvuoden aattona
Mitä olet suunnitellut tekeväsi uudenvuoden aattona ja aiotko ensi vuonna tehdä jotain muutoksia tai uudenvuoden lupauks2074516Marin sitä, Marin tätä, yhyy yhyy, persut jaksaa vollottaa
On nuo persut kyllä surkeaa porukkaa. Edelleen itkevät jonkun Marinin perään, vaikka itse ovat tuhonneet Suomen kansan t993267Väestönsiirtoa itään?
Ano "the Russo" Turtiainen sai poliittisen turvapaikan Venäjältä. Pian lähtee varmaan Nazima Nuzima ja Kiljusen väki per881777Ikävä sinua..
Kauan on aikaa kulunut ja asioita tapahtunut. Mutta sinä M-ies olet edelleen vain mielessäni. En tiedä loinko sinusta va131387Muistattekos kuinka persujen Salainen Akentti kävi Putinin leirillä
Hakemassa jamesbondimaista vakoiluoppia paikan päällä Venäjällä? Siitä ei edes Suomea suojeleva viranomainen saanut puhu181346Vuoden luetuimmat: Mikä on Pelle Miljoonan taiteilijaeläkkeen suuruus?
Pelle Miljoonan eläkkeen suuruus kiinnosti lukijoita tänä vuonna. Artikkeli on Suomi24 Viihteen luetuimpia juttuja v. 20241213- 521148
Riikka Purra sanoo, että sietokykyni vittumaisiin ihmisiin alkaa olla lopussa.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/be8f784d-fa24-44d6-b59a-b9b83b629b28 Riikka Purra sanoo medialle suorat sanat vitt2491144Lindtmanin pääministeriys lähenee päivä päivältä
Suomen kansan kissanpäivät alkavat siitä hetkestä, kun presidentti Stubb on tehnyt nimityksen. Ainoastaan ylin tulodesi101131- 551059