Olen huomannut näitä sivuja lukiessani, että on paljon muitakin joilta tämä maallinen maja on enemmän tai vähemmän ennenaikojansa lahonnut. Jollakin tavalla se kumma kyllä antaa lohtua, ettei tarvitse olla yksin senkään murheen kanssa.
Minä sairastuin noin kymmenen vuotta sitten niin, ettei minusta senjälkeen ole ollut mihinkään jota vähänkin voitaisiin kutsua työnteoksi. Olin aikuisiällä toteuttanut lapsuuden suurimman unelmani ja kouluttanut itseni. Työni oli minulle kaikki kaikessa ja sen menetys oli niin rankkaa etten siitä millään meinannut selvitä.
Tämän tavallisen lääketieteen kyllä asiantuntevan ja hyvän avun lisäksi etsin kaikenlaista muuta "pelastusta". Sain päähäni että voin itse jollakin tavalla parantaa itseni, kunhan löydän sopivan "ihmeparannuksen". Mietiskelin kaikenlaisten gurujen ohjeiden mukaan ja hengitin kaikki chakrat puhtaiksi ja harjoitin ahkerasti chi-gång voimistelua. Yhden menetelmän avulla pääsin kuin ihmeen kautta eroon hammaslääkäripelostani ja se oli kyllä hyvä, mutta sairauteni ei mihinkään hävinnyt. Luin kassikaupalla kirjoja itse-itsensäparantamisesta. Ne olivat kyllä kiinnostavia, muttei niistä muuta apua ollut kuin että rahapussi tuli köykäisemmäksi kantaa.
Monta on ollut mutkaa matkassa, mutta summa summarum on tämä tänään; Sairauteni on ja pysyy, se ei ole siitään mihinkään muuttunut. Voin kuitenkin hyvin. Voimia jää nyt elämiseen kun olen lakannut taistelemasta omaa itseäni vastaan. Olen hyväksynyt itseni semmoisena kuin olen ja asun tätä raihnaista, maallista majaani, vielä se sateenpitimiksi kelpaa. Niin..., ja ulospäin näyttää kyllä ihan fiksulta ;)
Siinä se minun ihmeparantumiseni sitten oli, itseni hyväksymisessä. Mitenkä te toiset kohtalotoverit? Millä keinolla olette yrittäneet helpottaa terveyden menetyksestä johtuvaa tuskaa?
Ihmeparantumista
5
415
Vastaukset
- Laahustava
Minä en ole kyllä mitään vakavampaa sairautta käynyt läpi paitsi kyvyttömyyden rakastaa.
Tai ainakin jotain siittä puuttui kun yhdessä olo oli vain "yhdessä oloa".Kiire oli aina mennä ja touhuta.Nyt kun on ikää tullut ja rauhoittunut on huomannut kuinka hyvä puolisoni on ollutkaan kun on jaksanut touhuamistani.
Kirjoitin ton kun olen kanssa lukenut kaikelaista uskonlahkoa ja etsinyt sieltä parannus keinoa kykyyn rakastaa ehdoitta.
Vastauksia löytyi vähän joka lähtöön.
Mutta esimerkiksi laulun sanoituksia miettiessä voi oivaltaa paljon.Tossa on yks hyvä
Haluatko haluatko kenties rakastua?
Tunnetko sen kaipuun,kestääkö kantti antautua?
Kestääkö hymy laaksotkin,siedätkö yllätyksekin?
rakkaus vahvistaa tai musertaa,kaiken mullistaa,sain oivaltaa
Rakkausilon suo ja surun tuo.
Se on yli kaiken,kunnes ohittaa.
Jos tahdot,olen sinun,vaikka faktat tiedätkin
Rakastan ja vihaan väliin,sitten rakastan vielä enemmän
Kestätkö rakkauden tuskineen,uskallatko kuulla totuuden?
Rakkaus valtaa kokonaan,ottaa tajun ja aistit ohjaksiinsa
Rakkaus on syypää,selitys pois se on vastalauseille kuuro
Rakkaus osaa katua,itkeä ja sanella unia
Rakkaus lumoaa,vie taivaisiin,tai vie petoksiin ja valheisiin- vio-letti
Niin nätisti kirjoitit, oletko itse kirjoittanut tuon runon?
Minä uskaltaisin väittää näin, että oman pohjansa löytää vasta, kun ensin on jostain syystä jutellut "Herran Viikatemiehen" kanssa, edes kerran. Tiedän sen siitä, että olen sen kaverin tavannut muutaman kerran kun se on minuun niin mahdottoman rakastunut, mutta nyt ollaan ihan ystäviä ja sovittu, että minä saan tarpoa täällä vielä vähän aikaa kumminkin. ;)
Rakkauden pelko johtuu pohjimmiltaan menettämisen pelosta. Niin kauan kuin ei uskalla kohdata menettämisen pelkoaan, pelkää myös rakastaa. Ja niin kauan myös kieltää itseltään sen syvimmän ihmisenä olemisen tunteen joka tulee toisen ihmisen todellisesta kohtaamisesta. Fyysisesti olemme usein kyllä valmiita intiimiin suhteeseen, uskallamme riisua itsemme alasti sen toisen edessä, mutta "sielullisesti" emme uskalla. Siksi se suhde tuntyy tyhjältä, jos siinä ei ole sekä fyysistä että "sielullista" intimiteettiä. Tulee mieleen toiset laulun sanat:
"Kun ei pelkää itseään,
ei pelkää myöskään elää elämää."
Unohtunut, kuka lauloi?
Pelon kanssa ei toista ihmistä voi lähestyä ja pelon voittamiseen tarvitaan uskallusta. Uskallusta kohdata ensin se oma itse ja omat pelot.
Tulipas tästä nyt syvämietteistä. Ehkä se on sitä universaalista rakkautta, se? vio-letti kirjoitti:
Niin nätisti kirjoitit, oletko itse kirjoittanut tuon runon?
Minä uskaltaisin väittää näin, että oman pohjansa löytää vasta, kun ensin on jostain syystä jutellut "Herran Viikatemiehen" kanssa, edes kerran. Tiedän sen siitä, että olen sen kaverin tavannut muutaman kerran kun se on minuun niin mahdottoman rakastunut, mutta nyt ollaan ihan ystäviä ja sovittu, että minä saan tarpoa täällä vielä vähän aikaa kumminkin. ;)
Rakkauden pelko johtuu pohjimmiltaan menettämisen pelosta. Niin kauan kuin ei uskalla kohdata menettämisen pelkoaan, pelkää myös rakastaa. Ja niin kauan myös kieltää itseltään sen syvimmän ihmisenä olemisen tunteen joka tulee toisen ihmisen todellisesta kohtaamisesta. Fyysisesti olemme usein kyllä valmiita intiimiin suhteeseen, uskallamme riisua itsemme alasti sen toisen edessä, mutta "sielullisesti" emme uskalla. Siksi se suhde tuntyy tyhjältä, jos siinä ei ole sekä fyysistä että "sielullista" intimiteettiä. Tulee mieleen toiset laulun sanat:
"Kun ei pelkää itseään,
ei pelkää myöskään elää elämää."
Unohtunut, kuka lauloi?
Pelon kanssa ei toista ihmistä voi lähestyä ja pelon voittamiseen tarvitaan uskallusta. Uskallusta kohdata ensin se oma itse ja omat pelot.
Tulipas tästä nyt syvämietteistä. Ehkä se on sitä universaalista rakkautta, se?sen viikatamiehen tapasin ja sovittiin, että sitten vähän myöhemmin...
- laahustava
vio-letti kirjoitti:
Niin nätisti kirjoitit, oletko itse kirjoittanut tuon runon?
Minä uskaltaisin väittää näin, että oman pohjansa löytää vasta, kun ensin on jostain syystä jutellut "Herran Viikatemiehen" kanssa, edes kerran. Tiedän sen siitä, että olen sen kaverin tavannut muutaman kerran kun se on minuun niin mahdottoman rakastunut, mutta nyt ollaan ihan ystäviä ja sovittu, että minä saan tarpoa täällä vielä vähän aikaa kumminkin. ;)
Rakkauden pelko johtuu pohjimmiltaan menettämisen pelosta. Niin kauan kuin ei uskalla kohdata menettämisen pelkoaan, pelkää myös rakastaa. Ja niin kauan myös kieltää itseltään sen syvimmän ihmisenä olemisen tunteen joka tulee toisen ihmisen todellisesta kohtaamisesta. Fyysisesti olemme usein kyllä valmiita intiimiin suhteeseen, uskallamme riisua itsemme alasti sen toisen edessä, mutta "sielullisesti" emme uskalla. Siksi se suhde tuntyy tyhjältä, jos siinä ei ole sekä fyysistä että "sielullista" intimiteettiä. Tulee mieleen toiset laulun sanat:
"Kun ei pelkää itseään,
ei pelkää myöskään elää elämää."
Unohtunut, kuka lauloi?
Pelon kanssa ei toista ihmistä voi lähestyä ja pelon voittamiseen tarvitaan uskallusta. Uskallusta kohdata ensin se oma itse ja omat pelot.
Tulipas tästä nyt syvämietteistä. Ehkä se on sitä universaalista rakkautta, se?Pari lausettasi pitää minun kohdalla paikkansa.Menettämisen pelko ja sitä kautta tuleva rakastamisen pelkääminen.Sekä syvimmän ihmisenä olemisen tunteen??
Vaikeita on moiset asiat tavalliselle kulkijalle.
Kaippa ne aukeaa kun jaksaa vain opiskella tätä elämää.Hyvin sanottu toi universaalia rakkautta.
Ei ole minun keksimä vaan Irlannin tämän vuoden euroviisu laulu
Sielu säilyy vaikka haltija maatuu!
Mikä väärän kunkun päivä tänään on kun hyvää, jopa syvällistä tekstiä siellä täällä?
Viestissäsi kolahti soma kohtalonyhteys: sairaus, johon ei ole parannuskeinoa.
Tiesin tästä hiukan yli 4v sitten asiantuntijalääkärin diagnosoinnin myötä.
Alkoi mielen viikkojen myllerrys.
Alkoi lievän eheytymisen aika, joka jatkuu tuskin erottuvana polkuna.
Väliin se katoaa kokonaan, mutta haperotattimainen toive, että ehkä se
rihmanpää vielä löytyy.
Sisäisen eheytymisen polun löytyminen on niin sykähdyttävän unkeellinen juttu, että se
yllättää kulkijansa, usein kriisin jälkeen.
Naapurini sanoo: syksykin jo tulla vois...ettei makeaa mahan täydeltä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1121226
Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun
...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa1201101- 138993
- 96812
"Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut
Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten306787Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait82704Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:
Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap54626Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen
Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist49609Lienee aika luopua siitä kaikesta
mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j64592- 75514