Ihminen ei ilmeisesti muutu tai kasvakaan? Ollaan oltu yhdessä jo 7v ja nyt 34v. Mies juo n. 1-2krt kuukaudessa ja aina sattuu jotain. Jos lähdetään yhdessä, hän katoaa ja pyörii ympäri ravintolaa valomerkkiin asti ja saan hänet yleensä sitten kotiin. Jos on kyseessä kaveri-ilta, hän tappelee, ei muista missä asuu, nukkuu ulkona tai putkassa tai jatkaa juomista vielä jatkoilla ja seuraavana päivänä. Myös känniautoilu kuuluu kuvaan ja muutama metsäänajo on jo takana.Elämä on siis hengenvaarallista. Ei auta sopimukset siitä, että ei juoda väkeviä tai että voisi yrittää juoda vähemmän.
Juomisen jälkeen on paha morkkis ja kova yritys olla kiltti mies. Joskus jopa luvataan täydellistä raittiutta, mutta se on niitä morkkisjuttuja.
Asioista on keskulteltu miljoonasti ja aina tehty joku sopu ja sopimus, joka myöhemmin rikotaan. Kotipalaverit näyttävät vähän samoilta, mitä äidit pitävät 15v lastensa kanssa.
Nyt en ole jaksanut edes puhua viime viikonlopusta ja mies käyttäytyy niinkuin kaikki olisi ihan ok.Mies näköjään luottaa siihen, että annan aina anteeksi -että kuluu pari päivää ja palataan taas arkeen ja onhan meillä arjessa toimiva ja hauska suhde.
En ymmärrä mihin lähtisin, jos lähtisin. Talous on konkurssissa, enkä töitäkään ole hetkeen saanut. Kaupungin asuntojonossa ei kovin äkkiä etene. Rakkautta on vielä, mutta pettymys painaa melkein yhtä paljon.
Mitä tässä voi tehdä? Puhuminen ei auta, julkista nöyryyttämistä olen miettinyt -mutta miten?, kavereilla sellainen asenne, että "me kyllä pidetään siitä sitten huolta," kun lähtevät ulos (vaikkei näin olekaan). Myös kannabis kiinnostaa (ja käyttää?)ja alle 25v takana vauhtisekoilua.
Juomisen jälkeen on paha morkkis ja kova yritys olla kiltti mies. Joskus jopa luvataan täydellistä raittiutta, mutta se on niitä morkkisjuttuja.
Asioista on keskulteltu miljoonasti ja aina tehty joku sopu ja sopimus, joka myöhemmin rikotaan. Kotipalaverit näyttävät vähän samoilta, mitä äidit pitävät 15v lastensa kanssa.
Nyt en ole jaksanut edes puhua viime viikonlopusta ja mies käyttäytyy niinkuin kaikki olisi ihan ok.Mies näköjään luottaa siihen, että annan aina anteeksi -että kuluu pari päivää ja palataan taas arkeen ja onhan meillä arjessa toimiva ja hauska suhde.
En ymmärrä mihin lähtisin, jos lähtisin. Talous on konkurssissa, enkä töitäkään ole hetkeen saanut. Kaupungin asuntojonossa ei kovin äkkiä etene. Rakkautta on vielä, mutta pettymys painaa melkein yhtä paljon.
Mitä tässä voi tehdä? Puhuminen ei auta, julkista nöyryyttämistä olen miettinyt -mutta miten?, kavereilla sellainen asenne, että "me kyllä pidetään siitä sitten huolta," kun lähtevät ulos (vaikkei näin olekaan). Myös kannabis kiinnostaa (ja käyttää?)ja alle 25v takana vauhtisekoilua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
www.al-anon.fi