Myytti isorokon voittamisesta rokotteilla kumottu & toinen teoria

MYYTTI ISOROKON voittamisesta rokotteilla on murrettu täysin. Todellinen historia isorokosta ja sen voittamisesta oli lähes päinvastaista kuin mitä väitetään: Isorokko olisi normaalisti ollut nykyajan hyvällä hygienialla suht normaali rokko. Ei ollut mitään “rokotussuojaa”, vaan ainoat rokotusten todelliset vaikutukset olivat niiden haittavaikutukset, eli rokko-oireet ja rokkoepidemiat. Tiivistettynä kärjistäen: Isorokko paha rokko voitettiin kun ihmiset lopettivat itsensä myrkyttämisen ja saastuttamisen, minkä seurauksena rokot muuntuivat miedommiksi!

Isorokko-eläinkokeissa osoitettiin selvästi, että lähikontaktissa koe-eläimet (kanit ja apinat) tartuttivat toisiinsa vain mietoa rokkoa. Eläinkokeissa kiistatta osoitettiin myös, että rokottamalla saatiin koe-eläimiin aiheutettua hyvin vaarallisia isorokkotaudinmuotoja. Toisin sanoen, ei ole mitään virustodisteita, että väitetty isorokkoviruspartikkeli pelkästään olisi aiheuttanut kenellekään mitään vaarallista isorokkotautia, vaan ainoastaan rokotteista aiheutui vaarallista isorokkoa. Näin ollen, tämän perusteella on myös tulkittava isorokko tautina ja sen historia: lähikontaktissa olisi tarttunut vain mieto rokko (hyvällä hygienialla) ja rokottamalla aiheutui vaarallisia isorokkoepidemioita.

Ihmiset kärsivät viime vuosisatoina pahemmista rokoista, myös isorokosta, ympäristöolosuhteiden takia; olemattoman hygienian takia saastaisissa oloissa ulostesaasteiden keskellä (ei ollut viemäröintiä) ja hyvin savuisessa sisäilmassa, sekä hirmuhoitojensa takia: verenvuodatus (suoneniskentä) josta aiheutui vaarallisia bakteeri-infektioita, elohopea‘lääkkeet’, ulostusyrtit, ja myöhemmin saastaiset rokonistutukset sekä rokotukset joista niistäkin aiheutui bakteeri-infektioita (erysipelas). Näin lähtökohtaisesti ihmisillä kyllä oli pahempioireisia rokkoja. Tilanne vain paheni 1700-luvulla rokon istutuksilla ja myöhemmin 1800-luvulla Jennerin rokotuksilla, joilla nimenomaan itse aiheutettiin karmeita rokko- ja isorokkoepidemioita, vailla mitään hyötyä.

Oikeasti isorokkoa alettiin toden teolla voittamaan 1800-luvun lopulla vasta, kun ihmisiä alettiin rokottaa vähemmän saastaisilla ja vähemmän haitallisilla rokotuksilla ja rokotustavoilla, samaan aikaan kun hygieniassa tapahtui huimaa kehitystä ja laajaa leviämistä, erityisesti viemäröinnin osalta. Englannissa Leicesterin kaupungin esimerkki todistaa kiistatta , että oikeasti isorokkoa alettiin toden teolla voittamaan 1800-luvun lopulla nimenomaan ILMAN rokotteita pelkän hygienian avulla, erityisesti viemäröinnin myötä, eli rokotteista oli oikeasti pelkkää haittaa eikä mitään hyötyä. (Ja myönnetysti isorokkoa on sekoitettu historiassa aina muihin rokkoihin, ja myöhemmin rokotusstatuksen perusteella kirjattiin systemaattisesti väärin rokkoja, mikä sotki todellista historianymmärrystä.)

Toisen teorian mukaan rokoissa - isorokossa tai muissa rokoissa - ei ollut pohjimmiltaan kyse tartuntataudeista eikä varsinaisesti taudeistakaan. Sen sijaan toisen teorian mukaan rokot ovat vain kehon puhdistusmekanismeja (puhdistusreaktioita), joissa ihon kautta poistuu myrkkyjä ja saasteita. Vaikuttaa kuitenkin myös selvältä, että nämä rokot käynnistyivät ihmisten lähikontaktissa, eli jotenkin 'tarttuivat'; ehkä massapsykogeenisesti tai jollain muulla tavalla, mutta lähtökohtaisesti ne olisivat aina olleet mietoja 'tartuntana', mikäli ihmisten kehoihin ei olisi kertynyt paljoa saasteita ja myrkkyjä kuin ennen.

Tieteelliset tutkimukset ym. lähdeviitattuna tositiedeblogilla:
https://tartuntatautivirushaaste.wordpress.com/2022/03/22/itsepahennetun-isorokon-toinen-teoria/