Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    päänvaivaa

    Nuorena saattaa suostua kummiksi tajuamatta mihin on sitoutunut, lähestulkoon pysyvään ihmissuhteeseen. Näin kävi minullekin. Tunsin lapsen äidin melko pintapuolisesti, ja ilmeisesti hänellä ei ollut läheisempiä ystäviä, joita pyytää kummiksi. Kontaktimme oli pitkään lähinnä lahjojen vientiä, kunnes homma hiipui minun puoleltani kokonaan. Tuntui niin keinotekoiselta pitää yhteyttä perheeseen, jonka kanssa ei ole oikein mitään yhteistä. Nyt, monen vuoden jälkeen, lapsi on pääsemässä ripille ja minut on kutsuttu mukaan juhlaan.

    Nykyisin monessa seurakunnassa on tapana, että kummit käyvät kirkossa siunaamassa kummilapsensa. Tässä minun tilanteessani tämä tapa tuntuu tosi kornilta, enhän ole ollut moneen vuoteen missään tekemisissä lapsen kanssa, tuskin hän edes muistaa minua. Mitä tekisitte tilanteessani?
    2366
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    jos haluat toivoa kummilapsellesi kaikkea hyvää elämässä eteenpäin, menet siunaamaan hänen tiensä.

    jos taas uskonto ja siunaamis jutut eivät voisi vähempää kiinnostaa, et mene siunaamaan.

    jos taas koko kummi juttu, sen paremmin kuin vieras lapsikaan eivät jaksa kiinnostaa, niin joko et me kirkkoon sen paremmin kuin juhliinkaan tai jos haluat käyttäytyä hyvin, niin skippaat konfirmaation ja menet juhliin kakulle.

    meidän seurakunnassa (tilanpuutteen takia) vain sylikummi (jos sylikummia ei ole, niin vanhempien kanssa erikseen sovittu kummi tai isovanhempi tai joku muu, mutta joka tapauksessa vain yksi ihminen) menee siunaamaan konfirmoitavan ja loput siunaavat lapsen siitä omalta paikaltaan.

    Äänestä

    • joku pieni lahja kortin kera ja pahoittele ettet päässyt juhlille.
      Itse en menisi tilaisuuteen jos olisin sinun "kengissä".

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    kummitus2 kirjoitti:

    Nuorena saattaa suostua kummiksi tajuamatta mihin on sitoutunut, lähestulkoon pysyvään ihmissuhteeseen. Näin kävi minullekin. Tunsin lapsen äidin melko pintapuolisesti, ja ilmeisesti hänellä ei ollut läheisempiä ystäviä, joita pyytää kummiksi. Kontaktimme oli pitkään lähinnä lahjojen vientiä, kunnes homma hiipui minun puoleltani kokonaan. Tuntui niin keinotekoiselta pitää yhteyttä perheeseen, jonka kanssa ei ole oikein mitään yhteistä. Nyt, monen vuoden jälkeen, lapsi on pääsemässä ripille ja minut on kutsuttu mukaan juhlaan.

    Nykyisin monessa seurakunnassa on tapana, että kummit käyvät kirkossa siunaamassa kummilapsensa. Tässä minun tilanteessani tämä tapa tuntuu tosi kornilta, enhän ole ollut moneen vuoteen missään tekemisissä lapsen kanssa, tuskin hän edes muistaa minua. Mitä tekisitte tilanteessani?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu