Tervehdys,
Kuulisin mieluusti, millaisia vierotusoireita teillä on ollut pitkän putken jälkeen?
Kysyn, koska joskus (no joo, erittäin usein) olen jatkanut juomista siksi etten ole kestänyt esim. unettomuutta, painajaisia, hikoilua, silmien nykimistä etc. Huono syy juoda, mutta riittää juopolle. Voiko vierotusoireita vähentää ilman lääkkeitä?
Kuulisin mieluusti, millaisia vierotusoireita teillä on ollut pitkän putken jälkeen?
Kysyn, koska joskus (no joo, erittäin usein) olen jatkanut juomista siksi etten ole kestänyt esim. unettomuutta, painajaisia, hikoilua, silmien nykimistä etc. Huono syy juoda, mutta riittää juopolle. Voiko vierotusoireita vähentää ilman lääkkeitä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Lopettamalla juomisen. Rankkaa, ERITTÄIN rankkaa mutta ainoa keino. Juomalla vain siirrät ja pahennat niitä. Kyllä se ajan kanssa hellittää. Unettomuus lakkasi noin vuosi viimeisestä juopottelusta. Kuten sanoin, rankkaa, mutta siitä selviää. Ja kyllä elämä sitten maistuukin elämältä! Kannattaa, ehdottomasti, on se sen arvoista!
Suosittelen
Vuosi, ei ole totta! Tai sitten en ole tarpeeksi doku. Usein kännäilyputkeni ovat kestäneet viikkoja ja viimeisestä kokonaan selvästä viikosta on erittäin pitkä aika. Mutta ehkä en ole juonut tarpeeksi, sillä aiemmin esim. unettomuus ja öisin hiessä kieriskely on kyllä kadonnut reippaasti alle viikossa viimeisen kännin jälkeen. Ehkä nämä oireet ovat hyvinkin yksilöllisiä...
Kas, mulla oli KAIKKI asiat niin solmussa, että henkinen kantti oli koetuksella. Vasta saatettuani asiat kuntoon loppuivat painajaiset, hikoilu yms. panikointi. Yksilöllistä, perin yksilöllistä on. Voihan se olla ettet ole juonut vielä tarpeeksi joten saatat selvitä muutamalla viikolla....? Kuitenkin, laittaisin sinuna juomisen lopettamisen vakavaan harkintaan, edes.....
Kirjoittelustasi päätellen ongelmat eivät taida olla ainakaan kaukana.
Huom. Tämä oli vain minun mielipiteeni, varmasti muitakin löytyy....
ymmärrän, että jos on juonut jo vaimonsa, työpaikkansa ja tuhat muuta asiaa, ei hikoilusta pääse varmaan eroon vuodessakaan, ei ainakaan ennen kuin on saanut asiat järjestykseen.
Itse en ole vielä tuohon jamaan päässyt. Asun yksin (työttöystäväni on toisaalla), joten minulla on ollut mahdollisuus dokailla lähes mielin määrin. Työpaikallakaan ei ole kukaan huomannut (ehkä), tai ei ole kukaan tullut ainakaan sanomaan. Joskus naukkailu on siirtynyt myös (hillitysti) työajalle. Usein rankan dokailuillan jälkeen on ollut PAKKO saada päivällä loiventava, ajatukset kun eivät ole pyörineet muualla kuin pullon ympärillä.
Mutta luit tarkkaan: ongelmia on kertynyt. Olen ollut huolestunut juomisestani jo jonkin aikaa, sillä olen mm. huomannut jemmaavani tyhjiä viinapulloja lehtien sekaan, jotta eivät kolisisi ulos viedessä. Olen myös jo pitkään ostanut pulloni eri kaupoista, sillä häpeä ei ole sallinut ostaa aina joka ilta samalta myyjältä. Ajattelee pian että olen juoppo! Myös työttöystäväni on huomauttanut ja ollut huolestunut juomisestani, jolloin olen vähätellyt asiaa.
Tavallisesti iltakännäilyni on pari olutta ja pari pulloa viiniä tai pullo (0,7l) vodkaa. Ja aamulla sitten töihin... Nyt olen ollut jo kolme päivää tipatta!
Kiitos kannustuksesta, nimetön!
Minä ajoin juhannuksena mökiltä toiseen kaupunkiin ostamaan viinat ja kassalla iloisena selittelemään, että kyllä tällä määrällä jo kuusi ihmistä juovuksissa on, ainoa juoja olin minä.
Huoh ajatteli varmaan alkon myyjä.
Jokos sinulla on niitä piilopulloja ollut, tyttöjen saunaillassa minulla oli, eihän nyt parilla siiderillä mitään tehnyt. Sitten selitys, että kuinkahan tämä yksi siideri nyt noin päähän nousi, kuinka aikuinen ihminen voi olla tuollainen.
Viina ohjasi myös menemisiäni, vierailukutsuihin vastasin ei milloin milläkin tekosyyllä, siellähän olisi joutunut olemaan koko illan alkottomana.
Vieroitusoireet, paitsi unettomuus hävisivät kyllä viikossa ja nyt melkein puoli vuotta ilman, enkä ole hetkeäkään katunut. Aurinkoiset aamut, energia lisääntynyt, ihmissuhteet hyvällä mallilla ja mikä parasta itse hallitsen omaa elämääni eikä viina.
Toivottavasti juomisen halunkin yllättäessä pystyt näkemään juomattomuuden hyvät puolet ja siirtämään halusi vaikka seuraavaan päivään.
Mussukka
Olen kuullut myös muilta, kuinka viinanhimo on ohjannut monia välttämään tilanteita/kutsuja, joissa ei viinaa voi kitata.
Minulla vastaavaa ongelma ei ole ollut, sillä elämässäni kutsuilla yms. tilaisuuksissa on aina riittävästi viinaa tarjolla. En tietenkään vedä kutsuilla peltejä kiinni, koska useinhan niistä lähdetään jatkoille (pyydän ihmiset jatkoille että saan juoda hyväksyttävästi viinaa, tuttavapiirissäni huomaan myös samaa vikaa) ja siellä kotona odottaa pakkasessa se viinapullo. Eli sikäli on ollut rauha sydämessä kun ei ole ollut hätää viinan loppumisesta.
Piilopulloihin olen ajatunut siksi, että jos vajaa (harvinaista) vodkapullo on jäänyt pakkaseen, olen sen jonnekin jemmannut ennen kuin tyttöystävä on tullut vierailulle. Olen myös huomannut kiittavani suoraan pullon suusta vodkaa aina jos joku kaveri on tulossa kylään illalla, kun eihän sitä nyt kaverin nähden kehtaa viinaa sillä lailla vetää. Ja alkoholistina olen tietenkin sumplinut asian niin, että tarjoan pian kaverille jääkaapista oluen, jolloin saan itsekin hyvän syyn jatkaa, rauhallisen mielen ja tekosyyn sille miksi ääni sammaltaa/olen yliaktiivinen tai milloin mitäkin.
Tiedän kyllä hyvin kuinka loistava on herätä selvänä, kuten tänäkin aamuna. Älli juoksee kuin Intelillä eikä ole niin hermostunutkaan. Ongelma on vain aina se hetki kun tulee töistä tyhjään kotiin ja miettii että mitähän sitä tänä iltana tekisi... Usein olenkin yrittänyt viivästyttää kotia menemistä kun olen tiennyt että alan taas juomaan. Lopputulos on ollut aina se, että olen mennyt kotiin myöhemmin, ja alkanut juoda vasta sitten. Nerokasta, eikö totta.
Ongelmani on se, että en voi ajatellakaan kokonaan alkoholista luopumista. Se kun synnyttää niin suunnatonta mielihyvää. Tosin kun on pitkään juonut, mielihyvää kestää vain sen ensimmäisen puoli tuntia, lopun pullosta juo vain juodakseen.
Juu, käyttäydyt aivan kuin minä.....entisessä elämässäni. Aivan kuin olisin tuon itse kirjoittanut. Totta tuo että pitää antaa kaverille kaljapullo että voi itekkin ottaa. Ja eihän pari siideriä....eikun piilopullolle. Voi hyvä mies. Sanoin että pane harkintaan....Korjaisin tuota että harkitse miten ton saisit loppumaan, kuulostaa mun mielestäni jo aika vakavalta. Mulla oli jotensakin siedettävällä mallilla kauan, kunnes huomasin että elämä oli jo siinä vaiheessa että olin sovittamassa narua kaulaani....Onneksi en uskaltanut! Juu, se vaan livahti hyyyyvin vakavaksi erään kesän aikana ja silloin oli ratkaisun aika. No, ratkaisun tietänetkin, olen raitis! Ja se että ottaisin nyt, hmmmmm, en varmasti ees ottaisi. Mutta JOS niin se hyvä olo, puoli tuntia ja sitten KAIKKI romahtaisi, palaisin lähtöruutuun. Vois olla sitten menoa, ehkä. Tuota en edes harkitse, juomahaluni on tyystin kadonnut, juoppokaverit ei härnää kun ne tietää ettivät saa mua juomaan. On toi selkäranka kummasti vahvistunut.
Mietis nyt vähän, ei tätä selvänä oloa voita mikään, ei sitten niin mikään. Kunhan alkujärkytyksestä selviää....hah.
Kokeiles.....
Tiedän että juon liikaa. Mutta en ole esimerkiksi ajautunut ylitsepääsemättömään masennukseen enkä ole kertaakaan harkinnut itsemurhaa. Siksi vielä kyselen itseltäni, kuinka vakava ongelma minulla oikeastaan on.
Juomiseni viikkomäärä ei mahdu mihinkään taulukkoon (tavallisena viikkona noin. 5x0,7 litraa vodkaa). Mittareiden mukaan minun pitäisi olla rapakunnossa, mutta en ole vielä pysyviä fyysisiä haittoja huomannut (kiihtyvää juomista noin kymmenen vuotta).
Juomiseni kuulostaa minustakin vakavalta. Mutta juominen on vähän kuin pianon soiton harjoittelu, jossa omaa kehitystä on vaikea huomata. Sitä vain soittaa kaiken aikaa paremmin...
No odotetaan taas iltaa ja katsotaan kuinka äijän käy!
Itse harrastin aikataulua, että töiden jälkeen Alkoon, kotiin lahna-Kossun kanssa, se pikkuhiljaa naamaan, taas loppui kesken, heti pubiin, puoleltaöin koisaamaan, aamulla töihin, viikonloppuisin sitten isommat lestit.Sitä päivittäistä pelleilyä kestin yli kaksi vuotta. Sitten tuli kenkää. Olin muuttunut; stressinsietokyky, keskittymiskyky, unenlahjat jne. olivat piloilla. Silmät kiiluen vain odotin, että se ryökäleen kello tulisi jo neljä, että pääsee Alkoon. Tärkeintä on tiedostaa oma riippuvuutensa, tunnustaa itselleen käynnissä oleva alkoholisoituminen-siitä voi lähteä eteenpäin itsensä ja muiden kanssa. Teen vieläkin kuppia, mutta harvoin, sillä olen mielestäni järjestellyt asiat nupissani, josta elämäni hallinta lähtee.
"Teen vieläkin kuppia, mutta harvoin".
Kuulut luokkaan eitällaisiole- ihmisiin.
Toivottavasti se kuitenkin sitten pysyy siinä "vähässä".
Onnea onnistumiselle "vähään"
Kun juon viikon,kestää krapulakin myös viikon,joskus pitempäänkin,riipuen siitä kuinka saa nukuttua, kyllä on lääkkeillä ollut joskus pakko katkaista unettomuusjakso.
Kun sanon vaimolle hakevani muutaman pullon keskaria kioskilta ja laitan ne kiltisti jääkaappiin,ehkä yhden juon "janooni" näkyvästi,todellisuudessa olin jo matkalla juonut litran kaljaa ja mäyräkoira on liiterissä piilossa...onko tuttua?
Onnistuuko sinulla todellakin tuo "silloin tällöin" kupin ottaminen vai lähteekö ensimmäisestä kupista mopo käsistä? Jos saat rajoitettua dokailun vain muutamaan kuppiin, miten ihmeessä sen teet?
Tee äijä jotain. Jos nuo määrät mitä kerroit ovat totta niin huh huh! Kyllä taitaa maksa jo viheltää...? Jos ei vielä niin viheltämisen sijaan kuuluu POKS!
Ja silloin on leikki kaukana!
Mutta....SINÄ ja vain sinä päätät...
En minä nyt joka viikko kolmea litraa vodkaa juo, vaan tämän verran lähinnä parhaimpina/pahimpina viikkoina (siis melko usein). Ehkä skaala liikkuu tuollaisessa 5 viinipulloa-3 litraa vodkaa viikossa -asteikolla. Saattaa se maksa vihellellä jo tästäkin vähästä...
Tiedän hyvin: se olen minä joka juomisestani päättää.