Viihdyn hyvin kun oon yksin

Moni taiteilija, muusikko, kirjailija, keksijä, rakentelija viihtyy yksin. Heitä kiinnostaa joku aihe niin paljon että se on jatkuvasti mielessä ja kun siihen uppoutuu niin sen parissa kuluu aika nopeasti.

Minusta se on aika hienoa. Arvokasta luksusta, jos saa puuhastella jonkun harrastuksen parissa. Saattaapa liittyä työhönkin. Tai työ voi muodostua harrastuksesta yrittäjyyteen.

Ja silloinhan ihminen ei aiheuta harmia kenellekään. Toisaalta on monia jotka eivät osaa olla yksin, ja aiheuttavat jatkuvasti harmia monille. Jos osaa viihtyä yksin, on sisäisesti aika tasapainoinen, eikä siinä ole mitään pahaa. Välillä pitää kuitenkin mennä epämukavuusalueelle, koska jos ei tee niin ikinä, niin mukavuusalue tulee pienenemään ajan kuluessa hyvin pieneksi, ja sitten siitäkin tulee epämukavuusalue.

Aikuisikään tultua voi olla vaikeaa löytää muita jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista. Mutta vaikka facea "kammoankin", niin siellä on mahtavia harrasteryhmiä myös erikoisaloilta.

Ei mitään pahaa ole olla yksin. Jokaisen pitäisi opetella antaa aikaa itselleen yksin olon.Tehdä asioita mitä muut ei sanele, vaadi jotta olisit tasavertainen massassa ja palvoisit vahvempaa halitsevaa ihmistä .

Erinomaista kun on kyky ja taito viihtyä yksin. Sitä tarvitaan.

Muidenkaan seuraa ei silti tarvitse ottaa sillä tavalla, että täytyy miellyttää muita. Kunhan tulee toimeen, se riittää. Pukeutua saa kuinka haluaa (säädyllisyyden rajoissa), ja voi ajatella niinkin, että huomaakohan kukaan, jos pukeudun jotenkin erikoisesti. Voi vaikka tahallaan hätkäyttää, ei tarvitse sulautua massaan. Sama koskee tietysti myös kampausta, meikkiä, jalkineita ja koruja ja...

Minusta kaikki pienet kehaisut jostain yksityiskohdasta ovat tervetulleita. Muista itsekin joskus kehaista toisten kivoja valintoja.

Ikävä ajatus, jos kuvittelee, että asioita täytyy tehdä miellyttääkseen muita.
Riittää kun kelpaa itselleen sellaisena kuin on. Varmasti on ihmisiä, joille kelpaa miellyttämättäkin.
Eikä kukaan kelpaa ihan kaikille, sekin on tosiasia.

Juuri se aiheuttaa ahdistukset ja sosiaalisten tilanteiden pelot, ym. kun monet ajattelevat, kelpaanko muille, tykkäävätköhän muut minusta, mitä muut ajattelevat minusta, jne.

Jos yrittää jotenkin liikaa olla miellyttävä, se ainakin huomataan ajan myötä.
Ei ole varmaan itselläkään hyvä olla, jos pitää esittää jotain, mitä ei oikeasti ole.

Yksinäisyys ja yksin oleminen voi olla hyvä vaihtoehto, jos siitä tykkää, mutta tykkääminen ja viihtyminen yksikseen voi ajan myötä alkaa myös tuntua ongelmalliselta.

Sosiaalisten tilanteiden pelotkin saattavat ilmaantua, jos on aina vaan yksin.
Mitä kauemmin eristäytyy, sitä hankalampi on kohdata muita.

osa ihmisistä syrjii ihmisiä jotka on omissa oloissaan kuten tällaisia kommenteja "mene ryhmäterapiaan kyllä sinä pystyt ihminen ei ole luotu olemaan yksin" "mene heittäydy ja älä jaa tuleen makaamaan omiin oloihin vaan hae ihmisseuraa" "kun oot tommonen erakko niin et ole yhteiskuntakelpoinen" "ihminen on laumasielu sä nyt olet vain hankala ja vihainen ja katkera kun käyttäydyt noin jäämällä omiin oloihin"

Hei täällähän on paljon samankaltaisia kuin minä. Olen ollut yksinäni kymmenisen vuotta, viihtyisin paremmin yksinäisyydessäni, jos ympärilläni ei olisi muita joista tiedän, että paheksuvat yksinäisyyttäni.
City erakko