Rakas expomo

Anonyymi kirjoitti:

Tunteeni olivat aitoja, jos sitä epäilit. Ne 4 vuotta olivat niin intensiiviset, ne tunteet meidän välillä mitkä siinä kielsit. Ei mene päivääkään etten ajattelisi sua. Olin tuntevani ne vielä tässä viime aikoina, esim eräänä lauantaina käännyit olin edessäsi ja katseemme kohtasivat ja hymyilimme toisillemme. Mutta minun täytyy vain oppia unohtamaan sut, koska sua ei kiinnosta. Välillä olen ihan epätoivoinen, kun ajattelen, että sulla on joku, mutta mitä se mulle kuuluu. Pelkään etten pysty unohtamaan sua ikinä. Minun täytyy nähdä sut silloin tällöin, miten pärjään jos en näekään sua.. En uskalla enää edes moikata sua, ellet katso saati että uskaltaisin puhua, koska olet jättänyt minut niin monesti huomiottakin. Tuntuu raastavalta ajatella että sinäkin tunnet samoin, mutta sitten helpotan tuskaani sillä ettet sinä välitä. Se on vain minä sairas joka kuvittelen ja haaveilen. Voin melkein pahoin kun ajattelen että ahdistut musta, pidät stalkkerina ja olet kertonut sen muille, enkä tiedä mitä olet kertonut ja kirjoittanut musta muille. Saisit silti multa heti anteeksi jos pyytäisit ja puhuisit mulle mitä tunnet..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä