Olen laiska paskiainen.
Valtio on yrittänyt saada minut kahleisiinsa useat kerrat, ensimmäinen kontakti oli opintolainalla kun tukeen ei ollut oikeutta(tämä on sitä tasa-arvoa).
Työkkärin ämmät tyrkyttävät kaikenlaista paskahommaa, kunhan vain olen töissä ja maksan veroja, rahaa, rahaa, veroja, veroja. Järjestelmää ei kiinnosta teetkö sinulle suunnattua työtä johon olet opiskellut ja tuhlannut lukuisia vuosia elämästä. Järjestelmä on vain kiinnostunut että maksat heille suuren määrän veroja, joilla sitten katetaan uusi eduskuntatalo, kansanedustajien palkankorotukset, f-16 hävittäjät. Eipä ole kuulunut että opiskelijoille tai työttömille tulisi helpotuksia tuen kanssa. Ei ole näkynyt mediassa mitään mikä lohduttaisi minun mieltä.
Itsenäisestikkään mitään ei pääse tekemään kun rahat menevät elämän ylläpitoon, lainaa ei saa kun opintotuki on maksamatta.
Vielä odotetaan että minun täytyisi orjistua järjestelmälle ja juosta muun massan seassa muutama kuukausi täysin turhaan keskellä metsää pyssy kädessä leikkimässä sotaa, vain sen vuoksi että jos sota syttyy. Minkä puolesta minä tuossakaan sotisin? Ei ole järjestelmä minusta pitänyt huolta tai kannustanut omatoimiseen työhön. Vaatimattomat työttömyyspäivärahat kyllä tulee, samanverran kuin opiskeleva akaveri joka asuu ilmaisessa asunnossa.
Politiikot eivät minun eteeni tee mitään, ei ole minun äänestämäni politiikko koskaan päässyt eduskuntaan, vielä pitäisi heidän puolesta sotia?
Osaako kukaan perustella mitä minä tulisin tekemään armeijalla, sivarilla? Elämän kautta on ehtinyt oppia yhtä sun toista, liikaakin voisi sanoa kun näkee epäkohdat. Vapaamielisemmät ja sivistyneet etelä-Euroopan valtiot vetävät muutenkin jo puoleensa, olisi vain sitä rahaa. Tarkoitus on poistua pysyvästi ja heti kun rahatilanne sallii. Poistumaan en vielä pääse kun järjestelmä pyrkii orjuuttamaan rahan ja muun voimin.
Oliko vielä jollain syitä minkä vuoksi minä palvelisin maata tai ihmisiä jotka pitävät tiesminä hippinarkkarina.
Suomi en yksinkertaisesti ole maa jossa haluaisin viettää lopunikääni. En muistele pahalla, en hyvälläkään.
Valtio on yrittänyt saada minut kahleisiinsa useat kerrat, ensimmäinen kontakti oli opintolainalla kun tukeen ei ollut oikeutta(tämä on sitä tasa-arvoa).
Työkkärin ämmät tyrkyttävät kaikenlaista paskahommaa, kunhan vain olen töissä ja maksan veroja, rahaa, rahaa, veroja, veroja. Järjestelmää ei kiinnosta teetkö sinulle suunnattua työtä johon olet opiskellut ja tuhlannut lukuisia vuosia elämästä. Järjestelmä on vain kiinnostunut että maksat heille suuren määrän veroja, joilla sitten katetaan uusi eduskuntatalo, kansanedustajien palkankorotukset, f-16 hävittäjät. Eipä ole kuulunut että opiskelijoille tai työttömille tulisi helpotuksia tuen kanssa. Ei ole näkynyt mediassa mitään mikä lohduttaisi minun mieltä.
Itsenäisestikkään mitään ei pääse tekemään kun rahat menevät elämän ylläpitoon, lainaa ei saa kun opintotuki on maksamatta.
Vielä odotetaan että minun täytyisi orjistua järjestelmälle ja juosta muun massan seassa muutama kuukausi täysin turhaan keskellä metsää pyssy kädessä leikkimässä sotaa, vain sen vuoksi että jos sota syttyy. Minkä puolesta minä tuossakaan sotisin? Ei ole järjestelmä minusta pitänyt huolta tai kannustanut omatoimiseen työhön. Vaatimattomat työttömyyspäivärahat kyllä tulee, samanverran kuin opiskeleva akaveri joka asuu ilmaisessa asunnossa.
Politiikot eivät minun eteeni tee mitään, ei ole minun äänestämäni politiikko koskaan päässyt eduskuntaan, vielä pitäisi heidän puolesta sotia?
Osaako kukaan perustella mitä minä tulisin tekemään armeijalla, sivarilla? Elämän kautta on ehtinyt oppia yhtä sun toista, liikaakin voisi sanoa kun näkee epäkohdat. Vapaamielisemmät ja sivistyneet etelä-Euroopan valtiot vetävät muutenkin jo puoleensa, olisi vain sitä rahaa. Tarkoitus on poistua pysyvästi ja heti kun rahatilanne sallii. Poistumaan en vielä pääse kun järjestelmä pyrkii orjuuttamaan rahan ja muun voimin.
Oliko vielä jollain syitä minkä vuoksi minä palvelisin maata tai ihmisiä jotka pitävät tiesminä hippinarkkarina.
Suomi en yksinkertaisesti ole maa jossa haluaisin viettää lopunikääni. En muistele pahalla, en hyvälläkään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Menet armeijaan, asut siellä ilmaiseksi, syöt ilmaiseksi - jopa viikonloput - eipä kulu penniäkään! saat jopa päivärahaa!
Valtio tyytyväinen, sinun ei tarvitse maksaa vuokraa kun sanot irti asuntosi.
Lähdet sitten sen jälkeen johonkin paskamaahan minne haluat.(säästämilläsi päivärahoilla) Tämä maa ei tarvitse sinua rauhan aikana. olet vain haitaksi täällä.
Ole sinäkin ahkera paska!
Kaikki vaan ahkeriks paskoiks jotka elää ku loiset...kuulostat ihan soomipojalta, tosin et oo kerenny armeijaa...tota samaa ne jauhaa kaikki.....
Sivarit, armeijat, vapautukset ja vankilat on ajanhukkaa.
Painu rajan taakse jos ei miellytä.
Minä menin armeijaan lepäämään. Pääsin irti siviilielämän ongelmista ja sain ilmaiset ruuat ja majoituksen 8 kuukaudeksi. Lisäksi sain nähdä kaunista suomalaista luontoa ja kuntoni koheni valtavasti lähtötasoon nähden. Millään huolilla ei tarvinut vaivata päätään, eikä murehtia mistään. Teki vain mitä käskettiin, niin kaikki sujui hienosti. Melkeinpä väittäisin, että armeija-aika oli helpointa ja parasta aikaa elämässäni.