Helmikuussa -86 sain ensimmäisen lapseni,pienen pitkäsäärisen pojan(3kg),synnytys tasan 8 tuntia,ensimmäisestä supistuksesta laskettuna,itse hieroin selkääni synnytyksessä ,siinä oli seuraavana päivänä punainen jälki.Tutti oli melkein suurempi kuin pikkuinen naama...Yöllä kätilö toi lapseni syömään,minä kysyin "onko se minun"?niin hämmentynyt minä olin uudesta ihmeestäni,minä ,22 v silloin...
Toisen vauvani sain kesällä -96.Kesäaamuna tasan kello 2 yöllä heräsin supistuksiin,tuomi oli yöllä puhjennut kukkaan,kävelin pihalla ja supistusten välillä istuskelin portailla,juttelin siilille joka käveli ohi.Kysyin "arvaa koskeeko toi supistus "?En pitänyt kiirettä sairaalaan lähdössä.Katoin aamupalan vain itselleni,olin yksin kotona.Mieheni oli mummolassa kylässä.Soitin että tulehan pikkuhiljaa sieltä.Supistelin itsekseni,pyörittelin lanteitani kuin hulahula nainen,yritin rentoutua.Aurinko nousi jossain vaiheessa,sitten satoi ja paistoi välillä.Istuin rapuilla ja nautin kesäaamusta ,supistelin..Mieheni tuli ja lähdimme sairaalaan,istuin silmät kiinni koko matkanajan,supisteli 2 minuutin välein.Tuntui kipeältä,mutta yritin rentouttaa itseni,tiesin että niin katkaisen kivulta huipun. Sairaalaan päästyämme,kätilö tutki ja sanoi että 8 cm kohdunsuu auki.Hiljaisuus oli salissa,kukaan ei puhunut ylimääräistä,vain kesäaamu ja rauha.Kätilöillä kiireinen yö,mutta sen sain tietää vasta myöhemmin.Menimme saliin klo 5.10.Muutaman ilokaasuhörpyn jälkeen kätilö puhkaisi kalvot ja 10 min ponnistusten jälkeen ,pikkuinen Suvi neiti parkaisi ensimmäistä kertaa.Painoa 4kg...Toinen synnytykseni kesti vajaa 4 tuntia.(ensimmäisestä supistuksesta laskien)
Jos olisin kirjailija ja osaisin kirjoittaa ,kirjoittaisin kirjan siitä,miten hienoa synnytys myös voi olla.Itse muistan kuin eilisen päivän tuon kesäaamun,muistan ne yöt kun nautimme vauvan kanssa yön hetkistä,muistan synnytyskivun.Mutta en muista niitä tuskalla ollenkaan,vaan ajattelen että jos olisin pikkuisen nuorempi,haluaisin vielä kerran kokea kaiken sen uudelleen..
Toisen vauvani sain kesällä -96.Kesäaamuna tasan kello 2 yöllä heräsin supistuksiin,tuomi oli yöllä puhjennut kukkaan,kävelin pihalla ja supistusten välillä istuskelin portailla,juttelin siilille joka käveli ohi.Kysyin "arvaa koskeeko toi supistus "?En pitänyt kiirettä sairaalaan lähdössä.Katoin aamupalan vain itselleni,olin yksin kotona.Mieheni oli mummolassa kylässä.Soitin että tulehan pikkuhiljaa sieltä.Supistelin itsekseni,pyörittelin lanteitani kuin hulahula nainen,yritin rentoutua.Aurinko nousi jossain vaiheessa,sitten satoi ja paistoi välillä.Istuin rapuilla ja nautin kesäaamusta ,supistelin..Mieheni tuli ja lähdimme sairaalaan,istuin silmät kiinni koko matkanajan,supisteli 2 minuutin välein.Tuntui kipeältä,mutta yritin rentouttaa itseni,tiesin että niin katkaisen kivulta huipun. Sairaalaan päästyämme,kätilö tutki ja sanoi että 8 cm kohdunsuu auki.Hiljaisuus oli salissa,kukaan ei puhunut ylimääräistä,vain kesäaamu ja rauha.Kätilöillä kiireinen yö,mutta sen sain tietää vasta myöhemmin.Menimme saliin klo 5.10.Muutaman ilokaasuhörpyn jälkeen kätilö puhkaisi kalvot ja 10 min ponnistusten jälkeen ,pikkuinen Suvi neiti parkaisi ensimmäistä kertaa.Painoa 4kg...Toinen synnytykseni kesti vajaa 4 tuntia.(ensimmäisestä supistuksesta laskien)
Jos olisin kirjailija ja osaisin kirjoittaa ,kirjoittaisin kirjan siitä,miten hienoa synnytys myös voi olla.Itse muistan kuin eilisen päivän tuon kesäaamun,muistan ne yöt kun nautimme vauvan kanssa yön hetkistä,muistan synnytyskivun.Mutta en muista niitä tuskalla ollenkaan,vaan ajattelen että jos olisin pikkuisen nuorempi,haluaisin vielä kerran kokea kaiken sen uudelleen..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.