Olen -84 syntynyt yliopistossa ensimmäistä vuotta opiskeleva tyttönen ja kaipaisin kokemusperäistä tietoa opiskelijavanhemmuudesta. Vauvakuume on sekä minulla että avomiehelläni alkanut käydä sietämättömäksi, ja opiskelujeni loppumisen odottaminen tuntuu ikuisuudelta; akateemisen tutkinnon suorittamiseen menee kuitenkin vielä hyvä tovi. Mieheni on jo siirtynyt työelämään, joten hänen elämäntilanteeseensa vauva jo sopisikin...
Siis kertokaa te opiskelevat vanhemmat! Kuinka paljon perheenlisäys siirtää opiskeluja? Miten pärjäätte/pärjäsitte rahallisesti? Missä vaiheessa opiskelujanne olette saaneet perheenlisäystä? jne.
Siis kertokaa te opiskelevat vanhemmat! Kuinka paljon perheenlisäys siirtää opiskeluja? Miten pärjäätte/pärjäsitte rahallisesti? Missä vaiheessa opiskelujanne olette saaneet perheenlisäystä? jne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Opiskelijathan ovat lapsentekolakossa! Eli suosittelen vauvahaaveiden siirtämistä siihen asti kunnes yhteiskunta korjaa asenteensa nuorten naisten lapsentekoon.
Itsellä ei ole kokemusta kuin lukio-opinnoista pienen vauvan kanssa, etten voi jatko-opintoihin vielä vastata. :-) Opintojen eteminen riippuu pitkälti sinusta itsestäsi sekä siitä, onko vauva ns. helppo lapsi. Itsellä lapsi nukkui paljon, ei valvottanut öitä ja oli tyytyväinen. Sitten kun lapsi alkaa enemmän liikkua ja vaatia seuraakin, niin suosittelisin esim. osapäivähoitoa, jotta voit rauhassa lukea tentteihin. Meillä lapsi oli tietoinen valinta vähän ennen opintoja. Moni muukin on pärjännyt hyvin opiskelevana vanhempana, niin mikset sinäkin? Miehelläni on vakityö, joten rahallisesti ei ole ollut ongelmaa. Parempi hankkia lapset silloin kun niitä haluaa, eikä siirtää vauvahaaveita loputtomasti, jolloin taas huomaa, ettei se raskaaksituleminen olekkaan niin helppoa kuin oli kuvitellut. Kannatan lapsia nuorella iällä, silloin jaksaa paremmin yhdistää nämä kaksi asiaa keskenään. :-)