yliopistotutkinto ja vauva?

Itse opiskelen yo:ssa. Jäljellä olis vielä pari vuotta ja tuossa pari päivää sitten päätettiin ruveta jälkikasvua yrittämään. Vaimo valmistuu kuukauden päästä ammattiin ja näin. Eiköhän se tuosta luonnistu. Eli tilanne vähän toinen kuin teillä mutta eiköhän se teiltäkin onnistu:). Yritystä peliin.

yllätysvauva! Itsellä opintoja kaksi vuotta jäljellä (ja kaksi takana). Kaksi lasta jo ennestään, eli opiskelu perheellisenä on tuttua. Ajattelin keskeyttää opintoni maksimissaan vuodeksi, jonka aikana koitan etäopiskella muutamia opintoviikkoja pois alta, jos jaksan. Hyvällä tuurilla valmistuminen ei edes suuremmin siirtyisi.

Edelliset vauvani ovat olleet varsin hyväunisia ja helppoja, joten heidän kanssaan etäopiskelu ei olisi tuottanut mitään ongelmia.

Opiskelujen siirtyminen riippuu oikeastaan siitä ajankohdasta, jolloin lapsi syntyy. Meillä tuuria, että äitiysloma alkaa suunnilleen samoihin aikoihin kun syyslukukausi, joten se kestää sopivasti yhden lukuvuoden. Jos äitiysloma alkaa vaikka pahasti kesken lukukauden, saattaa se hankaloittaa parinkin vuoden opiskeluja - tai sitten ei. Ei se oppiminen lopu vauvaan...

Rahallisesti on aina pärjätty, vaikka joskus on tullut enemmän rahaa, joskus vähemmän. Saatko nyt opintotukea? Ei se minimiäitiysraha siitä pienempi oo. (Joku viisaampi oikaiskoon, jos olen väärässä)

Vähän sekavaa sepustusta, mutta lyhyesti: kyllä vauvan kanssa pärjää. Kannattaa ennemmin tehdä kesken opiskelujen kuin vasta sitten juuri valmistuttua. Sitten jos valmistumisen jälkeen heti olet vuoden vähintään pois työelämästä, ei kukaan halua töihin ennen kuin olet opiskellut hieman lisää...

Asioilla on tapana järjestyä, pitää hyvin paikkansa tässäkin tapauksessa. Nälkään ei tässä maassa lapsiperhe kuole, tosin tiukkaa voi olla.

Opintoja ja perhe-elämää voi sovitella yhteen, mutta miten se onnistuu, riippu pitkälti lapsesta ja omista voimavaroista.

Minä sain esikoiseni kesken opintojeni, ja rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa että raskasta oli - ei yhtään niin helppoa mitä olin etukäteen kuvitellut! Poika oli yöhuutaja, joten ei siinä kauheasti jaksanut, eikä edes ehtinyt opintoihin paneutua. Lykkäystä alkuperäisiin suunnitelmiin tuli siis väkisinkin.

Että tämmöisiä kokemuksia minulla.

Hei!

Opiskelen kolmatta vuotta yliopistossa ja poikani täytti juuri vuoden. Olemme aviomieheni kanssa molemmat 23-vuotiaita. Laskettu aika osui kohtalon oikusta juuri mainiosti toukokuulle, jotta sain kevään käytyä koulua suht normaalisti. Tosin syksyllä yksi kurssi jäi suorittamatta aamupahoinvoinnin takia... =)

Lapsi oli toivottu, mistään vahinkoraskaudesta ei ollut kyse. Minunkin mieheni on työelämässä, joten senkin puolesta vauvan sopi tulla, vaikka minun opiskeluni olivatkin ja ovat edelleen vaiheessa. Motivaatio valmistumiselle on edelleen silti kova, vaikka luulenpa, että mielelläni saisin toisenkin lapsen opiskeluaikanani.

Minun kokemukseni mukaan nimenomaan yliopisto-opiskelun voi ihan sujuvasti yhdistää vauvanhoitoon. Silloin kyllä täytyy hyväksyä se, että opinnot jonkin verran viivästyvät, mutta esimerkiksi nyt poikani ensimmäisen vuoden aikana olen saanut suoritettua 9 opintoviikkoa ja lisää on tulossa kesän aikana. Aloitin ensimmäisen kurssin, kun vauva oli n. 4 kk. Ainakin oppii käyttämään ajan tehokkaasti, kirjan äärellä lorviminen on jäänyt pois. Lapsenhoitoon olen saanut apua tosi hyvin lapsen mummolta, en osaa sanoa miten opiskelut olisivat onnistuneet ilman sitä. Onko teillä isovanhemmat lähellä tai joku, joka voisi katsoa vauvaa pari tuntia, kun käyt luennolla? Se nimittäin antaa tosi hyvän vastapainon kotona olemiselle ja vauvanhoidolle.

Rahallisesta puolesta voisi sanoa sen verran, että pärjätty on ihan hyvin. Itse asiassa minulla tulot jopa nousivat hieman, kun opintotuen sijaan sain kotihoidontuen ja lapsilisän (ja taisi se äitiyspäivärahakin olla isompi kuin opintotuki, vaikka lähes minimi olikin). Nousivat tietysti menotkin vähitellen,mutta mitään taloudellista sokkia ei kyllä olla missään vaiheessa koettu. Päävastuu perheen elättämisestä jää kyllä isännän harteille, mutta onneksi minun mieheni ainakin on sitä mieltä, että niin sen kuuluu ollakin ainakin tässä vaiheessa, ettei minun tarvitse vielä kaiken lisäksi murehtia rahojen riittävyydestä.

Vauvan ja opiskelujen yhdistämisessä akateeminen vapaus saa minun mielestäni parhaan merkityksensä. Opintoja saa suorittaa juuri siinä tahdissa, mitä lapsenhoidolta kerkeää. Ja vielä yksi hyvä puoli verrattuna töissä olemiseen: töissä joko olet tai et ole ja kun äitiysloma loppuu, joudut tekemään valinnan jäätkö kotiin vai palaatko sorvin ääreen ja jätät lapsen hoitoon. Opiskelevan äidin ei ihan näin tiukkaa valintaa tarvitse tehdä, koska nämä kaksi voidaan yhdistää joustavasti. Eikä työnantaja hönkäile niskaan kysellen työmotivaation riittävyyttä tai katso karsaasti, kun joudut jäämään kotiin hoitamaan sairasta lasta. Älä käsitä väärin, en tosiaan ole mikään työnvieroksuja, mutta itse olen kokenut tämän yhdeksi opiskeluäitiyden parhaista puolista. Ainoa huono puoli, mikä tulee mieleen on se, että opiskelussahan on aina vähän kiinni; riskinä on, että kannat toisella kädellä vauvaa ja toisessa pidät tenttikirjaa eikä mistään tule oikein mitään =). Täytyy vain itse pitää rajat selvillä, koska on vauvan ja koska lukemisen aika.

Kauniiksi lopuksi: helppoa se ei ole (siis yhdistää opiskelu ja vauva) mutta se on ihan mahdollista. Onnea yritykseen, jos päätätte, että teidän vauvanne aika voisi olla nyt! =))