Tässäpä aihe, jota olen jo jonkin aikaa aina ajoittain pohtinut. Katselin eilen erästä ohjelmaa ja jäin miettimään miten pukea tämä selkeiksi ajatuksiksi.
Eli ... tuleeko teille koskaan, itsenne kanssa kovin erilaisista ihmisistä, sellainen tunne, että tuo ei voi olla tosissansa ja tuon on pakko olla teatteria ja esitystä? En tarkoita, että se oikeasti välttämättä olis mitään tuollaista sille henkilölle itselleen. Hän voi olla hyvinkin tosissaan ja aidosti sellainen, mutta kun itse olen kovin erilainen, niin on vaikea käsittää jonkun voivan aidosti olla sellainen.
Mulle tulee hyvin usein tälläinen olo mm. kovin "maskuliinisesti" käyttäytyvistä miehistä (tai toki naisistakin, mutta sellaisiin törmää paljon harvemmin). Mm. eilen, kun katselin sitä ohjelmaa, jossa mies huuteli matalalla äänellä tervehdyksiä vuorille ja tanssi paidatta jotain "soturitanssia" rantavedessä. Ensimmäinen tunteeni on, että kauheaa teatteria, mutta sitten mietin kuinka ennakkoluuloinen tuo ajatukseni onkaan. Tai kun kuuntelen jotain uhoavia miehiä jossain tai machoilevia miehiä, niin tuntemukseni ovat aina huvittuneisuuden ja säälin sekaista totaalista hämmennystä. Kun eihän nyt kukaan voi oikeasti olla sellainen. Sen on pakko olla teatteria ... vai onko?
Ihan sama tunne mulle tulee myös kovin äärimmäisen "feminiinisistä" yksilöistä. Eihän nyt kukaan voi oikeasti olla niin tolkuttoman passiivinen ja sovitteleva ja miellyttämishaluinen ja kaikkea sitä. Jotenkin ensimmäinen tunteeni on, että kenelle ja missä tilanteessa tuon ihmisen naamari putoaa ja hän onkin määräilevä ja komenteleva k.pää. Kun eihän nyt kukaan voi oikeasti aina olla sellainen "geisha". Sen on pakko olla teatteria ... vai onko?
Oikeastaan lähes kaikenlaiset ääriyksilöt aiheuttavat minussa helposti tuollaisia tunteita. Että miksi se tyyppi esittää ja mikä hänen motiivinsa on? Vai esittääkö ja ovat jotkut ihmiset ihan oikeasti sellaisia? Jos joku paasaa jotain ääriuskonnollista propagandaa, niin minut valtaa absurdiuden tunne. Jos joku selittää nousevansa aamulla paria tuntia ennen muita perheessä, ehtiäkseen ehostautua, niin minut valtaa absurdiuden tunne. Jos joku selittää suurella paatoksella päästävänsä turkiseläimiä vapauteen luonnonsuojelun nimissä, niin minut valtaa absurdiuden tunne. Jos joku selittää käyttävänsä autoaan tyhjäkäynnillä ihan vaan vastustaakseen ilmastovouhotusta, niin minut valtaa absurdiuden tunne. Jos joku selittää minulle miten naiset valitsevat aina väkivaltaisia viina- ja jännämiehiä, niin minut valtaa absurdiuden tunne. Minut valtaa tunne siitä, että miksi esität, miksi trollaat, mikset kykene kertomaan todellisia ajatuksiasi. Mun on jotenkin mahdotonta päästä siihen tilaan, jossa uskoisin kenenkään oikeasti kykenevän ajattelemaan noin. Tulee tunne, että anteeksi mitä ja onko sulla kaikki hyvin, tarvitsetko apua.
Minun on aika usein vaikea keksiä järjellistä sanottavaa mielestäni järjettömiin ajatuksiin ja se tietynlainen hämmentynyt, epäuskoinen ja säälivä, hoivaava ja ehkä holhoavakin tunteeni todennäköisesti usein välittyy osin myös ulospäin.
-möhköfantti-
Esitystä ja teatteria?
99
726
Vastaukset
- Anonyymi
Kannattaa katsoa tuo sarja Black Bird, taisi jäädä Ray Liottan viimeiseksi kokonaiseksi suoritukseksi, aika hyvä jännityssarja.
Ei Liotta näyttänytkään kovin hyvälle enää tuossa sarjassa, tiedättekö mikä on Churger = Cheese Burger eli juustohampurilainen se on. - Anonyymi
Nyt on parempi kun menet nukkumaan ja nukut pääsi selväksi niin loppuu absursuudet ja selvin päin on selvät ajatukset ja oletko juovuksissa vai pöllyissä
- Anonyymi
Syntymähumalassa, siihen ei nukkumiset auta. Vasta kuolema "parantaa".
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Syntymähumalassa, siihen ei nukkumiset auta. Vasta kuolema "parantaa".
-mf-Nyt pois tommoset ajatukset eli älä puhu enään kuolemisista vaan lääke taitaa olla että tarvitsisit iki oman miehen ja pussailu kaverin
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nyt pois tommoset ajatukset eli älä puhu enään kuolemisista vaan lääke taitaa olla että tarvitsisit iki oman miehen ja pussailu kaverin
Sullehan se asia oli ongelma, ei minulle. Syntymähumalassa on hyvä olla. Suosittelen sinullekin.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sullehan se asia oli ongelma, ei minulle. Syntymähumalassa on hyvä olla. Suosittelen sinullekin.
-mf-Oman miehen tarvitsisit
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sullehan se asia oli ongelma, ei minulle. Syntymähumalassa on hyvä olla. Suosittelen sinullekin.
-mf-Eli ensiksi haukut muita esittämisestä, seuraavaksi itse kerrot olevasi syntymähumalassa ja sitten suosittelet samaa muillekkin?
Eli aloituksen tarkoitus taas vain korottaa itsesi muiden yläpuolelle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oman miehen tarvitsisit
Ei sitä syntymähumalassa tule ikinä tuollaisia mietittyä. Vaan hanki sinä ihmeessä oma mies, kun se on sulle noin tärkeää.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli ensiksi haukut muita esittämisestä, seuraavaksi itse kerrot olevasi syntymähumalassa ja sitten suosittelet samaa muillekkin?
Eli aloituksen tarkoitus taas vain korottaa itsesi muiden yläpuolelle.Humalassa olevat ihmiset ovat monesti varsin aitoja yksilötä, vaikkakin joskus sekavia. 😉
-mf-
p.s. En ole haukkunut ketään yhtään mistään. Vikahan voi vallan mainiosti olla myös minussa itsessäni. Ihan kuten aloituksessakin totesin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei sitä syntymähumalassa tule ikinä tuollaisia mietittyä. Vaan hanki sinä ihmeessä oma mies, kun se on sulle noin tärkeää.
-mf-No iki oma nainen sitten kun miehet ei kiinnosta no millaisista naisista pidät
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No iki oma nainen sitten kun miehet ei kiinnosta no millaisista naisista pidät
Etsi ihmeessä, jos asia on sinulle noin tärkeä.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Etsi ihmeessä, jos asia on sinulle noin tärkeä.
-mf-Kyllä sinä kumppanin tarvitset ja kaikki näkee et olet oman kumppanin puutteessa
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä sinä kumppanin tarvitset ja kaikki näkee et olet oman kumppanin puutteessa
Ja sinun ajatuksesi ovat minusta täysin absurdeja ja käsittämättömiä, mutta en osaa antaa neuvoa, että mikä niihin voisi auttaa. Ne ovat sen verran käsittämättömiä, että tokko niihin auttaa oikein mikään. 🤔
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli ensiksi haukut muita esittämisestä, seuraavaksi itse kerrot olevasi syntymähumalassa ja sitten suosittelet samaa muillekkin?
Eli aloituksen tarkoitus taas vain korottaa itsesi muiden yläpuolelle.Ei voi olla totta miten jotain piinattua sielua voi ahristaa tuntemattomien kirjoittajien ajatukset näin lujaa. Käytkö millimetrin tarkkuudella näitä läpi, että löytäisit jotain itsensä korottamista joka tekstistä? Sivusta.
- Anonyymi
Onhan elämässä monet asiat teatteriakin. Asiat, jotka menee tietyn kaavan mukaan, eikös ne ole pienimuotoisia näytelmiä.
- Anonyymi
Osaatko sanoa jonkin esimerkin? Tarkoitatko jotain sosiaalisia tilanteita?
-mf-
- Anonyymi
Joo-o..kerro lisää mt-ongelmistasi..
Muut ihmiset uskaltavat vapautua, elää ja tuntea ja se selvästi aiheuttaa sinussa jonkinlaista dissosiaatiota jota et pysty käsittelemään.
Otan osaa, en oikein usko, että tuohon on mitään muuta paitsi lamauttava lääkitys.- Anonyymi
Tässäpä ollaan asian ytimessä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässäpä ollaan asian ytimessä.
Lyökää ihmeessä viisaat päät yhteen hih hii...Sivusta
- Anonyymi
Olisiko sinulle mahdollisesti tällaisesta lääkityksestä apua? Sori, mutta tuo kirjoittamasi projisointi kuulostaa epäsuoralta avunpyynnöltä. Sivusta,
Vähän sama vika "hakkaraisella".
Koetin katsoa kerran erästä youtube-podcastia ja minut monesti valtasi jopa jonkinsortin viha, kun toinen ei antanut toiselle tilaa, ei mahdollisuutta sanoa omaa asiaansa loppuun. Elekieli oli syyttävää, osoitti sormilla ja huitoi lähes hysteerisesti käsillään.
https://youtu.be/ninQPuHyPXs
Ja ei mulle oikeasti jäänyt mitään asiasisällöllistä argumenttia Kiljusen huitomisesta mieleen.
Vastaavassa tilanteessa taas joku ylifeminiininen hyssyttelijä olisi vaan ollut hiljaa, eikä senkään kanta olisi selvinnyt. Eli keskustelun asiasisältö olisi pyöreä nolla heille ja sivullisille.
Ja aika absurdiksi tais tuossa Terellekin jäädä toi keskustelu...- Anonyymi
Juu, jos tollasesta kuviosta yritetään vielä saada jokin esitettävä "ohjelma" aikaiseksi, niin se on jotenkin absurdiuden huippu. Yksityisen keskustelun nyt vielä jotenkuten ymmärtää, vaikka toisen ajatukset ja asenne olisivat aivan käsittämättömiä. Vaan, että tehdä siitä joku nauhoite, jota joku toinen sitten muka vielä vapaaehtoisesti katsoo. Eikö tuollainen sitten muka ole aina teatteria? En tiedä. Vaikea ainakaan uskoa aidoksi. 😯
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juu, jos tollasesta kuviosta yritetään vielä saada jokin esitettävä "ohjelma" aikaiseksi, niin se on jotenkin absurdiuden huippu. Yksityisen keskustelun nyt vielä jotenkuten ymmärtää, vaikka toisen ajatukset ja asenne olisivat aivan käsittämättömiä. Vaan, että tehdä siitä joku nauhoite, jota joku toinen sitten muka vielä vapaaehtoisesti katsoo. Eikö tuollainen sitten muka ole aina teatteria? En tiedä. Vaikea ainakaan uskoa aidoksi. 😯
-mf-Eli sun mielestä Disse esittää nyt tuossa?
Anonyymi kirjoitti:
Juu, jos tollasesta kuviosta yritetään vielä saada jokin esitettävä "ohjelma" aikaiseksi, niin se on jotenkin absurdiuden huippu. Yksityisen keskustelun nyt vielä jotenkuten ymmärtää, vaikka toisen ajatukset ja asenne olisivat aivan käsittämättömiä. Vaan, että tehdä siitä joku nauhoite, jota joku toinen sitten muka vielä vapaaehtoisesti katsoo. Eikö tuollainen sitten muka ole aina teatteria? En tiedä. Vaikea ainakaan uskoa aidoksi. 😯
-mf-Samaisessa podcastissa persujen ja vihreiden nuorisojäsenet mietti yhteistuumin, että politiikka on usein teatteria...
Mutta itsestä tuntuu, että joskus aikoinaan tuollainen meuhkaaminen puri ihmisiin enempi. Siksikin kai politikot oli usein miehiä...
Mutta jos miettii nykypoliitikkoja, niin onko siellä samankaltaista hyssyttelijää, kuin Elisabeth Rehn enää?
Nykyihmisillä on aikaa nykyään keskittyä asiasisältöön paremmin ja siksi sitä halutaan enemmän. Teatteria ja näyttäviä kukkoiluja voi katsella kulttuuriväylistä. 😊
Minusta nuo ääripäät jää hiukan taka-alalle ajan päästä.
Jossain olikin, että tietoon perustuva yhteiskunta alkoi täällä Suomessa tulla läpi 80-90 luvulla, joten siirtymäaikaan sitä vielä törmää edelliseen sukupolveen, jossa hommat toimitettiin eritavalla...- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli sun mielestä Disse esittää nyt tuossa?
Voihan hän ihan hyvin esittää. Mistäpä sitä tietää. Kyllä mulle on joskus tullut Dissenkin juttujen kanssa se sama absurdiuden tunne, että mitähän v.ttua mä juuri tulin lukeneeksi ja jos ravistan päätäni niin katoaako se. Vaan just nyt tässä ei tullut.
Enkä usko Disseä häiritsevän pennin vertaa, vaikka mulle tuollainen olo välillä tulisikin.
-mf- - Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Samaisessa podcastissa persujen ja vihreiden nuorisojäsenet mietti yhteistuumin, että politiikka on usein teatteria...
Mutta itsestä tuntuu, että joskus aikoinaan tuollainen meuhkaaminen puri ihmisiin enempi. Siksikin kai politikot oli usein miehiä...
Mutta jos miettii nykypoliitikkoja, niin onko siellä samankaltaista hyssyttelijää, kuin Elisabeth Rehn enää?
Nykyihmisillä on aikaa nykyään keskittyä asiasisältöön paremmin ja siksi sitä halutaan enemmän. Teatteria ja näyttäviä kukkoiluja voi katsella kulttuuriväylistä. 😊
Minusta nuo ääripäät jää hiukan taka-alalle ajan päästä.
Jossain olikin, että tietoon perustuva yhteiskunta alkoi täällä Suomessa tulla läpi 80-90 luvulla, joten siirtymäaikaan sitä vielä törmää edelliseen sukupolveen, jossa hommat toimitettiin eritavalla...Tietyllä tavalla noin. Vaikka tuntuu, että polarisoituminen olis lisääntynyt ja monin paikoin retoriikka olisi rajuakin, niin sitten kun vertaa menneisiin vuosikymmeniin niin eihän se ole. Jos miettii vaikka ysärille niin moni asia, joka oli silloin ihan yleistä, saa nyt monet nostelemaan kulmiaan vähän kummeksuen. Voi olla, että ne ihan ääripäät on nykyään äänekkäämpiä ja jossain määrin rajumpia, mutta se välimallin porukka on lisääntynyt paljon. Sellaisiin täysin absurdin oloisiin tyyppeihin ei niin usein törmää irl.
-mf- Anonyymi kirjoitti:
Tietyllä tavalla noin. Vaikka tuntuu, että polarisoituminen olis lisääntynyt ja monin paikoin retoriikka olisi rajuakin, niin sitten kun vertaa menneisiin vuosikymmeniin niin eihän se ole. Jos miettii vaikka ysärille niin moni asia, joka oli silloin ihan yleistä, saa nyt monet nostelemaan kulmiaan vähän kummeksuen. Voi olla, että ne ihan ääripäät on nykyään äänekkäämpiä ja jossain määrin rajumpia, mutta se välimallin porukka on lisääntynyt paljon. Sellaisiin täysin absurdin oloisiin tyyppeihin ei niin usein törmää irl.
-mf-Jospa tälläiset anonyymipalstat suo heille sen tarvitavan purkautumisväylän ja Prismassa voi vaan hymyillä. 😁
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Jospa tälläiset anonyymipalstat suo heille sen tarvitavan purkautumisväylän ja Prismassa voi vaan hymyillä. 😁
No siis todellakin. Tuolta mustakin aika usein tuntuu, että hyvin suuri osa maailman absurdiudesta on siirtynyt verkkoon.
-mf-
Kyllä minulle tulee tuollainen tunne uskossa olevien korkeakoulutettujen ihmisten kohdalla juuri tuo tunne.
En oikeastaan voi uskoa, että papit voivat oikeasti uskoa jumalaan, vaan sanovat niin työnsä vuoksi, tai siksi, että ajattelevat uskon tuovan lohtua ja turvaa ihmisille.- Anonyymi
Uskonto kieltämättä on yksi niitä käsittämättömiä asioita. Tosin minulle se on yhtä käsittämätöntä koulutustasosta riippumatta.
Ei tosin sillä, että itse voisin sanoa olevani ateistikaan. Tulikivenkatkuinen ateisti ja vapaa-ajattelija on minusta melkeinpä yhtä käsittämätön tapaus, kuin kiihkouskovainen.
-mf- - Anonyymi
Joskus automatkalla kuuntelen aamu- tai iltahartautta. Minä kyllä uskon, että useimmat ovat ihan vakavissaan ja aidosti uskovat kertomaansa. Niissä on musiikkiakin mukana. Sitä mietin juuri muutama päivä sitten, että nämä esiintyjä tosiaankin haluavat esittää julistavia kappaleita. Jeesus pelastaa jne. Tehdään lauluja, levytyksiä, muusikot soittaa, kuorot laulaa. Ja näitä sitten kuunnellaan... He todellakin haluavat tehdä näin.
Itse tiedän, että mitään Jumalaa e ole olemassa. Silti Jumalaan uskominen ei minusta ole absurdia. Se on hyvin inhimillistä ja todellakin tuo monille turvallisuutta ja hyvää mieltä. Lisäksi samanmielisten kanssa on varmsti mukava touhuta yhdessä kaikenlaista. Hyvä homma heille.
Olen itse alkanut ottaa kaikkien mielipiteet ja uskot ihan sellaisenaan vastaan. Pyrin joskus ihan aktiivisesti asettumaan jonkun toisen ajatusmaailmaan. Miltä tuntuisi esimerkiksi uskoa aidosti Jumalaan? Millaista olisi ihan oikeasti rukoilla apua ja uskoa sitä saavansa? Miten Luoja johdattelisi sinne ja tänne?
Eri tavalla ajattelevia ja toimivia ihmisiä vain on olemassa. Minä en enää ihmettele. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joskus automatkalla kuuntelen aamu- tai iltahartautta. Minä kyllä uskon, että useimmat ovat ihan vakavissaan ja aidosti uskovat kertomaansa. Niissä on musiikkiakin mukana. Sitä mietin juuri muutama päivä sitten, että nämä esiintyjä tosiaankin haluavat esittää julistavia kappaleita. Jeesus pelastaa jne. Tehdään lauluja, levytyksiä, muusikot soittaa, kuorot laulaa. Ja näitä sitten kuunnellaan... He todellakin haluavat tehdä näin.
Itse tiedän, että mitään Jumalaa e ole olemassa. Silti Jumalaan uskominen ei minusta ole absurdia. Se on hyvin inhimillistä ja todellakin tuo monille turvallisuutta ja hyvää mieltä. Lisäksi samanmielisten kanssa on varmsti mukava touhuta yhdessä kaikenlaista. Hyvä homma heille.
Olen itse alkanut ottaa kaikkien mielipiteet ja uskot ihan sellaisenaan vastaan. Pyrin joskus ihan aktiivisesti asettumaan jonkun toisen ajatusmaailmaan. Miltä tuntuisi esimerkiksi uskoa aidosti Jumalaan? Millaista olisi ihan oikeasti rukoilla apua ja uskoa sitä saavansa? Miten Luoja johdattelisi sinne ja tänne?
Eri tavalla ajattelevia ja toimivia ihmisiä vain on olemassa. Minä en enää ihmettele.Nimenomaan se uskominen on minusta absurdia. Turvlisuuden ja lohdun jne. ymmärrän kyllä. Usein tullut jopa mietittyä miten helppoa elämä olisikaan, jos kykenisi tuollaiseen uskomaan. Vaan kun ei kykene, kun se itse uskominen kun tosiaan tuntuu totaalisen absurdilta. Periaatteessa joo, mutta käytännössä ei ikinä onnistuisi.
-mf- - Anonyymi
Diplomi-insinöörit voivat uskoa jumalaan, mutta papit ei? En nyt saa tuosta jutustasi kiinni.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Uskonto kieltämättä on yksi niitä käsittämättömiä asioita. Tosin minulle se on yhtä käsittämätöntä koulutustasosta riippumatta.
Ei tosin sillä, että itse voisin sanoa olevani ateistikaan. Tulikivenkatkuinen ateisti ja vapaa-ajattelija on minusta melkeinpä yhtä käsittämätön tapaus, kuin kiihkouskovainen.
-mf-Uskonto on tärkeä monelle ihmiselle riippumatta siitä onko se sinulle käsittämätön vai ei. Olisiko tämä lähestymistapa liian yksinkertainen?
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nimenomaan se uskominen on minusta absurdia. Turvlisuuden ja lohdun jne. ymmärrän kyllä. Usein tullut jopa mietittyä miten helppoa elämä olisikaan, jos kykenisi tuollaiseen uskomaan. Vaan kun ei kykene, kun se itse uskominen kun tosiaan tuntuu totaalisen absurdilta. Periaatteessa joo, mutta käytännössä ei ikinä onnistuisi.
-mf-Mikä elämässäsi olisi helpompaa uskovaisena?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä elämässäsi olisi helpompaa uskovaisena?
Noin suurin piirtein kaikki tietysti. Sehän on valtavan helppo sysätä vastuu jonkun "isän" niskoille ja vain uskoa hänen "armoonsa".
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Uskonto on tärkeä monelle ihmiselle riippumatta siitä onko se sinulle käsittämätön vai ei. Olisiko tämä lähestymistapa liian yksinkertainen?
- SheenaMiten tuo liittyy asiaan? Ei se tärkeys liity asiaan mitenkään, eikä sitä ole edes kyseenalaistettu millään tavalla.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten tuo liittyy asiaan? Ei se tärkeys liity asiaan mitenkään, eikä sitä ole edes kyseenalaistettu millään tavalla.
-mf-Sinulle ei toisten uskonnollisuus merkitse mitään ja on käsittämätöntä sinun mielestä. Kun sanot uskonnon olevan absurdia se rajaa kaikki uskovat läheltäsi. Antaa täysin valheellisen kuvan myös todellisuudesta. Sillä uskovat ihmiset ovat pohjimmiltaan aivan kuten sinä eivätkä eroa ei-uskovista. Ehkä jopa eroavat vähemmän ei-uskovista kuin toisista uskovista. Sitä ei tiedä ennen kuin tuntee oikeasti.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Noin suurin piirtein kaikki tietysti. Sehän on valtavan helppo sysätä vastuu jonkun "isän" niskoille ja vain uskoa hänen "armoonsa".
-mf-Saisit aina kaikki pahat tekosi anteeksi? Ainakin Jesseltä? Tekisit parempia valintoja Isän ohjauksessa? Osaisit laittaa parempaa ruokaa? Olisit terveempi?
En keljuile, vaan yritän hahmottaa, miten sun mielestä elämäsi uskovaisena olisi helpompaa ihan konkreettisesti? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinulle ei toisten uskonnollisuus merkitse mitään ja on käsittämätöntä sinun mielestä. Kun sanot uskonnon olevan absurdia se rajaa kaikki uskovat läheltäsi. Antaa täysin valheellisen kuvan myös todellisuudesta. Sillä uskovat ihmiset ovat pohjimmiltaan aivan kuten sinä eivätkä eroa ei-uskovista. Ehkä jopa eroavat vähemmän ei-uskovista kuin toisista uskovista. Sitä ei tiedä ennen kuin tuntee oikeasti.
- SheenaEivät toisille tärkeät ja itselle käsittämättömät asiat merkitse kenellekään mitään. Ihan turha kenenkään selittää mitään muuta. Noin se vaan on.
Tuo, että rajaisin uskovia ulkopuolelle, on täysin sinun tulkintasi, joka ei liity minun mitenkään. Tunnen paljon uskovia. Osa vähän tavan vuoksi ja osa ihan tosissaan. Ainoa peruste, jolla rajaan ketään pois elämästäni on jonkin asian jatkuva paasaaminen. Jokainen saa kokea tärkeäksi ihan sen mitä kokee. Jokaisella on täysi oikeus omiin henkilökohtaisiin tunteisiinsa ja ajatuksiinsa. Raja menee siinä, että kykenee kunniottamaan toisten ajatuksia ja tunteita, tuntuivat ne itsestä kuinka absurdeilta tahansa, eikä tuputa muille omaa totuuttaan.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Saisit aina kaikki pahat tekosi anteeksi? Ainakin Jesseltä? Tekisit parempia valintoja Isän ohjauksessa? Osaisit laittaa parempaa ruokaa? Olisit terveempi?
En keljuile, vaan yritän hahmottaa, miten sun mielestä elämäsi uskovaisena olisi helpompaa ihan konkreettisesti?Mä sanoin sen juuri. Esimerkkisi ovat sikäli absurdeja, että juuri nuo olisivat oleellisia, vain jos kokisin oleelliseksi elämässäni "tehdä parempia valintoja" tai "laittaa parempaa ruokaa". Jokainen määrittää itse mikä on olennaista. Hyvin moni aidosti uskova ihminen laittaa kaiken hyvän elämässään herran ja siunauksen piikkiin - oli niiden eteen tehnyt itse töitä tai ei. Se on heidän tapansa jäsentää maailmaa ja minulle käsittämätön.
Maailmassa on paljon asioita, jotka olisivat turvallisempia, lohdullisempi ja helpompiakin, jos voisi uskoa. Viimeksi taisin pohtia tuota asiaa rakkaan ihmisen arkun äärellä. Miten paljon kevyempää ja lohdullisempaa, jos voisi kuunnella niitä papin sanoja muunakin kuin pelkkänä sanahelinänä - jos kykenisi uskomaan, ettei ihminen ole vain poissa, kadonnut, hävinnyt ikuisesti. No en kykene, se on minulle absurdi ajatus, vaikkakin kaunis satu toki.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä sanoin sen juuri. Esimerkkisi ovat sikäli absurdeja, että juuri nuo olisivat oleellisia, vain jos kokisin oleelliseksi elämässäni "tehdä parempia valintoja" tai "laittaa parempaa ruokaa". Jokainen määrittää itse mikä on olennaista. Hyvin moni aidosti uskova ihminen laittaa kaiken hyvän elämässään herran ja siunauksen piikkiin - oli niiden eteen tehnyt itse töitä tai ei. Se on heidän tapansa jäsentää maailmaa ja minulle käsittämätön.
Maailmassa on paljon asioita, jotka olisivat turvallisempia, lohdullisempi ja helpompiakin, jos voisi uskoa. Viimeksi taisin pohtia tuota asiaa rakkaan ihmisen arkun äärellä. Miten paljon kevyempää ja lohdullisempaa, jos voisi kuunnella niitä papin sanoja muunakin kuin pelkkänä sanahelinänä - jos kykenisi uskomaan, ettei ihminen ole vain poissa, kadonnut, hävinnyt ikuisesti. No en kykene, se on minulle absurdi ajatus, vaikkakin kaunis satu toki.
-mf-Uskot siis, että läheisen ihmisen kuoleman aiheuttama suru on uskovaisille helpompi ja kevyempi? Aika jännä ajatus.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Uskot siis, että läheisen ihmisen kuoleman aiheuttama suru on uskovaisille helpompi ja kevyempi? Aika jännä ajatus.
En sanonut suoranaisesti noin, mutta saa sen noinkin tulkita.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eivät toisille tärkeät ja itselle käsittämättömät asiat merkitse kenellekään mitään. Ihan turha kenenkään selittää mitään muuta. Noin se vaan on.
Tuo, että rajaisin uskovia ulkopuolelle, on täysin sinun tulkintasi, joka ei liity minun mitenkään. Tunnen paljon uskovia. Osa vähän tavan vuoksi ja osa ihan tosissaan. Ainoa peruste, jolla rajaan ketään pois elämästäni on jonkin asian jatkuva paasaaminen. Jokainen saa kokea tärkeäksi ihan sen mitä kokee. Jokaisella on täysi oikeus omiin henkilökohtaisiin tunteisiinsa ja ajatuksiinsa. Raja menee siinä, että kykenee kunniottamaan toisten ajatuksia ja tunteita, tuntuivat ne itsestä kuinka absurdeilta tahansa, eikä tuputa muille omaa totuuttaan.
-mf-Sinulla on käsittämättömän paljon asioita, joita et käsitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinulla on käsittämättömän paljon asioita, joita et käsitä.
Mitä enemmän tietää niin selvemmin tajuaa, ettei tiedä mistään mitään. Autuaimpia ovat yksinkertaiset. 🙂
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En sanonut suoranaisesti noin, mutta saa sen noinkin tulkita.
-mf-Kadehditko uskovaisten uskoa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kadehditko uskovaisten uskoa?
En oikeastan. Uskohan on asia, joka on ihan aivoihin ja niiden rakenteisiin liittyvä asia. Ihmisen aivoissa on alue, jota sähkösesti stimuloimalla saadaan aikaiseksi yliluonnollisen kokemus, kokemus ylemmän voiman läsnäolosta jne. Kuvantamalla on todettu, että se sama alue aktivoituu uskovan rukoillessa tai meditoidessa tai mikä tapa hänen uskontoonsa kuuluukaan.
Valtaosalla ihmisistä on se alue, mutta pieneltä osalta se puuttuu. En ole koskaan osallistunut tuollaisiin tutkimuksiin, mutta se olisi mielenkiintoista. Olisi mielenkiintoista tietää löytyykö minulta ylipäänsä kykyä kokea jotain sellaista. Jos ei sitä ole, niin sitten sitä ei ole. Uskon kadehtiminen olisi yhtä turhaa, kuin vaikka ruskeiden silmien kadehtiminen.
-mf- Anonyymi kirjoitti:
Diplomi-insinöörit voivat uskoa jumalaan, mutta papit ei? En nyt saa tuosta jutustasi kiinni.
- SheenaKuka sanoi, että Diplomi-insinöörit voivat uskoa. SSanoin, että en voi oikein käsittää, että KORKEAKOULUTETUT uskovat.
Korkeakoulutetuilla markkeeraan nyt yleisesti ottaen ihmisryhmää, joille on opetettu tieteellinen ajattelutapa.Anonyymi kirjoitti:
Uskot siis, että läheisen ihmisen kuoleman aiheuttama suru on uskovaisille helpompi ja kevyempi? Aika jännä ajatus.
Ei se ole ollenkaan kummallinen ajatus.
Jos uskot, että se läheinen pääsee parempaan paikkaan ja hänet jopa palkitaan hänen hyvistä teoistaan, voi ajatus kuolemasta olla paljon helpompi kestää.
Lisäksi ajatuksena että ero on vain väliaikainen voi myös lohduttaa monia.
Nuoret ihmiset, jotka ovat vielä luomassa identiteettiään, esittävät helposti olevansa ääripääpersoonia. Keski-ikäisissä on enemmän aitoja ihmisiä.
- Anonyymi
Elämä on huonosti kirjoitettu ja näytelty näytelmä. Huonot käsikirjoittajat ja vielä huonommat näyttelijät.
Kyllähän sitä voi päätellä jo siitä, että ihmiset ovat niin erilaisia, olivat koulussa, kotona töissä tai radalla kavereiden kanssa.
Mikä noista ei ole oman, odotetun roolin vetämistä vai ovatko ne kaikki? Onko ihminen eri tilanteissa pakotettu vetämään kussakin vähän eri roolia? Onko se teeskentelyä?
Mitä jos roolinsa unohtaa, tai vahingossa vetää väärää roolia? Kerran tapasin kauniin naisen, myyntiedustaja ammatiltaan. Ihan kiva ja mukava, mutta oli unohtanut naamalleen sen kaupparatsun leveän imelän jatkuvan hymyn, josta ei heijastunut mitään tunnetta silmiin. Yöks.- Anonyymi
Saatan ehkä syyllistyä tähän
- Anonyymi
Niihin ihmisiin kannattaa tutustua jos se on teatteria nii se loppuu kyllä muutamassa kuukaudessa
- Anonyymi
Kuka muka jaksaisi kuluttaa paria kuukautta elämästään selvittelemässä muiden mahdollista teatteria?
- Anonyymi
Ei tule tuommoista tunnetta.
Taidat ottaa liikaa paineita toisten erilaisuudesta. Anna ihmisten olla ja sanoa mitä sanovat, turha sitä on ihmetellä, tai edes lokeroida "liian" joksikin (feminiininen, maskuliininen, hoivaava, sovitteleva..).
Kyse lienee vääjäämättömyydestä. On hyväksyttävä tapahtunut. Epiktetos on lausunut: “Älä toivo, että asiat tapahtuvat niin kuin sinä tahdot, vaan tahdo niiden tapahtuvan siten kuin ne tapahtuvat.”.
Tuon voisi muuntaa "Älä toivo, että ihmiset olisivat juuri sellaisia kuin sinä tahdot, vaan tahdo heidän olevan juuri sellaisia kuin ovat."
Tuosta näkökulmasta, jossa pidät toisten ajatuksia järjettöminä ei synny mitään hyvää järjellistä keskustelua.
- Sheena- Anonyymi
Miksi ottaisin painenta kenenkään erilaisuudesta tai ajatuksista? En nyt ymmärrä lainkaan tuota tulkintaa.
Eihän sellaisten ihmisten ajatuksilla ole suuremmassa mittakaavassa mitään merkitystä, joiden ajatukset tuntuvat umpihulluilta. En minä ainakaan vapaaehtoisesti vietää aikaani sellaisten ihmisten kanssa. Tunne on enemmän sellainen "ookei, pysy ihan rauhassa siellä" ja sitten poistu takavasemmalle. Vaan silti se tuntuu absurdilta, että joku voi edes ajatella niin.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi ottaisin painenta kenenkään erilaisuudesta tai ajatuksista? En nyt ymmärrä lainkaan tuota tulkintaa.
Eihän sellaisten ihmisten ajatuksilla ole suuremmassa mittakaavassa mitään merkitystä, joiden ajatukset tuntuvat umpihulluilta. En minä ainakaan vapaaehtoisesti vietää aikaani sellaisten ihmisten kanssa. Tunne on enemmän sellainen "ookei, pysy ihan rauhassa siellä" ja sitten poistu takavasemmalle. Vaan silti se tuntuu absurdilta, että joku voi edes ajatella niin.
-mf-Otathan sinä paineita, kun mietit tuossa määrin mikä on esitystä tai teatteria. Tai et oikeastaan edes mieti mikä vaan pidät ajatuksiasi ja tunteitasi tosiasioina.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Otathan sinä paineita, kun mietit tuossa määrin mikä on esitystä tai teatteria. Tai et oikeastaan edes mieti mikä vaan pidät ajatuksiasi ja tunteitasi tosiasioina.
- SheenaVoi olla, että sinä et koskaan muuten vaan mieti muiden tekemisiä, siitä sen kummemmin paineita ottamatta. Minulle se kuitenkin on aivan tavallista. Mä pohdin tässä maailmassa monenmoista, ilman että se aiheuttaa sen kummempaa henkistä ahdistusta tai paineita. Olen mä akvaariota katsellessani sitäkin, että mitä kala miettii, mitä sen päässä liikkuu ja miksi se toimii noin. En koe kuitenkaan ottaneeni kauheammin paineita sen kalan ajatuksista.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi olla, että sinä et koskaan muuten vaan mieti muiden tekemisiä, siitä sen kummemmin paineita ottamatta. Minulle se kuitenkin on aivan tavallista. Mä pohdin tässä maailmassa monenmoista, ilman että se aiheuttaa sen kummempaa henkistä ahdistusta tai paineita. Olen mä akvaariota katsellessani sitäkin, että mitä kala miettii, mitä sen päässä liikkuu ja miksi se toimii noin. En koe kuitenkaan ottaneeni kauheammin paineita sen kalan ajatuksista.
-mf-Minulle on tavallista keskustella, kuunnella, ymmärtää ja auttaa toisia ihmisiä. Se suorastaan edellyttää muiden miettimistä ja ratkaisutaitoja. Jos tai kun siitä joskus tulee stressiä huomaan suojella omia rajojani, ja vetäydyn tekemään minulle mieluisia asioita.
Rajojen suojelu liittyy läheisesti omiin valintoihin. Minulle nyrkkisääntönä toimii "Valitse kärsimyksesi/taistelusi". Muusta ei kannata piitata pas**aan Mark Mansonia lainatakseni.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulle on tavallista keskustella, kuunnella, ymmärtää ja auttaa toisia ihmisiä. Se suorastaan edellyttää muiden miettimistä ja ratkaisutaitoja. Jos tai kun siitä joskus tulee stressiä huomaan suojella omia rajojani, ja vetäydyn tekemään minulle mieluisia asioita.
Rajojen suojelu liittyy läheisesti omiin valintoihin. Minulle nyrkkisääntönä toimii "Valitse kärsimyksesi/taistelusi". Muusta ei kannata piitata pas**aan Mark Mansonia lainatakseni.
- SheenaNiin, toimimme eri tavalla ja siksi onkin aika hyödytöntä yrittää analysoida toista omista lähtökohdistaan käsin. Sellaiset analyysit vain eivät osu kohdilleen jaa ovat muutenkin keskustelun kannalta suht hedelmättömiä.
Paljon hedelmällisempää voi olla antaa toisen ihan vapaasti olla oma itsensä ja kertoa vastavuoroisesti niistä omista ajatuksistaan. Keskustelu toimii, jos molemmat antavat tilaa toisilleen.
-mf-
- Anonyymi
Tälläkin palstalla kyllä. Joku toistuva teema säntää täällä nurkasta nurkkaan, kuin vahingossa käsistä karkuun päässyt puhallettava 🎈
Osa on vihaa tihkuvia ja osa hölmöjä naisjuttuja. Moni on esitys, johon aloittaja ei edes välitä kommentoida itse.
Joku voi provosoitua ja toinen provosoida, jolloin liioitellaan ärsyttämisen ilosta. Siitä voi saada pahoittamaansa mieleen hyvitystä, jos ilkeäksi koettu ihminen saa samalla mitalla. Toisaalta se tarkoittaa sitä, ettei kumpikaan pysty asettumaan toisen asemaan.- Anonyymi
"Joku voi provosoitua ja toinen provosoida, jolloin liioitellaan ärsyttämisen ilosta. Siitä voi saada pahoittamaansa mieleen hyvitystä, jos ilkeäksi koettu ihminen saa samalla mitalla. Toisaalta se tarkoittaa sitä, ettei kumpikaan pysty asettumaan toisen asemaan." No siinä ei mun mielestä juuri muuta eläytymistä tarvita kuin kommunikoi itse ihan yhtä kusipäiseen tyyliin kuin vastapuoli että hellurei kai sinäkin pienet herjat kestät
- Anonyymi
Jos kokisin kuin AP, vähentäisin palstailua.
- Anonyymi
Mitä pidempään elää, sitä absurdimmilta ihmiset näyttäytyvät. Toisaalta aika tuo myös ymmärryksen, että jokaisella on syy käytökselleen.
Jos koet kovasti säälin tai hoivaavia tunteita toisia ihmisiä tarkkaillessasi, sanoisin että sinulla on ongelmia omien rajojen hahmottamisessa ja sekin on omanlaisensa absurdiuden laji, hyvin yleinen toki.- Anonyymi
Koen mä säälin tunteita katsellessani pesästä tippunutta linnunpoikastakin. Tarkoittaako sekin ongelmaa rajojen hahmottamisessa?
Minusta sääli on hyvin inhimillinen tunne. Kun se yhdistyy tarpeeseen hoivata tai korjata toisen ongelma, se kertoo kyvystä tuntea empatiaa. Voi tietysti olla, että on normaalimpaa olla kylmä ja kova, tuntematta mitään. En minä tiedä mikä on valtaosalle ihmisistä normaalimpaa.
Epänormaalia tai ainakin epätervettä olisi aina toimia niiden tunteidensa mukaan. Jokaista pudonnutta linnunpoikasta ei kannata mennä nostamaan takaisin pesään tai emo voi hylätä koko pesän ja ne muutkin poikaset. Luonto on joskus julma.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Koen mä säälin tunteita katsellessani pesästä tippunutta linnunpoikastakin. Tarkoittaako sekin ongelmaa rajojen hahmottamisessa?
Minusta sääli on hyvin inhimillinen tunne. Kun se yhdistyy tarpeeseen hoivata tai korjata toisen ongelma, se kertoo kyvystä tuntea empatiaa. Voi tietysti olla, että on normaalimpaa olla kylmä ja kova, tuntematta mitään. En minä tiedä mikä on valtaosalle ihmisistä normaalimpaa.
Epänormaalia tai ainakin epätervettä olisi aina toimia niiden tunteidensa mukaan. Jokaista pudonnutta linnunpoikasta ei kannata mennä nostamaan takaisin pesään tai emo voi hylätä koko pesän ja ne muutkin poikaset. Luonto on joskus julma.
-mf-Absurdia verrata pesästään tippunutta linnunpoikasta aikuiseen ihmiseen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Absurdia verrata pesästään tippunutta linnunpoikasta aikuiseen ihmiseen.
Tietysti, mutta tunne on minulle sama.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Koen mä säälin tunteita katsellessani pesästä tippunutta linnunpoikastakin. Tarkoittaako sekin ongelmaa rajojen hahmottamisessa?
Minusta sääli on hyvin inhimillinen tunne. Kun se yhdistyy tarpeeseen hoivata tai korjata toisen ongelma, se kertoo kyvystä tuntea empatiaa. Voi tietysti olla, että on normaalimpaa olla kylmä ja kova, tuntematta mitään. En minä tiedä mikä on valtaosalle ihmisistä normaalimpaa.
Epänormaalia tai ainakin epätervettä olisi aina toimia niiden tunteidensa mukaan. Jokaista pudonnutta linnunpoikasta ei kannata mennä nostamaan takaisin pesään tai emo voi hylätä koko pesän ja ne muutkin poikaset. Luonto on joskus julma.
-mf-Säälin erottaa empatiasta se, että säälijä asettaa itsensä ylemmälle kun empaattinen on toisen kanssa samalla tasolla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Säälin erottaa empatiasta se, että säälijä asettaa itsensä ylemmälle kun empaattinen on toisen kanssa samalla tasolla.
Eipä se ihan noinkaan ole. Tuo on lähinnä tulkintakysymys.
Hän, joka "ei sääliä kaipaa", ei useinmiten siedä minkäänlaista empatian osoitusta. Vaikka hänellä olisi kuinka kylmä tahansa niin hänelle ei saa tarjota takkia. Vaikka hänellä olisi nälkä niin hänelle ei saa tarjota ruokaa. Vaikka hän olisi surullinen niin häntä ei saa halata. Sääli on sairautta, kuulemma.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eipä se ihan noinkaan ole. Tuo on lähinnä tulkintakysymys.
Hän, joka "ei sääliä kaipaa", ei useinmiten siedä minkäänlaista empatian osoitusta. Vaikka hänellä olisi kuinka kylmä tahansa niin hänelle ei saa tarjota takkia. Vaikka hänellä olisi nälkä niin hänelle ei saa tarjota ruokaa. Vaikka hän olisi surullinen niin häntä ei saa halata. Sääli on sairautta, kuulemma.
-mf-Sulla on käsitteet hukassa.
”Määritellään ensiksi empatia ja sääli sekä muut mahdolliset lähikäsitteet erikseen ja tarkastellaan sitten niiden eroavaisuuksia.
Empatiasta puhutaan kun sinulla on kyky asettaa itsesi toisen asemaan ja näin ymmärtämään toista hänen näkökulmastaan. Empatia vaatii tietoista ponnistelua ja toisen henkilön tunteiden sekä ajatusten tarkoituksellista tutkimista. Esimerkki: "Ella suri parisuhteensa päättymistä ja jutteli siitä parhaan ystävänsä, Liisan kanssa. Liisa on myös ollut samanlaisessa tilanteessa, jolloin Liisalla on mahdollisuus empatiakykyyn ja ymmärtäämään Ellan surua. Liisa kuuntelee keskeyttämättä ja lopuksi antaa ystävälleen lämpimän halauksen."
Sääli on ohimenevä, sympaattinen tunne. Säälillä tarkoitetaan sitä, kun tunnet mielipahaa toisen kärsimyksestä. Sympatia (vrt. myötätunto) on toisen tunteisiin samaistumista subjektiivisesti (omasta näkökulmasta). Sympatian ja empatian päällimmäinen ero on se, että empatiassa toista pyritään ymmärtämään ja sympatiassa toisen tunteeseen pyritään samaistumaan subjektiivisesti. Empatia on ymmärtäväisempää sekä näin myös tehokkaampi tapa auttaa toisen ihmisen ongelmia kuin sympatia, joka usein vain pahentaa tilannetta. Sympatia on vähän kuin laiskan henkilön tekemät kotiaskareet.
Nyt vastaus kysymykseen: Empatia toisen ihmisen aktiivista ymmärtämistä. Sääli on sympatiaa toisen kärsimystä kohtaan.
Nämä ovat siis täysin eri asioita.”
https://fi.quora.com/Mikä-on-empatian-ja-säälin-ero - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sulla on käsitteet hukassa.
”Määritellään ensiksi empatia ja sääli sekä muut mahdolliset lähikäsitteet erikseen ja tarkastellaan sitten niiden eroavaisuuksia.
Empatiasta puhutaan kun sinulla on kyky asettaa itsesi toisen asemaan ja näin ymmärtämään toista hänen näkökulmastaan. Empatia vaatii tietoista ponnistelua ja toisen henkilön tunteiden sekä ajatusten tarkoituksellista tutkimista. Esimerkki: "Ella suri parisuhteensa päättymistä ja jutteli siitä parhaan ystävänsä, Liisan kanssa. Liisa on myös ollut samanlaisessa tilanteessa, jolloin Liisalla on mahdollisuus empatiakykyyn ja ymmärtäämään Ellan surua. Liisa kuuntelee keskeyttämättä ja lopuksi antaa ystävälleen lämpimän halauksen."
Sääli on ohimenevä, sympaattinen tunne. Säälillä tarkoitetaan sitä, kun tunnet mielipahaa toisen kärsimyksestä. Sympatia (vrt. myötätunto) on toisen tunteisiin samaistumista subjektiivisesti (omasta näkökulmasta). Sympatian ja empatian päällimmäinen ero on se, että empatiassa toista pyritään ymmärtämään ja sympatiassa toisen tunteeseen pyritään samaistumaan subjektiivisesti. Empatia on ymmärtäväisempää sekä näin myös tehokkaampi tapa auttaa toisen ihmisen ongelmia kuin sympatia, joka usein vain pahentaa tilannetta. Sympatia on vähän kuin laiskan henkilön tekemät kotiaskareet.
Nyt vastaus kysymykseen: Empatia toisen ihmisen aktiivista ymmärtämistä. Sääli on sympatiaa toisen kärsimystä kohtaan.
Nämä ovat siis täysin eri asioita.”
https://fi.quora.com/Mikä-on-empatian-ja-säälin-eroEi ole. Nuo ovat tulkintakysymyksiä, filosofiaa. Mitään oikeaa ja väärää vastausta ei ole, sillä aivokuvantaminen ei näe niissä eroa. Jokainen tulkitsee sen mukaan miten itsestä tuntuu. Aivot eivät niissä eroa tunnista, mutta tietysti ihmiset saavat esittää filosofisia, psykologisia jne. tulkintoja.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ole. Nuo ovat tulkintakysymyksiä, filosofiaa. Mitään oikeaa ja väärää vastausta ei ole, sillä aivokuvantaminen ei näe niissä eroa. Jokainen tulkitsee sen mukaan miten itsestä tuntuu. Aivot eivät niissä eroa tunnista, mutta tietysti ihmiset saavat esittää filosofisia, psykologisia jne. tulkintoja.
-mf-Keskittyessäsi omaan kokemukseesi tilanteessa osoitat juurikin, että et ymmärrä käsitteiden eroja. Se todistaa oikeaksi myös alkuperäisen tulkintani siitä että sinulla on ongelmia rajojesi hahmottamisessa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Keskittyessäsi omaan kokemukseesi tilanteessa osoitat juurikin, että et ymmärrä käsitteiden eroja. Se todistaa oikeaksi myös alkuperäisen tulkintani siitä että sinulla on ongelmia rajojesi hahmottamisessa.
En keskittynyt omiin kokemuksiini. Sanoin ihmisten tulkitsevan asioita. Maailmassa on paljon muitakin ihmisiä kuin minä ja jokaisella on ihan omat kokemuksensa ja tulkintansa. Kuten nyt vaikka heillä, jotka eivät sääliä kaipaa. Missä heillä on sinusta ongelma? Tietysti täytyy myös tajuta se, että kukaan ei voi sanoa mitään absoluuttista kenenkään muun kuin omista tunteistaa. Kaikkien muiden tunteet ovat aina tulkinnanvaraisia ja jokainen tunteekin asioita hieman eri tavalla.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Keskittyessäsi omaan kokemukseesi tilanteessa osoitat juurikin, että et ymmärrä käsitteiden eroja. Se todistaa oikeaksi myös alkuperäisen tulkintani siitä että sinulla on ongelmia rajojesi hahmottamisessa.
Paljonpuhuvaa on myös se, että sinä keskityt yrittämään analysoimaan minua, sen sijaan että kertoisin omista ajatuksistasi, omista kokemuksistasi ja omista tuntemuksistasi. Se kertoo minulle oikeastaan lähes kaiken oleellisen näistä kommenteistasi. 🙂
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Paljonpuhuvaa on myös se, että sinä keskityt yrittämään analysoimaan minua, sen sijaan että kertoisin omista ajatuksistasi, omista kokemuksistasi ja omista tuntemuksistasi. Se kertoo minulle oikeastaan lähes kaiken oleellisen näistä kommenteistasi. 🙂
-mf-Sekä aloitus että kommenttisi tässä threadissa keskittyvät sinun tunteisiisi ja siihen miten et tunnista käsitteiden empatia ja sääli eroa. Juuri tämä näyttäytyy minulle hyvin absurdina (pun not intended). Teit aloituksen tunteistasi. Etkö halunnut kenenkään kommentoivan? (lisää absurdiutta)
Nyt se, että yrität venkoilla irti itse luomastasi koukusta selittämällä mustaa valkoiseksi ja vieläpä kääntämällä huomiosi minuun … no, se on jo huvittavaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sekä aloitus että kommenttisi tässä threadissa keskittyvät sinun tunteisiisi ja siihen miten et tunnista käsitteiden empatia ja sääli eroa. Juuri tämä näyttäytyy minulle hyvin absurdina (pun not intended). Teit aloituksen tunteistasi. Etkö halunnut kenenkään kommentoivan? (lisää absurdiutta)
Nyt se, että yrität venkoilla irti itse luomastasi koukusta selittämällä mustaa valkoiseksi ja vieläpä kääntämällä huomiosi minuun … no, se on jo huvittavaa.Tietysti. Enhän minä voi muiden tunteista ja ajatuksista puhua. Ne ovat heidän, eivät minun. Sehän nyt olisi ihan naurettavaa, jos yrittäisin puhua muiden suulla. Siksipä niitä muiden ajatuksia kyselen, että saisivat itse ne kertoa.
Tietysti saat ihan vapaasti analysoida minun ajatuksiani vaikka sadan viestin verran. Ei sillä ole minulle väliä. Aloituksen aiheeseen se ei varsinaisesti liity, mutta jos se tekee sinut onnelliseksi niin anna mennä vaan.
No pun intended, eikä sitä voisi ollakaan. Sinähän vastaat juuri tuolla aloituksessa esitettyyn kysymykseen, että kyllä, sinulla on absurdiuden kokemuksia. 🙂
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tietysti. Enhän minä voi muiden tunteista ja ajatuksista puhua. Ne ovat heidän, eivät minun. Sehän nyt olisi ihan naurettavaa, jos yrittäisin puhua muiden suulla. Siksipä niitä muiden ajatuksia kyselen, että saisivat itse ne kertoa.
Tietysti saat ihan vapaasti analysoida minun ajatuksiani vaikka sadan viestin verran. Ei sillä ole minulle väliä. Aloituksen aiheeseen se ei varsinaisesti liity, mutta jos se tekee sinut onnelliseksi niin anna mennä vaan.
No pun intended, eikä sitä voisi ollakaan. Sinähän vastaat juuri tuolla aloituksessa esitettyyn kysymykseen, että kyllä, sinulla on absurdiuden kokemuksia. 🙂
-mf-No ed viestissäsi juuri totesit, että ET keskittynyt omiin kokemuksiisi.. koittaisit nyt jo päättää.
Ja kyllä, jo ensimmäisessä viestissäni totesin: ”Mitä pidempään elää, sitä absurdimmilta ihmiset näyttäytyvät. Toisaalta aika tuo myös ymmärryksen, että jokaisella on syy käytökselleen.” Ilmeisesti sinulta jäi tämä huomaamatta vai vedätkö jotain esitystä? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No ed viestissäsi juuri totesit, että ET keskittynyt omiin kokemuksiisi.. koittaisit nyt jo päättää.
Ja kyllä, jo ensimmäisessä viestissäni totesin: ”Mitä pidempään elää, sitä absurdimmilta ihmiset näyttäytyvät. Toisaalta aika tuo myös ymmärryksen, että jokaisella on syy käytökselleen.” Ilmeisesti sinulta jäi tämä huomaamatta vai vedätkö jotain esitystä?Ovatko nuo sinusta jotenkin ristiriidassa keskenään? Minusta asia on ihan selvä ja juuri kuten kirjoitin.
En keskittynyt omiin kokemuksiini, vaan annoin tilaa muiden ajatuksille ja kokemuksille (jos joku nyt sattuu haluamaan omiaan jakaa). Vaan siis tietysti ouhun vain omistani, se nyt on itsestäänselvään. Enhän mä muuten viisi antaa tilaa niille muiden omille ajatuksille. Jos minä puhuisin asiat muiden suuhun, niin silloin an antaisi heidän omille ajatuksilleen tilaa. Yksinkertaista ja selkeää.
Et ole mitenkään merkinnyt omia tekstejäsi omiksesi. En ala vastaamaan ja olettamaan jotakin sinun kirjoittamaksesi. Vastaan vain siihen yksittäiseen viestiin, en oleta useampaa sinun kirjoittamaksesi.
Miksi sitten edes ajattelit sen olevan jotenkin "no pun intended"? Asiahan on täysin selvä, vailla yhtään kommervenkkiä.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Keskittyessäsi omaan kokemukseesi tilanteessa osoitat juurikin, että et ymmärrä käsitteiden eroja. Se todistaa oikeaksi myös alkuperäisen tulkintani siitä että sinulla on ongelmia rajojesi hahmottamisessa.
Kuinkahan kauan arvon tohtori on tehnyt näitä alkuperäisiä tulkintoja tuntemattomista kirjoittajista niitä tutuiksi henkilöiksi fantasioiden ja pyrkien murtamaan toisten ihmisten psyykettä näillä pseudotieteellisillä pläjäyksillä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sekä aloitus että kommenttisi tässä threadissa keskittyvät sinun tunteisiisi ja siihen miten et tunnista käsitteiden empatia ja sääli eroa. Juuri tämä näyttäytyy minulle hyvin absurdina (pun not intended). Teit aloituksen tunteistasi. Etkö halunnut kenenkään kommentoivan? (lisää absurdiutta)
Nyt se, että yrität venkoilla irti itse luomastasi koukusta selittämällä mustaa valkoiseksi ja vieläpä kääntämällä huomiosi minuun … no, se on jo huvittavaa.Minusta tämän keskustelun seuraaminen on kyllä kerrassaan huvittavaa kun viisastelet selvälle provoilijalle joka selvästi pitää hauskaa kustannuksellasi ja ihan aidosti taidat uskoa omaan viisauteesi ja käytät tiedepuhepanoksesi ja puhtisi suomikaksneloseen
- Anonyymi
Minusta on lähtökohtaisesti vain hauskaa kuulla jotain tolkutonta. Siis oikeasti tolkutonta, noista esimerkeistäsi ei kovin hyvää löytynyt.
Se miksi joku käyttää autoa tyhjäkäynnillä turhaan, päästää elämiä "vapauteen" kertoo vain asianomaisen tunne-elämän häiriöistä, puutteellisesta vastuun kantamisesta ja todellisuuden tajun hämärtymisestä.
Vuorille voi esittää soturitanssia ja huutaa, ellei se häiritse naapureita tai ylipäänsä ketään.
Meikkaaminen pitkän kaavan mukaan on erittäin yleistä ja tavallista. Meikkaamiseen kuuluu myös kampauksen teko, eikä se ole aina niin yksinkertaista kuin luulisi. Kokeile joskus itse ajan kanssa.- Anonyymi
Mieheni varaa aamuisin kaksi tuntia kahvin juomiseen. Varmaan sekin on aloittajan mielestä esitystä ja absurdia.
- Anonyymi
"Meikkaaminen pitkän kaavan mukaan on erittäin yleistä ja tavallista. Meikkaamiseen kuuluu myös kampauksen teko, eikä se ole aina niin yksinkertaista kuin luulisi. Kokeile joskus itse ajan kanssa."
Luuletko, etten koskaan tee tuota?
"Mieheni varaa aamuisin kaksi tuntia kahvin juomiseen. Varmaan sekin on aloittajan mielestä esitystä ja absurdia."
Absurdiuden tunteen kannalta ei useinkaan ole oleellista ajankäyttö itsessään, vaan sille esitetty syy.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Meikkaaminen pitkän kaavan mukaan on erittäin yleistä ja tavallista. Meikkaamiseen kuuluu myös kampauksen teko, eikä se ole aina niin yksinkertaista kuin luulisi. Kokeile joskus itse ajan kanssa."
Luuletko, etten koskaan tee tuota?
"Mieheni varaa aamuisin kaksi tuntia kahvin juomiseen. Varmaan sekin on aloittajan mielestä esitystä ja absurdia."
Absurdiuden tunteen kannalta ei useinkaan ole oleellista ajankäyttö itsessään, vaan sille esitetty syy.
-mf-Miksi kenenkään pitäisi selitellä toisille omaa ajankäyttöään? Mitä väliä onko joku sinusta absurdia vai ei? Ja eikö tuo tunne, joka syntyy sinussa, vie pois ajatuksesi itse asiasta?
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi kenenkään pitäisi selitellä toisille omaa ajankäyttöään? Mitä väliä onko joku sinusta absurdia vai ei? Ja eikö tuo tunne, joka syntyy sinussa, vie pois ajatuksesi itse asiasta?
- SheenaEi, tietenkään tarvitse ja siksipä se usein tuntuukin absurdilta. Pääsit aika lähelle jutun ydintä. Miksi pitäisi selittää, varsinkaan jollain ihan kahjolla selityksellä? Usein se selitys tuntuu olevan selitys pikemmin itselle, joku oma "tekosyy", jonka varjolla voi tehdä mitä tekee. Sen sijaan voisi ihan vaan tehdä, selittelemättä sen kummemmin.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei, tietenkään tarvitse ja siksipä se usein tuntuukin absurdilta. Pääsit aika lähelle jutun ydintä. Miksi pitäisi selittää, varsinkaan jollain ihan kahjolla selityksellä? Usein se selitys tuntuu olevan selitys pikemmin itselle, joku oma "tekosyy", jonka varjolla voi tehdä mitä tekee. Sen sijaan voisi ihan vaan tehdä, selittelemättä sen kummemmin.
-mf-"Kahjo" on erittäin usein kuitenkin makuasia eikä tosiasia. Esimerkiksi jos joku meikkaa päivittäin x tuntia, niin se on faktatietoa, ei kahjo selitys.
- Sheena
- Anonyymi
Et pysty käsittelemään ja vastaanottamaan toisten tunteita. Välttelet niitä yksinkertaisesti kieltämällä todeten "ihan teatteria". Erilaisuuden kohtaaminen on sinulle suuri ongelma.
- Anonyymi
Kaipaan todellista sydänystävää
Tällä haavaa minulla ei sellaista ole
- Anonyymi
Kiihtyvät ihmiset eivät aina ole yhtä todellisen minänsä kanssa. Osa on trollaamista, mutta aina joku kiihtyy oikeasti huomaamatta tilaisuutta tutkia itseään. Aina olisi tilaisuus kysyä itseltään, miksi tämä tuntuu tältä. Mikä tässä asiassa saa minut toimimaan tällä tavalla. Mitä yritän kertoa. Mitä toivoisin jonkun sanovan minulle.Mitkä muistot kiitän tähän. Onko tämä tilanne sama.
- Anonyymi
Voi hyvin olla, mutta ehkei ihan kaikkien kohdalla. En tiedä.
Vaan siis kyllähän aika usein tuntuu siltä, että onko tuo ajatus oikeasti aivan loppuun ajateltu tai että oletko nyt aivan tosissasi tuota mieltä. Vaan kun ei tuollaista voi oikein täysin vilpittömästi ja suoraan kysyä. Se olisi itsessään epäkohteliasta. 😀
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi hyvin olla, mutta ehkei ihan kaikkien kohdalla. En tiedä.
Vaan siis kyllähän aika usein tuntuu siltä, että onko tuo ajatus oikeasti aivan loppuun ajateltu tai että oletko nyt aivan tosissasi tuota mieltä. Vaan kun ei tuollaista voi oikein täysin vilpittömästi ja suoraan kysyä. Se olisi itsessään epäkohteliasta. 😀
-mf-Niinhän se ehkä. Tässä päivä pari sitten oli just tuo tunne ihan tutun seurassa. Joku ulkomaalainen oli pysäköinnyt auton väärin. Hän kiihtyi siitä silmin nähden ja kertoi miten tekisi mieli hinata auto johonkin parkkialueen toiseen laitaan. Sama vihan purkaus kun joku oli pysäköinyt pihaan.
Itseäni nuo ei haitanneet yhtään. Ohi pääsin, eikä herätä mitään tunteita, vaikka joku pitäisi autoaan pihassa.
Yritin selvittää purkauksen syytä, mutta sain vastaani vihan purkauksen. Eli vastaus oli ä, että ihan periaatteessa. Ja että kun siinä ei saa olla. Se jättää kyllä todellisen syyn piiloon. Katselin autoa ja ihmettelin, kun ei itselläni mitään tunteita herännyt. Jos siinä on tilaa ja niin helpompi, eikä muille haittaa niin mikä siinä oli häntä henkilökohtaisesti vastaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinhän se ehkä. Tässä päivä pari sitten oli just tuo tunne ihan tutun seurassa. Joku ulkomaalainen oli pysäköinnyt auton väärin. Hän kiihtyi siitä silmin nähden ja kertoi miten tekisi mieli hinata auto johonkin parkkialueen toiseen laitaan. Sama vihan purkaus kun joku oli pysäköinyt pihaan.
Itseäni nuo ei haitanneet yhtään. Ohi pääsin, eikä herätä mitään tunteita, vaikka joku pitäisi autoaan pihassa.
Yritin selvittää purkauksen syytä, mutta sain vastaani vihan purkauksen. Eli vastaus oli ä, että ihan periaatteessa. Ja että kun siinä ei saa olla. Se jättää kyllä todellisen syyn piiloon. Katselin autoa ja ihmettelin, kun ei itselläni mitään tunteita herännyt. Jos siinä on tilaa ja niin helpompi, eikä muille haittaa niin mikä siinä oli häntä henkilökohtaisesti vastaan.Tuohonkin on tullut myös itse törmättyä, että neutraalikin kysymys voi monia triggeröidä. Vaikka täysin asenteetta, että miksi tuo ärsyttää sua, niin se toinen loikkaa melkein silmille. Kertooko se sitten jotain siitä, että ehkä itsekin tajuaa sen ajattelutapansa "viat"? Sitä ei vaan halua tulla pakotetuksi ajattelemaan?
Nuo parkkeeraukset ovat sellaisia asioita, että ne suorastaan raivostuttavat yllättävän monia. Itse asun asunnossa, jonka piha-alueelle parkkeerataan tämän tästä väärin. Monet olettavat piha-alueeseen kuuluvan alueen kuuluvan katualueeseen ja parkkeeraavat autonsa siihen, "pois muiden tieltä". Kadulla ajaessa ne ovatkin silloin poissa tieltä, mutta pihasta tultaessa taas tiellä. Mä itse kyllä mahdun siitä ajamaan, mutta moni muu (asunnossani asumaton) on välillä siitä kovasti ärsyyntynyt.
-mf- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuohonkin on tullut myös itse törmättyä, että neutraalikin kysymys voi monia triggeröidä. Vaikka täysin asenteetta, että miksi tuo ärsyttää sua, niin se toinen loikkaa melkein silmille. Kertooko se sitten jotain siitä, että ehkä itsekin tajuaa sen ajattelutapansa "viat"? Sitä ei vaan halua tulla pakotetuksi ajattelemaan?
Nuo parkkeeraukset ovat sellaisia asioita, että ne suorastaan raivostuttavat yllättävän monia. Itse asun asunnossa, jonka piha-alueelle parkkeerataan tämän tästä väärin. Monet olettavat piha-alueeseen kuuluvan alueen kuuluvan katualueeseen ja parkkeeraavat autonsa siihen, "pois muiden tieltä". Kadulla ajaessa ne ovatkin silloin poissa tieltä, mutta pihasta tultaessa taas tiellä. Mä itse kyllä mahdun siitä ajamaan, mutta moni muu (asunnossani asumaton) on välillä siitä kovasti ärsyyntynyt.
-mf-No juurikin näin. Tuohon kun joku antaisi kerrankin hyvän vastauksen. Ja jopa niin hyvän, että seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa tuntisin saman raivon.
Sellaisen jutun luin, että raivostuminen olisi syyllisyyden vastareaktio, mutta se ei tunnu sopivan tähän. Vai onko niin, että osa ihmisistä ei salli itselleen jotakin ja on pilkuntarkka, mikä iskee kateuden pintaan, jos joku muu sallii. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinhän se ehkä. Tässä päivä pari sitten oli just tuo tunne ihan tutun seurassa. Joku ulkomaalainen oli pysäköinnyt auton väärin. Hän kiihtyi siitä silmin nähden ja kertoi miten tekisi mieli hinata auto johonkin parkkialueen toiseen laitaan. Sama vihan purkaus kun joku oli pysäköinyt pihaan.
Itseäni nuo ei haitanneet yhtään. Ohi pääsin, eikä herätä mitään tunteita, vaikka joku pitäisi autoaan pihassa.
Yritin selvittää purkauksen syytä, mutta sain vastaani vihan purkauksen. Eli vastaus oli ä, että ihan periaatteessa. Ja että kun siinä ei saa olla. Se jättää kyllä todellisen syyn piiloon. Katselin autoa ja ihmettelin, kun ei itselläni mitään tunteita herännyt. Jos siinä on tilaa ja niin helpompi, eikä muille haittaa niin mikä siinä oli häntä henkilökohtaisesti vastaan."että kun siinä ei saa olla. Se jättää kyllä todellisen syyn piiloon. "
No ei jätä kyllä mitään piiloon. Kun paikkaan ei saa pysäköidä, niin siihen paikkaan ei autoa jätetä. Piste. Siinä se todellinen syy, raja/sääntö, jota joku rikkoo. Siitä kuuluu suorastaan vähän vihastua. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"että kun siinä ei saa olla. Se jättää kyllä todellisen syyn piiloon. "
No ei jätä kyllä mitään piiloon. Kun paikkaan ei saa pysäköidä, niin siihen paikkaan ei autoa jätetä. Piste. Siinä se todellinen syy, raja/sääntö, jota joku rikkoo. Siitä kuuluu suorastaan vähän vihastua.Säännön RIKKOJALTA pitää kysyä miksi jätti autonsa väärään paikkaan.
- Anonyymi
Kiihtymistäkin on eri sorttia tai sillä tarkoitetaan eri asioita.
Täällä olen oppinut tunnustelemaan otsikoita. Jos aloituksen otsikko TUNTUU jotenkin pahalta, millä tavalla tahansa, on arvojeni vastainen, en edes lue sitä. Joskus riittää yksi sana otsikossa. Tämäkin liittyy omien rajojen suojeluun ja omien kärsimysten valintaan.
- Sheena
- Anonyymi
Ihmiset ovat erilaisia, hyvä niin.
AV - Anonyymi
Ja paskat.
Minä olen todennut että maailma on täynnä hulluja.
Minä olen yksi heistä enkä välitä siitä mitä muut hullut puuhailevat kunhan sekoittavat pakkaani mahdollisimman vähän.
-keinovaginamies-
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 962675
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1032252- 912010
- 131729
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en441691- 781656
- 361646
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?911583Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1281447Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411284