Tosiasioiden kieltäminen

Minä olen nyt jonkin vuoden takunnut, melko narsistisen ex-vaimon kanssa. Hänellä on tapana tehdä kaikenlaisia provokaatioita, vaikka olen sanonut hänelle, etten halua olla hänen kanssaan tekemisissä, muuta kuin sen verran mitä lasten vuoksi vaaditaan.

Esimerkiksi hän tulee omin luvin tontilleni, poimimaan herukoita, kysymättä. Tai hakee työkalujani varastosta, kysymättä, eikä useinkaan palauta. Ja kun sanon asiasta hänelle, että toisen tontille tuleminen on häiriköintiä ja kotirauhan rikkomista, ja varastamista. Niin hän puolustautuu, tyyliin, en minä häiriköi, en minä riko sinun kotirauhaa, en minä varasta. Ja kun toistan asian, hieman kovemapaan sävyyn, ja pyydän poistumaan, niin hän luovuttaa, ja nauraa vinosti, okei en minä enää tee tämmöistä kysymättä.

No lupaus pitää viikon, sitten sama homma jatkuu taas, milloin haetaan mitäkin lapiota, tms pyöräkoukkua. Hän puolustautuu näihin, että mä vaan lainasin. Kun sanon että ilman lupaa ja kysymättä ei voi lainata, niin hän sanoo että okei en sitten lainaile ilman lupaa. No, taas menee viikko, kunnes hän jälleen hakee omin lupineen tavaroitani, omiin tarpeisiinsa.

Mitä tämmöisen häikäilemättömän naisen kanssa voi toimia. En jaksaisi alkaa soittelemaan poliisia. Onko tämä narsismia vai mitä, kun hän silmät kirkkaana sanoo yhtä, ja tekee toista.

Hän sanoi myös eroa ennen, silmät kirkkaina, että ei ole ketään kolmatta osapuolta. Vaikka myöhemmin paljastui parin vuoden mittainen salasuhde, ennen eroa, johon hän hyppäsi lennosta eropapereiden täytön jälkeen. Näytin hänelle vahingossa vanhaan puhelimeen jääneet kiihkeät viestit ja salaiset tapaamis sopimiset, ja silmät kirkkaina vain vino hymy naamalla sanoi, "en mä ole sua pettänyt", vaikka se oli ilmiselvää, pitkän ajan.

Miten joku ihminen pystyy moiseen valehteluun, kirkkain silmin, vaikka tietää itsekin että on jo paljastunut. Sama juttu näissä tunkeiluissa pihapiiriini. Jää kiinni luvattomista teoista, ja kiistää kaiken, lupaa yhtä ja tekee toista.

Ei mitään järkeä. En pystyisi ikipäivänä moiseen. Onko exällä kyseessä jonkinlainen omatunnon puute, vai mikä saa tekemään näin? Sillä tapaa, että kun asian havaitsee, niin oma järki sanoo että kukaan ei voi oikeasti käyttäytyä noin, mutta silti se vaan käyttäytyy.