Olen eronnut noin kuukausi sitten miehestäni, jolla oli jo suhteen aikana masennusongelmia. Lääkkein hoidettu kuntoon, ja elämä tuntui hänelle taas hymyilevän. Nyt eron jälkeen hän on alkanut pommittaa minua josko yritettäisiin uudestaan. Valitettavasti olen löytänyt uuden rakkauden, jolla on samat elämänarvot ja haaveet kuin itselläni. Tottakai välitän entisestä miehestäni, rakastankin kuin ystävää, ja toivoisin hänelle hyvän elämän. Mutta mitäs kun hän nyt on alkanut vihjailemaan itsemurhasta, ja luulee minun olevan ainoa lääke masennukseensa. En henno sanoa hänelle totuutta, että yhteisestä elämästä ei tule enää mitään. Mitä ihmettä teen kun en halua häntä satuttaa??
Säälirakkautta
Liljankukkanen
5556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olliks teidän eron syy mikä??
Minä en kyllä tunne tarkaan erokuvioita, mutta kuukausi sitten päätitte erota, vai loppuiko koe aika. Onko sitä koeaikaa enää.
Itsemurhaa et voi estää teitpä mitä tahansa, se tulee jos on tullaseen.
suorapuhe, lempeästi perusteltuna on ehkä paras vaihtoehto. Älä ainenkaan jätä olenkaan reakoimatta.
Mulla on hyvin samantapainen juttu meneillään.. Ollaan jo puoli vuotta sitten muutettu erilleen asumaan ja kauan aikaa sitten olen ilmoittanut, ettei me jatketa suhdetta koska se ei luonnistu. Mies on viinaan liikaa menevä, on väkivaltaa ja kaikkea ollut. No, kuitenkin olen ollut usein tukena ja ystävänä, koska mua säälittää se, kaikesta huolimatta... Ja toivoisin hänelle parempaa elämää mutta hänen on itse ryhdyttävä asian eteen tekeen jotain. Nyt se on puolitoista viikkoa ryypännyt, itkee ja pahoittelee, mun pitäisi joka ilta olla siellä tukena ja turvana... En vaan pysty siihen koko aikaa, en jaksa kuunnella niitä solvauksia, ja vaikka koko aikaa ei sellaista olisikaan niin en vaan jaksaisi enää... omaa elämää ei oikeen ole, ollut eronkaan jälkeen. Olen liian kiltti, vaikka saan ties mitä uhkailuja välillä niin kuitenkin jossain vaiheessa taas autan häntä, siis koitan. Niin, nyt puolitoista viikkoa kännissä, se on ihan rikki, olen antanut kriisikeskusken numerot, sosiaalitoimen vastaavan numeron, osoitteet... sanon että mene niissä paikoissa käymään että saisi apua sieltäkin, ja koittaisi lopettaa edes sen juomisen. Mutta ei... taas äaken se soitti päissään kuin käki, ja itki taas kurjuuttaan ja itseään miksi on tuollainen ja kuinka ahdistaa kaikki... uskon sen. Mutta en minä voi häntä parantaa enkä haluaisikaan joka ilta siellä olla "tukemassa". kaiken huipuksi lähden perjantaina paikkakunnalta pois, pelkään että se murtuu lopullisesti viikonlopun aikana. Eli tämä on sääliä ja huolta vaan, rakkautta en tunne häntä kohtaan. Mikä on oikein ja mikä väärin, mitä tässä nyt voisin tehdä?? Olen edelleen hänen talutusnuorassaan, mulla on siis syyllinen olo jos hän masentuneena kärsii yksin... olen kai hullu...mutta tosi ikävä katsoa tuollaista itsetuhoista menoa. Kokemuksia, neuvoja??
oikeaa vastausta teidän ongelmaanne, siltä osin miten teidän tulisi toimia.
Mutta syyllisyyttä teidän ei tarvi tuntea.
Minä olin joku aika sitten masentunut koska nainen torjui minut, koska se ei ollut ensimäinen kerta( aina eri nainen) niin minä väsyin, minulle tuli kauheasti itsemurha ajatuksia, jotka voimistuivat aina kun otti viinaa.
Olin todella murheellinen, mutta en kuitenkaan tehnyt itselleni mitään. Tosin minä en kertonut niistä itsemurha ajatuksita unelmieni naisille. Vaan käperryin syvemmälle itseeni.
Luulenkin että teidän "exsänne" ei tee mitään itsaria, vaan heille se on peli tapa sitoa toista. jos teette ehdottoman STOP viestin, he, exsänne vähän aikaa haukkuu teitä lähi bupissa ja kaatuvat sitten jonkun hoivavitiltään aktiivisen naisen syliin.
Tämä kommentti ei koske häntä jolla on selvä alkoholi ongelma, se saa tekemään mitä vain. siihen hän tarvii apua ei ihmissuhteisiin.
Mutta jos hän itsemurhan tekee se ei ole sinun vika vaan viinan.
KOITTAKAA JAKSAA !!!
Kiitos sulle miehisestä näkökulmasta !!! Ihan totta, tuo auttaa taas jaksamaan ja koittamaan elää niinkuin haluaa. Jokainen on oman elämänsä herra, ja olen sen huomannu että toi on hyvä tapa pitää mua kiinni ja hänen lähellään. Aina jotain tekosyitä... Tietääkseni en ole maailman ainoo nainen, eli mun ei tarvi haaskata elämääni enää ihmiseen jota en rakasta ja joka tekee mulle vaan hallaa kaikin tavoin!
!!!!!