Läheiseni syyllistyi raakaan surmaan vuonna 2004.En ikinä unohda sitä päivää jolloin poliisit tulivat kotiini kertomaan asiasta. Se oli shokki kävin läpi kaikki mahdolliset asiat. Lopulta murruin koko asian johdosta. Häpeä, syyllisyys,katkeruus unettomat yöt. Puhumattakaan miten pystyn selittämään sen pojalleni että isä on riistänyt hengen toiselta. Kaikki puhuvat usein uhrin tunteista ja rikoksilla oikein mässäillään esim.alibi entä tekijän omaiset hekin kärsivät tekijän teoista.
Murhaajan läheisen häpeä
tocade
92635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kyllä aikuinen kantaa itse vastuun teoistaan.Mutta jos tekijänä on nuori/lapsi,on vanhemmilla ainakin TODELLA syytä mennä itseensä ja miettiä mikä meni pieleen.Kaikenmaailman ADHD:llä sun muilla yritetään selitellä vaikka ja mitä nuorten paskasekoilua.
Aikuinen vastaa teoistaan. Mutta onko vaikka 35v kehittynyt niin kauan omillaan, ettei vanhemmissa ole yhtään syytä. Olisiko vanhemmilta peritty henkinen trauma aina voitettava johonkin tiettyyn ikään mennessä?
Kärjistäen voisi sanoa, että jos poika tappaa niin isässä on varmasti vikaa oli tämä sitten jo vaikka kuollut ja kuopattu.
Mitenkäs selität sellaisen asian, että samassa perheessä muut lapset ovat kunnollisia, mutta yksi on rikollinen. Oma isäni on kuollut jo veljeni olessa ihan pieni. Hänen syy ei ainakaan ole se, että veljeni on rikollinen.
vaikka isä olisikin kuollut on jokaisella äiti tai joku muu kasvattaja.Ja lisäksi perheen muut jäsenet vaikuttaa kasvuun ja kehittymiseen.
Älä viitti.. kyllä uskon että moni vanhempi on tehnyt kaikkensa että lapsista tulisi kunnollisia. Oli kyseessä äiti, isä, sisarukset... Huumeet ovat suuri syy rikollisuuteen.. Ja niitä käyttää jokaisesta yhteiskunta luokasta ihmisiä ja jossain vaiheessa aivan varmasti alkaa meneen päin persettä.
Ymmärrän tunteesi, itsekin olen joutunut kärsimään läheiseni rikoksista. Vaikka sinä olet syytön niin olet läheinen miehellesi niin on toki luonnollista, että sinäkin kärsit miehesi teosta ja vielä lapselle selittäminen.
Usein läheiset voi joutua ihan syyttään pilkan ja koston kohteeksi. Väittäisin, että syyllisen omaisilla on paljon rankempaa kuin uhrin omaisilla, heillä ei ole ainakaan syyllisyyttä ja he saa helpommin tukea ympäristöltä.
Voimia sinulle. Kaikella on aikansa ja aika on armelias.
Onneksi on ihmisiä jotka ymmärtävät, millaista saattaa olla tekijän läheisillä. Tarkoitan juuri häpeää. En ole voinut kertoa lapselleni edes että isä on vankilassa murhasta, koska se teko ylittää kaiken ymmärrykseni siihen ihmiseen en ole käynyt esim. kertaakaan katsomassa häntä vankilassa. En pysty. Kaiken lisäksi olen vielä uskovainen
Ymmärrän täysin sen miksi et pysty kertomaan miehesi teosta lapsillesi!Kyllä minäkin häpeäisin jos läheiseni olisi tehnyt jotain typerää!
Olen aivan samaa mieltä kanssasi... Uhrin omaiset kärsivät ja kokevat unettomia öitä mutta myös tekijän omaiset kärsivät. Kokemusta molemmasta.