..ei enää jaksa? mitä sitten? pitäisi varmaan selittää tarkemin, tai voisin edes yrittää kun olen niin surkea etten osaa edes kirjottaa enää mitään jörkevää.. tuskin kukaan jaksaa lukea enkä ihmettele mutta kirjoitan silti.
niin, olen 17 vuotias tyttö...
ennenkin kävin psykologilla mutta jätin kesken...jóuduin nyt sitten kuitenkin uudestaan psykologille reilu vuosi sitten ja siellä köäyn edelleen muutaman kerran viikossa! oon syöny niin monta lääkettä oikeesti, kymmeniä etten ees muista kaikkia ja oon syöny niitä sekasi ja antanu muillekki ja niit on vieläki niin kauheet määrät jälellä kun niit aina vaihettii et voisin tappaa niil itteni...mut en haluu epäonnistuu siinä yritykses koska sillon oikeesti joutusin sinne sairaalaa mihin en haluu.. oon joutunu juokse ekarkuu niit kun ne on meinannu laittaa pakkohoitoon tosi monta kertaa!! en mä mikään hullu ole, ja mielestäni ihan terve mutta mua vaan ahdistaa tosi paljon, ja se vielä että mulle puhutaan, mut en pysty selittää niit asioita mitä ne mulle puhuu.. ku en oikein ymmärrä itsekään enkä aina saa kaikesta selvää. siinä on ainakin joku nainen ja mies mutta ne puhuu välillä vaan toisilleen! ja ne on aina mun pään takana.
ja sitten vielä se, että kukaan mun läheinen ei tiedä mun sairaudesta yhtää mitää siis kyl ne suunnillee tietää mikä mulla on mutta ne vaan sanoo et mä vaan esitänja oon surkee laiska paska.. no sehän mä oonki.. ne ei tiijä sillai siit sairaudesta muuta ku omat ennakkokäsityksensä.. eikä niit kiinnostakaa.. ei edes mun vanhempia.. ja sit mun on PAKKO yrittää esittää ilosta ja pirteetä ja puheliasta yms kun olen heidän seurassaan tai jään heti yksin koska ne ei ymmärrä et mulla on paha olla vaan aattelee et oon esim suuttunu niille mut kyllähän kaikki mua niin pahasti kattoo et parempi olis jos mua ei enää olemassa olis. miks ees olla, kun kaikki mitä teen menee päin persettä ja en osaa huolehtia itsestänienkä muistakaan ja oon muutenkin ihan paska.. syön ihan mitä lääkkeitö sattuu enkä todellakaan niin kuten ollaa nmäärätty.. pitäs varma alopettaa kaikki lääkkeet.. mitä mä teen jos joudun osastolle ne on taas laittaa mut sinne ihan sen vuoks et ne haluu vaan kiusta mua!!! joo no en jauha täällä enää mitään, kukaan ei varmasti edes lue tätä. mutta nyt lopetan. tää oli todella sekava ja tyhmä kirjoitus.
niin, olen 17 vuotias tyttö...
ennenkin kävin psykologilla mutta jätin kesken...jóuduin nyt sitten kuitenkin uudestaan psykologille reilu vuosi sitten ja siellä köäyn edelleen muutaman kerran viikossa! oon syöny niin monta lääkettä oikeesti, kymmeniä etten ees muista kaikkia ja oon syöny niitä sekasi ja antanu muillekki ja niit on vieläki niin kauheet määrät jälellä kun niit aina vaihettii et voisin tappaa niil itteni...mut en haluu epäonnistuu siinä yritykses koska sillon oikeesti joutusin sinne sairaalaa mihin en haluu.. oon joutunu juokse ekarkuu niit kun ne on meinannu laittaa pakkohoitoon tosi monta kertaa!! en mä mikään hullu ole, ja mielestäni ihan terve mutta mua vaan ahdistaa tosi paljon, ja se vielä että mulle puhutaan, mut en pysty selittää niit asioita mitä ne mulle puhuu.. ku en oikein ymmärrä itsekään enkä aina saa kaikesta selvää. siinä on ainakin joku nainen ja mies mutta ne puhuu välillä vaan toisilleen! ja ne on aina mun pään takana.
ja sitten vielä se, että kukaan mun läheinen ei tiedä mun sairaudesta yhtää mitää siis kyl ne suunnillee tietää mikä mulla on mutta ne vaan sanoo et mä vaan esitänja oon surkee laiska paska.. no sehän mä oonki.. ne ei tiijä sillai siit sairaudesta muuta ku omat ennakkokäsityksensä.. eikä niit kiinnostakaa.. ei edes mun vanhempia.. ja sit mun on PAKKO yrittää esittää ilosta ja pirteetä ja puheliasta yms kun olen heidän seurassaan tai jään heti yksin koska ne ei ymmärrä et mulla on paha olla vaan aattelee et oon esim suuttunu niille mut kyllähän kaikki mua niin pahasti kattoo et parempi olis jos mua ei enää olemassa olis. miks ees olla, kun kaikki mitä teen menee päin persettä ja en osaa huolehtia itsestänienkä muistakaan ja oon muutenkin ihan paska.. syön ihan mitä lääkkeitö sattuu enkä todellakaan niin kuten ollaa nmäärätty.. pitäs varma alopettaa kaikki lääkkeet.. mitä mä teen jos joudun osastolle ne on taas laittaa mut sinne ihan sen vuoks et ne haluu vaan kiusta mua!!! joo no en jauha täällä enää mitään, kukaan ei varmasti edes lue tätä. mutta nyt lopetan. tää oli todella sekava ja tyhmä kirjoitus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Heipä Entä kun. Et varmaan ole ensimmäinen etkä viimeinen, joka kuulee ääniä ja näkee näkyjä. Ja tuntee itsensä huonoksi. Uskon, että olet ihan kiva tyttö. Nuo oireet on mielestäni sinun kerrottava lääkärille. Mene rohkeasti johonkin mielenterveystoimistoon tai alan sairaalan poliklinikalle tai kouluterveydenhoitajan puheille. Kyllä sinä apua saat! Minä puhun suunnilleen samanikäisen tytön äitinä. Hän on käynyt läpi tosi "helvetin" syömishäiriöineen ja masennuksineen. Hän on ollut monta kertaa sairaalahoidossa, pakolla ja ilman pakkoa. Hän on vahingoittanut itseään, kun ahdistus on käynyt ylivoimaiseksi. Tämmöistä aaltoilua on ollut jo monta vuotta, mutta toivoa paranemisesta on vain pidetttävä yllä!Uskon, että kun saat oireillesi jonkun "nimen", voivat läheisesikin ymmärtää voimattomuuttasi ja vetäytymistäsi. Älä turhaan näyttele pirteää, kun se kuitenkaan ei onnistu. Ymmärrän, että läheisten on vaikea tajuta, kun mielen sairaus ei näy välttämättä ulospäin. Läheisille on myös omia kanavia jaksamista varten, esim. Omaiset mielenterveyden tukena -järjestö toimii kaikkialla Suomessa. Toivotan sinulle rohkeutta ottaa yhteyttä, jotta saat apua. Ilon pisaroita sinulle, toivottaa äitikkä.