Pari viime päivää.

Aloitukseen viitaten, todistettu että aloitus pitää paikkansa.

Paroni Hieronymus Karl Friedrich von Münchhausen ei ole mikään satukirjojen hahmo, vaan hän on todella ollut olemassa, matkustellut ja kertoillut matkoistaan tuttavilleen mitä uskomattomampia tarinoita. Saattaa olla, ettei hän itse kirjoittanut tarinoistaan sanaakaan, vaan hänen kuulijansa ovat panneet ne paperille. Viimeisinä elinpäivinään hän muun muassa pahoitteli, että hänen suuhunsa on kirjoissa laitettu hirveitä valheita.

Hurjimpiin maaseikkailuihin kuuluu mm. hänen ratsunsa kohtalo Konstantinopolissa, kun pudonnut kaupungin piikikäs portti katkaisi sen keskeltä poikki paronin tietämättä asiasta mitään. Hän istui oriinsa etupäässä ja juotti sitä. Vettä eläin joi saavillisia, kunnes paroni älysi katsoa taakseen. Vesi tuli saman tien ulos, koska oriilla ei ollut takaosaa. Se puolestaan kirmaili portin ulkopuolisilla niityillä ja pelehti siellä olevien tammojen kanssa. Välskärin ansiosta molemmat puoliskot ommeltiin yhteen laakerinlehtipuun nuorilla oksilla. Näistä oksista kasvoi sittemmin koko hevosen ylle laakerinlehtipuu, jonka varjossa paronin oli mukava ratsastella.

Susien ja karhujen kanssakin paronilla riitti seikkailuja. Hän lähti hevosella ja reellä Pietariin, kun takaa rupesi ahdistelemaan iso ja nälkäinen susi, joka saavutti rekeä koko ajan. Paroni kyyristyi reessä sutta piiloon. Susi hyppäsi hänen ylitseen. Kun paroni kohottautui, mitä hän näkikään: susi oli syönyt itsensä laukkaavan hevosen sisälle. Paroni läimäytti ruoskallaan, niin että hevosen talja kierähti lumelle, ja hänellä oli reen edessä susi. Sillä hän ajoi kaikkien ihmetyksesi Pietarin portista sisälle.

Ollessaan turkkilaisten vankina ja toimittuaan sulttaanin mehiläisten paimentajana hän totesi, että karhut olivat hyvin persoja hunajalle ja pyydystelivät sulttaanin arvokkaita mehiläisiä. Hän keksi keinon: hän siveli vankkurien aisan hunajalla. Kohta paikalle löntysteli suuri karhu ja ryhtyi oitis syömään hunajaa. Lopulta se oli niin pitkällä että aisa ilmestyi otuksen peräaukosta ulos. Paroni tuli paikalle ja hakkasi aisanpäähän suuren naulan. Siinä karhu sitten pysyi"

Samaan tapaan Hua Hinin kalpea paroni väittää ettei ole valehtelija, vaan että hän vain vastaa "tilauksiin", joita hän kuulee päänsä sisällä.

Anonyymi kirjoitti:

Paroni Hieronymus Karl Friedrich von Münchhausen ei ole mikään satukirjojen hahmo, vaan hän on todella ollut olemassa, matkustellut ja kertoillut matkoistaan tuttavilleen mitä uskomattomampia tarinoita. Saattaa olla, ettei hän itse kirjoittanut tarinoistaan sanaakaan, vaan hänen kuulijansa ovat panneet ne paperille. Viimeisinä elinpäivinään hän muun muassa pahoitteli, että hänen suuhunsa on kirjoissa laitettu hirveitä valheita.

Hurjimpiin maaseikkailuihin kuuluu mm. hänen ratsunsa kohtalo Konstantinopolissa, kun pudonnut kaupungin piikikäs portti katkaisi sen keskeltä poikki paronin tietämättä asiasta mitään. Hän istui oriinsa etupäässä ja juotti sitä. Vettä eläin joi saavillisia, kunnes paroni älysi katsoa taakseen. Vesi tuli saman tien ulos, koska oriilla ei ollut takaosaa. Se puolestaan kirmaili portin ulkopuolisilla niityillä ja pelehti siellä olevien tammojen kanssa. Välskärin ansiosta molemmat puoliskot ommeltiin yhteen laakerinlehtipuun nuorilla oksilla. Näistä oksista kasvoi sittemmin koko hevosen ylle laakerinlehtipuu, jonka varjossa paronin oli mukava ratsastella.

Susien ja karhujen kanssakin paronilla riitti seikkailuja. Hän lähti hevosella ja reellä Pietariin, kun takaa rupesi ahdistelemaan iso ja nälkäinen susi, joka saavutti rekeä koko ajan. Paroni kyyristyi reessä sutta piiloon. Susi hyppäsi hänen ylitseen. Kun paroni kohottautui, mitä hän näkikään: susi oli syönyt itsensä laukkaavan hevosen sisälle. Paroni läimäytti ruoskallaan, niin että hevosen talja kierähti lumelle, ja hänellä oli reen edessä susi. Sillä hän ajoi kaikkien ihmetyksesi Pietarin portista sisälle.

Ollessaan turkkilaisten vankina ja toimittuaan sulttaanin mehiläisten paimentajana hän totesi, että karhut olivat hyvin persoja hunajalle ja pyydystelivät sulttaanin arvokkaita mehiläisiä. Hän keksi keinon: hän siveli vankkurien aisan hunajalla. Kohta paikalle löntysteli suuri karhu ja ryhtyi oitis syömään hunajaa. Lopulta se oli niin pitkällä että aisa ilmestyi otuksen peräaukosta ulos. Paroni tuli paikalle ja hakkasi aisanpäähän suuren naulan. Siinä karhu sitten pysyi"

Samaan tapaan Hua Hinin kalpea paroni väittää ettei ole valehtelija, vaan että hän vain vastaa "tilauksiin", joita hän kuulee päänsä sisällä.

Jep niin sitä saatiin mitä tilattiin korkojen kanssa... ja saadaan edelleen.