että meidän välillä oli jotain ja olin lähes onnellinen, pienen varjon saattamana. Pidin yllä toivoa, mut sitten toivoin välillä muuta ratkaisua. Se oli yhtä sisäistä ristiriitaa. Mutta se onni oli vain oman mieleni tuotosta alusta loppuun, onnea, täyttymätöntä onnea. Voiko sitä onneksi edes kutsua?
Olen varma, että hänen kanssaan olisin onnellinen, ainakin jonkin aikaa. Hän teki päivästäni valoisan ja mieleni iloiseksi, yhä uudelleen. Jos se voisi olla niin.
Olen varma, että hänen kanssaan olisin onnellinen, ainakin jonkin aikaa. Hän teki päivästäni valoisan ja mieleni iloiseksi, yhä uudelleen. Jos se voisi olla niin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Joo
Miksi se ei voisi olla niin? Eikun viestiä vaan niin voisikin olla!
Juuri näin. Välinpitämättömyys ei innosta.
Kirjoituksestasi ja etenkin viimeisestä lauseesta voi päätellä jotain. Oletko kenties itse ollut se suurin este, ettei mikään tuon enempi ole voinut toteutua? Pelkäätkö, että voi tuntua "liian" hyvältä? Jos on tottunut tiettyyn tuttuun ja turvalliseen, missä ei tule yllätyksiä ja on tasaisen tylsää, niin tunteisiin perustuva suhde voi pelottaa. Mutta kun tunnustaa omat pelkonsa, ne pienenee vähitellen, kunnes hiipuvat kokonaan pois.
Minun pitäisi olla aituri. koska noita esteitä on radalla aika tiheään. Ollut ja on.
Minkälaisia esteitä? Oletko tehnyt voitavasi asian hyväksi?
Oma kuvitelma...niin olin minä miehen suhteen.
Tiedän tunteen. Semmost sattuu.
Kenelle tämä on osoitettu?
Minä olen varma vieläkin, että hän on se🔥🔥. En voi häntä unohtaa...
Miksi ette sitten ole yhdessä?
Eikö sulla ole jo oma 🔥
Elämä ei vaan aina mene, niin kuin sen tahtoisi menevän.
Ja hänellä on se toinen.
Naiselle vai miehelle?