Psykiatrisen puolen hoitajat

Netissä oli jotain mainintaa ja vaikuttaa siltä, että fyysisen puolen Sh:t pitää heitä heikkotasoisina, joka pitää tietysti paikkansa, jos ovat jossin akuuttissa paikassa, jossa ei mitään suuntautumista kliiniseen. Taidetaan pitää myös huonompina luonteeltaankin.
Vain pieni osa Sh:sta suuntautuu siten, ja mille ne eniten suuntautuu, siitä on listausta netissä, esim. lasten pariin ja ehkä kätilöksi on arvostusta, joskin myös jotain kateellisuutta (kätilö).
Erikoissairaanhoito kliinisellä akuutilla, teholla, päivystyksessä on usein vaativaa, raskasta, 3-vuoroa.

Törmäsin myös ideaan asenteesta, että arvonsa suhteutetaan asiakkaisiinsa. Jos niin, niin sitten voidaan jo alkaa arvella, että kyseisten hoitajien mielenterveyttäkin epäillään, joka on siten vastakkainen kuin mitä joku ei-ongelmainen suuntauksesta kiinnostunut luulisi, ja jota asennetta vastaan voisi ajatella suuntauksen olevan hyvä valinta itsepuolustuksenakin, ja kaiken kaikkiaan kyse on ihmisen mielen ymmärryksestä, ja siihen liittyvistä ongelmista - fyysiset, psykkiset, sosiaaliset, taloudelliset näkökohdat. Mutta se on kai kuitenkin niin, ettei sitä yleisesti ymmärretä hyvin ja siten ei ole siltä osin pohjaa arvostukselle. Sen arvostuksen paikka on sitten siellä, jossa he tekevät työtään. En itse ole alalla; on vain sivuavaa asiaa, että tuli sekin nähtyä.
Sanoisin, että fyysisissä töissä, asenne toki on oikea, sen faktuaalisin osin, kun taas asiakasryhmään rinnastaminen on negatiivinen reaktio, eikä näe asiakkaita ihmisinä.

Kun taas mielenterveyden ongelmat, niitä on kiistatta ollut kyseisellä hoitajalla tai lähipiirillä tavallista useammin. Se on usein ollut motiivina suuntauksen valinnalle. Sitä on arveltu psykiatreistakin, ja esiintyy mustamaalaamista jopa omien taholta.

Puhtaasti oman suuntauksen ammattitaitoa arvioitaessa, ei voida esittää faktoja miksi eivät olisi yhtä arvokkaita kuin muutkin Sh:t. Kun ajattelee sitä alansa syvyyttä, ymmärrystä, on se aikaa myöten ihan omaa luokkaansa ja ansaitsee tittelinsä.

Eiköhän tuo arvostus ole ihan muuta kuin ennen. Asioista puhutaan. Itse arvostan suuresti, kun olen tehnyt työtä heidän kanssaan. Reippaita.

En jaksa ymmärtää mitä väliä sillä on, mikä tai mitä, joku on.
Tärkeämpäähän on se millainen on.

En ole itse edes työelämässä ( luojan kiitos, kun nykyaikaa ajattelee ), mutta suuresti ihmettelen, kun ihan kaikki asiat vaikuttaa kaikkeen, ja kovin monet negatiivisestikin.

Pompin tällä palstalla ihan vain aiheen takia, kun kiinnostaa. On tullut aikoinaan psyk.hoitajat työpaikallaan tutuiksi.

Yleensä muiden alojen työntekijöiden käytös on ollut jossain määrin hyökkäävä. Kun kuulevat, että on alalle koulutus, niin otetaan etäisyyttä, aletaan olemaan jotenkin väkinäisiä ja viimeisellä aletaan jotenkin "koettelemaan", tahallaan ärsyttämään, tms. ja katsomaan pitääkö toisella pokka, tms. Onko tässä takana mahdollisesti jopa pelkoa siitä, että psyk.puolen koulutuksen saanut saattaisi nähdä/havaita itsestä jotakin...