En minä osaa mitään suhde juttuja, en ole ikinä osannut. Yksin olen elämääni elänyt, eikä muutosta näytä olevan tulossa.
Kun minä ihastun, niin ainut mitä osaan tehdä, on tuijottaa ja juosta karkuun.
Miksi kukaan haluaisi minua lähestyä, kun en itsekään osaa antaa mitään takaisin.
Ehkä minut on luotu kulkemaan yksin.
Tämä ikävöiminen ja itsensä "piiskaaminen" tuntuu vain pahalta ja satuttaa. Taas se vaihe menossa, kun ihan itkettää, kun tuntuu niin pahalta.
Kun minä ihastun, niin ainut mitä osaan tehdä, on tuijottaa ja juosta karkuun.
Miksi kukaan haluaisi minua lähestyä, kun en itsekään osaa antaa mitään takaisin.
Ehkä minut on luotu kulkemaan yksin.
Tämä ikävöiminen ja itsensä "piiskaaminen" tuntuu vain pahalta ja satuttaa. Taas se vaihe menossa, kun ihan itkettää, kun tuntuu niin pahalta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voi pientä mollamaijaa.. jos oltais pyöreässä huoneessa ja kumpikin juostaan pakoon, niin lopulta törmätään väkisin..
Melko samanlaiset mietteet minulla.
Pelko tuhoaa kaiken ja se seurannut minua lapsesta lähtien.
Ehkä jonain päivänä opin olla pelkäämättä.
Se saa kaikenlaisia outouksia aikaan minussa.
Ei muuta kuin tsemppiä sulle ja itsellenikin.
Vai pakoon "juossut"
Lähinnä välttelemistä, eli ei kirjaimellisesti juoksua...
Älä luovuta.
Yksipuolinen kaipaus käy liian raskaaksi, pakko luovuttaa.
Mistä tiedät että on yksipuolista?
Koska ei hän näytä mitään vihjeitä tunteistaan.
Hyvä se on pillittää ku ei asialle mitää tee