Koska te keskenmenon kokeneet olette lakanneet pelkäämästä sen tapahtuvan uudelleen? Itsellä nyt rv6 ja olen ihan hysteerinen käydessäni vessassa. Tarkastan paperin ja pytyn ettei vaan ole verta. (keskemmenosta 3kk, viikkoja silloin 12 2, tuulimuna)
Kauanko tätä pelkoa kestää? Helpottaako keskenmenon ylitette aika tai ensimmäinen ultra? Tahtoisin niin nauttia raskaudesta.
Kauanko tätä pelkoa kestää? Helpottaako keskenmenon ylitette aika tai ensimmäinen ultra? Tahtoisin niin nauttia raskaudesta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä meni vuosi sitten ensimmäinen kesken rv 7:n aikaan. Meillä on suvussa joka naisella keskenmenoja, joten asiaan jotenkin osasi suhtautua helpommin, jos nyt näin voi sanoa. Kyllä tästä toisesta pelkään vieläkin keskenmenoa. Tai siis nyt lähinnä pelkään, että mitä jos hirttäytyy napanuoraan, tai istukka lakkaa toimimasta, tai saan listerian tms. tms.
Täytyy vaan ajatella, että joillakin keskenmenot on osa arkea, eikä siitä pääse mihinkään. Oikeesti, en uskalla täysin rinnoin vieläkään nauttia tilanteesta, vaan vasta sitten kun vauva on sylissäni...
Tässä toisessa raskaudessa asiaa helpotti se, että kävin yksityisellä ultrassa jo rv6 aikoihin ja näin vauvan sydämen lyövän, sekä lääkäri kertoi sen olevan kiinnittynyt hyvään paikkaan :)
Koitahan pitää itsesi kiireisenä ja mieti elämässäsi muita asioita! Anna vauvelin kelliä omaa elämäänsä vatsassa; muutaman viikon päästä olet jo selvemmillä vesillä :)
Minäkin stressasin nuorinta odottaessani koko raskausajan, kun sitä ennen oli ollut kaksi keskenmenoa, joista toinen oli tuulimuna 12. viikolla. Ja vauvan syntymän jälkeen on minulla aina alkanut kätkytkuoleman pelko.
Itsellä myös keskenmeno rv 12 1,tuulimuna,joka puoli vuotta sitten.Nyt rv 5 6 ja aivan saamanlaiset tunteet!Ravaan koko ajan vessassa tarkistamassa,ettei tule verta.Nyt ainakin tuntuu ettei pelko hellitä ennenkuin lapsi on syntynyt,mutta monet keskenmenot peräkkäin ei ilmeisesti ole mitään kovin yleisiä.
Jotenkin sitä alkoi ajatella että kyllä se vauva nyt jo selviää hengissä vaikka syntyisikin jo.
Mutta tilalle on tullut uusia huolia ja pelkoja. Nyt ajattelen että vauvalla on muuten vaan joku vikana; vamma, napanuora kiertynyt kaulan ympärille tms.
Nyt jo pelkään että jos saan sen synnytettyä terveenä tähän maailmaan niin varmaan se sitten viimeistään kokee kätkytkuoleman.
Olen puhunut näistä tunteistani neuvolatädillekin. Hän sanoo aistivansa sen minusta, varsinkin alussa olin välinpitämätön koko raskaudelle -tyyliin "kesken se menee kumminkin". Hän kehoittaa positiiviseen ajatteluun, koska ahdistus ja stressi voi vaikuttaa vauvaankin.
Tämä on 4. raskauteni, kolme ensimmäistä meni kesken.
keskenmenoa ja sen jälkeen synnytisn kaksi lasta. Nyt kolmas raskaus keskenmenojen jälkeen menossa (rv 18) ja tässä kolmannessa ei ole enää keskenmenon pelkoa. Ekoissa se oli koko ajan siihen asti kun vauvat ois jo saaneet syntyä.
mullakin takana yksi kesken meno(istukka oli revenny tai jotain se lääkäri sopersi)..siitä on aikaa.. olin rv9-12 (en tarkalleen muista)
se ei ollut tuulimuna jne.. se vain kuoli kohtuuni.. keskenmeno oli hirveä..verta tuli kun hansta.. sitten vihdoin tulin uudestaan raskaaksi..ja pelkäsin koko ajan että jotain sattuu ja lapsen syntymän jälkeen pelkäsin kätkykuolemaa..mutta nyt ne pelot on alkanut "helpottaa" poikani on nyt 1,5kk =D..
nyt olisi aika saada pojalleni leikkikaveri..
ja taas tämä sama pelko alkaa.. sit kun plussaan en uskalla kyl tehä mitään rasittavaa ja mitään nostelemista..