Tunnetko koskaan katumusta? Millaiset tilanteet ovat saaneet sinut tuntemaan katumusta? Mitä ajattelet katumuksesta, onko hyvä vai huono asia?
Kysely palstalle:
Anonyymi
26122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Useinkin. Sellaisissa tilanteissa, jotka eivät menneet mielestäni niin hyvin kuin olisin toivonut. Katumus on hyvä asia silloin, kun siitä pääsee yli ja on myötätuntoinen myös itselle.
En myöskään usko että katumus tarkoittaa sitä, että jäisi vellomaan mihinkään itsesyytöksiin.
Kaduin että edes ehdotin hänelle mitään. Olisin vain antanut olla tylsää ja lyhyttä.
Jotenkin minua on aina kaduttanut se kun näin ukkini viimeisen kerran elossa. Olin silloin teini. Hän oli sairaalassa muut pyörivät hänen ympärillä. Mutta hän huomasi minut kiinni katseensa ja tarjosi kättään . Minua pelotti hän oli jo niin hauras, hengitti raskaasti. Nopeasti vain sipaisin hänen kättään. Myöhemmin mietin että entä jos hän ajatteli etten halunnut ottaa häntä kädestä. Hän oli minulle todella rakas.
Ei hän varmasti sellaista ajatellut ja varmasti riitti sipaisu. Ihan ymmärrettävää, teinille pelottava tilanne. Kyllä hän tiesi sen, että rakastat. Ja tietää edelleen.
Kadun, että en ole ollut rehellinen.
Kadun että uskoin hänen valheita. Sivusta
Mistä asiasta et ollut rehellinen?
Joskus tulee oltua ilkeä ja musertava ja kaduttaa ja ahdistaa. Esim poliittisissa mielipideasioissa.
Jos jokunihan tahallaan haastaa riitaa ja ärsyttää, niin siihen vastaaminen samalla mitalla ei kaduta.
Näillä palstoilla on paljon riitaa ja se voi vaikuttaa myös irl valintoihin.
Minusta katumus on hyvä asia ja omatunto, en halua koskaa olla sellainen ihminen joka ei kadu mitään vaikka tekisikin väärin tai olisi ilkeä.
Kristillisyydessä puhutaan "parannuksen teosta", kun koitetaan hillitä omaa käytöstä muita kohtaan ja olla enemmän Kristuksen oppien kaltainen lempeä ja rakastava, eikä ilkeä ja riidanhaluinen. Ristin kantaminen on vertsuskuva siitä, että kestää elämää ja muiden heikkouttakin sortumatta itse vastineellisesti huonouteen.
Kukaan ei ole täydellinen, olemme kaikki ns.syntisiä, mutta parannuksen tekeminen auttaa positiivisessa elämänhallinnassa.
Tietenkin tapa toimii myös eikristillisessä mielessä.
Niin kuinka paljon ihmiset ovat miettineet sellaista, että kristinuskon kautta olemme kasvaneet sivistyneiksi ja moraalisiksi ihmisiksi? Tosin nykymenossa on nähtävissä, että ihmiset ovat menettäneet jumalyhteytensä.
Monet kirkkokristitytkin ovat hukanneet armonlahjansa ja ovat tosi pelottavia.
Minusta pitäisi pohtia enemmän juuri sitä, mitä Jeesus todellakin tarkoitti niissä asioissa mistä hän puhui.
Nykyään ihannoidaan röyhkeyttä ja julkeutta ikäänkuin jonain perusoikeutena.
Ihmisillä on siis vielä paljon opittavaa itsestään.
Minulle Jeesus Krustus on pelastus ja ohjenuora jonka avulla olen selviytynyt omana itsenäni maailman vaaroissa:)
Kiitos hänestä!
Ihmisiä ne kirkkouskovaisetkin ovat ja useimmat vain tapakristittyjä. Siksi heitä on helppo johdatella harhaan.
Tottakai. Vääriä profeettoja heillä riittääkin.
Jokainen ihminen on itse henkilökohtaisesti vastuussa itsestään Jumalalle ja itselleen, sekä teoissa toisille.
En kadu mitään.
Kadun että väitin sille ihanalle naiselle että oon pj vaikka en oo. Nyt jälkikäteen nolottaa että piti tuollastaki mennä väittään.
Yleensä herkästi, kun tiedostan herkästi koska olen syyllistynyt jonkun väärin kohteluun tavalla tai toisella. Mulla on yliherkkä omatunto.
Mutta pidän sitä silti hyvänä asiana, sillä se saa mut tutkimaan itseäni ja tapojani kuinka täällä elän ja muita kohtelen. Toisaalta kun elän liiankin nuhteettomasti, minut nähdään tylsimyksenä.
Joskus on kysytty multa mikä pyhimys sä luulet olevas, en luule kun valitettavasti olen. :D
No ei vaan, haluan vaan elää fiksusti ja rauhaisasti. Ilman turhia ongelmia.
Tietysti olen tuntenut katumusta monestakin asiasta jääköön sanomatta.
Kadun että en uskonut intuitiota pelimiehestä sitten millään.
Kadun että aloin vielä myöhemminki hänen kanssaan jollekin, samalla keikari pyörittänyt ties kuinka montaa yhtä aikaa 🤢🤢🥴🤮
Kaduttaako ihmissuhdeleikit oikealla ihmisellä? Oikean ihmisen terveydellä? Miten on?
Ihminen on mukana jossain missä ei edes tiedä olevansa.
Tuskin pelimies osaa katua. En voi katua hänen puolestaan.
Kadun+sitä,+että+vietin+palstalla+niin+paljon+aikaa+prinssien+"lumoissa"+kun+todellisuus+siitä,+että+JUURI+HÄN+minua+kaipaisi+on+yhtä+kuin+-100%.+No,+vähentynyt+on+tuo+roikkuminen+täällä+95%.+Välillä+käyn+pyörähtämässä,+vanhasta+muistista,+mutta+muuthan+jatkavat+ansiokkaasti+minunkin+puolesta,+joten+pitäkäätten+hauskaa.+Ei+ole+väliksi+minun+täällä+enää+"prinssejä+"+viihdytellä.+:)
Tuleehan sitä usein katuneeksi tekemisiään, mutta se on näyttänyt silloin oikealta tavalta toimia itselle, joten siinä absurdisti sitten katuu ettei ollut joku muu.
Tekee miten vaan, sitä katuu joka tapauksessa, siis miettii niitä toteutumattomuuksia kaihoten, ihminen on siten rakentunut.
Kunhan päätyy katumaan niitä tekojaan joissa oikeasti on katumisen aihetta, niitä joissa toisin tekemisen paremmuuden tajuamiseen olisi ollut yllin kyllin aikaa, eikä sittenkään tehnyt mitään vaan jatkoi harharetkeään, hetken mielijohteet eivät ole sitä.