Ymmärrän että nyt ei pysty koska on sitä sun tätä arkista ja kesken ja vastuita ja eipystykykene. Sama se. Mulla ei oo kiire. Ollaan vasta varhaiskeski-iässä eli vielä on vuosikymmeniä elämää. Odotan minkä tarttee. Jos pitää odottaa kymmenen vuotta saadakseni kanssasi yhden, se on sen väärti. Jos kaikki tää kestää vuoden tai kymmenen odotusta ja vieläkin kipinöi, se vain todistaa tunteen vahvuuden ja sen, mitä kuuluu olla. Joka päivä lykkäystä ja odotusta todistaa väkevämmin oikeasta lopputulemasta. Meistä. Yhtenä.
Jos ei nyt niin ensi vuonna tai kymmenen vuoden perästä
Anonyymi
1958
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mikä vaan itseään huijaten suo mielenrauhan.
Niinpä, kuten tuudittautua uskomaan näihin provoihin sekä ennen kaikkea siihen, että tietää kuka näiden takana on. Mitä sitä elämälle muuta tarkoitusta sitten edes tarvitsee
jaksan kyllä mies odottaa Sinua
Näin sen itsekkin näen. Sitä paitsi, kiire on ohi, se ehti mennä jo ajat sitten. Juttu venähti, niin antaa nyt venähtää sitten kunnolla. Siunaantua lykkäs vähän sitä tätä ja tuota. Katellaa ja kuulostellaa! Mikäs täs valamiissa mualimassa...
juurikin näin 👨 mies
En tiedä kenelle on osoitettu, mutta jos olisi hänen kirjoittamana, niin vastaisin - ei minullakaan kiire ole, mutta voisimme liekkiä silti tässä sivussa vähän puhaltaa, jotta tietäisi missä mennään💔❤ - Nainen tod.näk. sivusta
Ei ne tämän päivän esteet ole kymmenessä vuodessa mihinkään hävineet.
Mistä tuon tiedät?
Ehkä sulla ei mutta mulla on. Todella radikaalisti. Hyvä niin.
Kunhan ei tule heittäneeksi hukkaan aikaa, jolloin olisi toisin tekemällä voinut kasvaa ja kehittyä kuitenkin enemmän ihmisenä. Tarkoitan puolinaista elämää, odottavaa. Jolloin ei saa käytettyä kaikkea itsessään sen täydessä mitassa vaan pidättelee itseää miettiessään vain mitä voisi olla. Pientä kärsimystä joka vie elämänkipinää. Eikä sitä paitsi ole enää sama edes fyysisesti koska kaikki solut ovat uusiutuneet. Puhumattakaan kaikesta mitä kieltäymys on saanut aikaan henkisesti, katkeruutta.. Kaikki muutos voi olla kiehtovaa ja lähentävääkin kun sitä saa seurata aitiopaikalta, etäältä se kuitenkin tahtoo vaan vieraannuttaa lopullisesti. Ja tämän huomaaminen tulisi musertamaan. Päätökseen saattaminen voi vaatia sen toteamisen että se mitä toivoisi ei tule tapahtumaan.
Puhut asiaa. Avaimet aitiopaikallehan on käsissäsi.
Hyvin ajateltu. Helposti käy noin, että huomaa vuosien menneen ja monen asian jääneen odottelun varjoon, sitten katkeroituu.
Minusta saa elää, eläähän se toinenkin elämäänsä. Eri juttu, jos ei kaipaa mitään muuta kuin mitä jo on ja sitä puuttuvaa, niin mitäpä siinä silloin. Joutaa oottelemaan. Mutta mikä takaa, että odottelu tuottaa ikinä tulosta?
Tietysti, jos sekään ei haittaa, niin ok.
No eihän toi odottaminen mitään haittaakaan, kun ei mitään todellista halua. Palstalla leikkiminen näköjään riittää sulle oikein hyvin.
Miten voisdi keksi jotain huvigtgtavia vaikka Niillo-Anneli Ruotsalainen.
Miksi pitää odottaa? Varattuja olette? Muuten ei pysty ymmärtämään tällaista leikkiä.
Varattuja, pieniä lapsia, muita esteitä tai syitä...
Jännä miete. Ruuhkavuodet painaa päälle ja ajatus rientää jo edellä, vuosikausia. Ymmärrettävää se on pohtia tulevaisuutta, mutta liiallinen laskelmointi harvoin toimii yhtälöissä, joissa monta muuttujaa. Aikajanalla saattaa tapahtua yllättäviäkin sattumuksia.
Ei, kannata odotella liian pitkään, ei se elämä aina mene tuolla kaavalla. Pitäs tarttua hetkeen, eikä ootella kymmeniä vuosia. Eikä varhaiskeski-ikä ole mikään tae pitkälle elämälle. Elämä on täynnä käänteitä, ja muuttujia.
Kannattaa elää tänään ja ottaa irti kaikesta hyvästä,pienestäkin.
Älä muuta virka. Elämä on elämistä varten, mut elämäähän on niin monenlaista. Toiset paahtaa menemään ku tuli perseen alla, ja toisille se tuli ei ikinä syty samaiseen paikkaan.