Juna onnettomuus josta selvisin hengissä

Olin alkoholisti n. 4 vuotta ja rakastuin alkoholin tuomaan euforiaan heti kuin aloitin juomaan sen jälkeen että sain ensimmäisen asuntoni mikä valitettavasti oli segregoituneella alueella jossa asui paljon ihmisiä joilla oli luottotieto ongelmia ja mt ja päihdeongelmia. Nautin kovasti musiikin ja alkoholin yhdistelmästä ja oli niitä ryyppykavereita joittenkaa oli kiva jutella ja hengailla koska ne oli niin sympaattisia ja ei tuomitsevia. asiat meni suht ok riippuvuuden kanssa mutta oli loiva alamäki minkä en pystynyt ennakoimaan mihin tulee johtamaan koska ei ollut aiempaa todellista kokemusta alkoholismista, seura teki kaltaisekseen ja yhtäkkiä pikkurikoksia katsottiin sormien läpi elämästä tuli yhtä helvettiä aika ajoin, masensi ja ahdisti niin piruttomasti. Kaikki millä oli väliä oli että saan takaisin alkoholin tuomia lyhyitä euforioita. Söin huonosti nukuin huonosti, vikana vuotena olin pahassa kunnossa tuli pelkotiloja ja derealisaatioita alkoholipsykooseja jne. Vanhemmat haukkui minua eikä tietäny mitä enään tehdä, tämä johti vahingontekoon koska suutuin niin pahasti mikä taas jätti 10 000e velkoja minulle. Ennen tätä juttua niin ehdon satuttaa itteeni pahasti ei ole varmaa muistikuvaa yritinkö viedä itseltäni hengen vai oliko kyseessä vain onnettomuus mutta junan peili oli vissiin tökänny minua päähän/kasvoihin mikä vei mua suoraan teholle se kipu oli mitä maailman hirvittävintä sen jälkeen kuin adrenaliini poistui kehosta, olin peloissaan että kasvot on ihan rikki ja kallo murtunut, poliisit tuli paikalle istuin ja poltin tupakkaa joka oli punainen verestä, kysyin miltä mun vamma näyttää niin ne sano että pieni vekki tossa nenän kohdalla mistä vuotaa paljon verta. Aloin itkemään ja sanoin että haluan baariin, poliisit ei tienny pitikö itkeä vai nauraa. Ne yritti saada medihelin minulle että pääsisin edes kerran lentämään helikopterilla mutta lanssimiehet sanoi että ne pääsee yhtä nopeasti ja että niillä on kaikki tarvittavat jutut ambulanssissa. Menin shokkiin lanssissa ja ne joutu laittaa minulle adrenaliinia suoneen koska se tasapainottaa tilaa jostain syystä. Sit lanssimies kattsoi että kädet ja jalat toimii ja olin itku kurkussa ku kysyin että en kai minä kuole ja en kai mä saa semmosta telinettä mikä pitää pään paikallaan jos niska on murtunut.
Seuraava muistikuva on että minua viedään kiireellä teholle sisään ja että minua nukutetaan tai että vaan sammuin shokista tuntu siltä kuin että olisin kuollut. Sitten yöllä mun aivoja kuvattiin ja ihan niinkuin olisinolkut rajakokemus että olin jotenkin kummiskin tajuissa siinä kuvaushuoneessa ja seuraava muistikuva on että herään teholta missä ne mittasi sydänkäyrää olin ahdistunu ja en saanut lähteä mihinkään, revin irti kaikki letkut ja menin veskiin ja katsoin mun naamaa aika hirveältä näytti ja iiriksessä oli naarmu ja side kallon ympärillä ja syvä haava otsassa. Kysyin lääkäriltä että onko minulla nytten aivovamma niin se vastasi kohteliaasti ja rauhallisesti että korkeintaan lievä jos edes sitä voi olla että selvisit vain pienellä aivotärähdyksellä. Tämän jälkeen pääsin vihdoin psyk osastolle mihin olin jo kahdesti yrittänyt päästä ennen tapahtumaa mutta ne ei ottanut minua sisää än koska ne haukkui päihteiden käyttäjäksi. No kolme päivää sain olla siellä ja olin kuulema niin hyvä kuntounen että ne päästi mut kotiin. Tämän jälkeen alkoholi ei ole maistunut hirveen monta kertaa yritin jatkaa vielä tämän jälkeen mutta jokun miun sisimmässä sanoi että tästä ei ole enään mitään iloa. Olkaa kaikki varovaisia alkoholin kanssa, pitäkää toisistanne huolta rakkaudella eikä vihalla paranneta tätå maailmaa joten kaikkea hyvää kaikille ja mukavaa loppukesättä/syksyä 😊 ps. Käykää mustikkametsissä ja keräilkää sieniä niistä saa kivat nettotulot. 😉