Miehistä enkä minä puhu koskaan naisista! Sekö meitä omalla hassulla tavalla yhdistää? Ollaanko me vähän valtavirrasta poikkeavia? 🤔
Sinä et puhu koskaan
Anonyymi
16<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ollaan poikkeevia. Täälä sanotaan myös että olemme sama henkilö
Kait joo
Minä ja mies poiketaan ja siksi tunnistettiin toisemme. Huvittavinta oli kun hänen ja minun katse vain nauliintui toisiinsa. Mitähän sivulliset katsonut kun oltiin ihan toisiimme naulittuja. :D
Samaa mietin itsekin ja ne on ollu ihan parhaita hetkiä... 😊
On ollut varmasti huvittavaa katsoa sivusta sitä. Tuskin kukaan sitä muistaa muut kuin me silloin. Me ei vain puhuttu sanaakaan kasvotusten.
Niinpä... Ajatella jos silmät voisivat kertoa... Voi että minä niin kaipaan sun lähelle kokoajan..
Eikä me muutenkaan viime vuonna puhuttu. Se oli aika harmi kun olisin niin halunnut. En tiedä olisinko ollut puhumiseen valmis. Meillä oli niin suuri vetovoima välillä ja sitä oli vaikea vastustaa.
Olisipa hän täällä. Ei vain taida olla. :(
Ei mitään havaintoa, ei mitään muistikuvaa oliko siinä ihmisiä ympärillä miten paljon?! Oli varmaan. Tuttuja kenties?
Näköjään muillekin sattuu, nauliintumisia.
Silloin ensimmäisellä nauliintumisella meillä oli ympärillä ehkä noin 5-7 ihmistä ihan tuntemattomia.
Jatkan. Elän tällä hetkellä vain siinä ja muissa hetkissä. Siis menneisyydessä. En oikein pysty nauttimaan enää muusta samalla tavalla.
Ei tullut havannoitua noita, voi olla että oli, mutta mä näin vaan yhden
Mulla on sama
Menneisyydestä muistelen vain yhtä, sellaista jonka tunnen todella hyvin.
Me ei tunneta sen miehen kanssa oikein ollenkaan. Eikä olla puhuttu viime vuonna kasvotusten.
En tiedä ollaanko puhuttu koskaan kasvotusten. Veikkaus on että ei olla. On tietysti ollut mahdollisuuksia jos on kohdattu jossain joskus ja pari sanaa vaihdettu ilman tuntemista ja siitä ei ole mitään muistikuvaa.