EKI TEKEE PARANNUSTA
Kallio Hesassa tuttu
on monesta raitistansa,
linjojansa lie koluttu,
astellaan kujilla aina
kaikkina elinaikoina.
Raitsikka upea kulki
vuorokaudet ympäriinsä,
oli tuttu kirskuntansa,
sekä pauhu liikenteessä.
Koti, duuni, vaimo, kalja!
Tuli luokse kartsan Erkki,
”Vippaa viitonen”, aneli.
Tarttis saaha pikku huikka,
olen kurja kohmelossa,
roskiksessa mun on vuode.”
Hakaniemen juoppolalli
kaverille ryypyn juotti.
Virkkoi: ”Oon jo duunissani
jakamassa pillereitä
ota spiidi, kiitti, riitti!
Eki kiitti, hoippu poies
iiriksissä onnenvälke
kotikonnun pappilasta
ankaran isän talosta,
Luojan armosta osaton.
Ajoivat Ekin kadulle
huusivat Ekin perässä:
”Taivaspaikka teljettynä,
kotiliesi jäähdytetty!”
Eki kulki kyynelissä.
Jäätyi sielu hyljätyltä
stadin liekkihostellissa
haisevassa roskiksessa.
Toi Pelastusarmeijakin
joskus ruuan kanssa juoman.
Kädellensä kättä pisti,
eräs Veikko Hursti tuumi:
”Herran luokse poika saavu
usko tuopi lohdutusta,
lähimmäisenrakkautta!”
”Euro heitä, femma tänne,
anna fyrkkasi Ekille,
uskon sitten uutta tietä,
Jumalaasi kuulen vainen,
jättäydyn jo juomisesta.
Sossun nainen kulki sinne
mukanansa soittopyyntö,
tarkasti Ekin eloa.
Kertoi viestin pappilasta
Isä-pappa maalla kuollut!”
Eki sylkäs rantamaahan
”Eipä liikuta Ekiä,
Stadin juoppo oon avuton,
pesty possu synnissänsä
aina istunut posessa,
asuja Lepakkoluolan!”
Isän tahto ois sinulle:
”Eki saa tämän perinnön
koko kauniin kartanonsa
saarnaläksyt jos sisäistät!”
Eki läksi kartanolle,
näkyi kauas tienoo tielle
lepäs karja laitumella,
maitolaituri ojassa,
hiljaisuutta huokumassa.
Saarnat löysi vintiltänsä,
luki kerran, katsoi toisen,
lähti katkera ahistus,
Ekin sielusta iäksi,
haihtui höyryt juoppolallin
parannusta päätti tehdä.
Kallio Hesassa tuttu
on monesta raitistansa,
linjojansa lie koluttu,
astellaan kujilla aina
kaikkina elinaikoina.
Raitsikka upea kulki
vuorokaudet ympäriinsä,
oli tuttu kirskuntansa,
sekä pauhu liikenteessä.
Koti, duuni, vaimo, kalja!
Tuli luokse kartsan Erkki,
”Vippaa viitonen”, aneli.
Tarttis saaha pikku huikka,
olen kurja kohmelossa,
roskiksessa mun on vuode.”
Hakaniemen juoppolalli
kaverille ryypyn juotti.
Virkkoi: ”Oon jo duunissani
jakamassa pillereitä
ota spiidi, kiitti, riitti!
Eki kiitti, hoippu poies
iiriksissä onnenvälke
kotikonnun pappilasta
ankaran isän talosta,
Luojan armosta osaton.
Ajoivat Ekin kadulle
huusivat Ekin perässä:
”Taivaspaikka teljettynä,
kotiliesi jäähdytetty!”
Eki kulki kyynelissä.
Jäätyi sielu hyljätyltä
stadin liekkihostellissa
haisevassa roskiksessa.
Toi Pelastusarmeijakin
joskus ruuan kanssa juoman.
Kädellensä kättä pisti,
eräs Veikko Hursti tuumi:
”Herran luokse poika saavu
usko tuopi lohdutusta,
lähimmäisenrakkautta!”
”Euro heitä, femma tänne,
anna fyrkkasi Ekille,
uskon sitten uutta tietä,
Jumalaasi kuulen vainen,
jättäydyn jo juomisesta.
Sossun nainen kulki sinne
mukanansa soittopyyntö,
tarkasti Ekin eloa.
Kertoi viestin pappilasta
Isä-pappa maalla kuollut!”
Eki sylkäs rantamaahan
”Eipä liikuta Ekiä,
Stadin juoppo oon avuton,
pesty possu synnissänsä
aina istunut posessa,
asuja Lepakkoluolan!”
Isän tahto ois sinulle:
”Eki saa tämän perinnön
koko kauniin kartanonsa
saarnaläksyt jos sisäistät!”
Eki läksi kartanolle,
näkyi kauas tienoo tielle
lepäs karja laitumella,
maitolaituri ojassa,
hiljaisuutta huokumassa.
Saarnat löysi vintiltänsä,
luki kerran, katsoi toisen,
lähti katkera ahistus,
Ekin sielusta iäksi,
haihtui höyryt juoppolallin
parannusta päätti tehdä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.