taas sisu 332sm hajosi

sisu 332sm akkujännite matala 23.v. 2vkr lautausta nyt 26.v. lähti käyntiin celektin valotkin sammuivat.

Lervo ajaa sm300 kaanialla kunnon kaasuissa. Konkelo ja protesti seuraa perässä. Kolitsit jalassa ja nortti huulessa.

KA-LERVO, joka on tosi konna, oli seolla kulkenut höyrymakkara suussaan pöydän ohi jossa kahvetta joi kylän rovastin vieraana ollut piispa. Lervo ei mokomista piitannut vaan juuri piispan kohdalla päästi vetelän plörön kolitsinsa täytteeksi ja jatkoi kulkuaan raukea virne naamallaan. Piispan kerrotaan julistaneen koko kylän kirkonkiroukseen sadaksi vuodeksi ko. sattuman johtosta. Sellane konna tää LERVO vaan on, juu!!

Lervo oli kiertueellaan ja pudotteli tasaseen tahtii "kädenlämpöstä" kolitsiin kun eiliset kiljut ja makkarapannut oli tulossa väkisin pihalle. Mööööh... kuului aina kun liisteriä oli tulossa. Lervo, tuo peijakkaan ajupaviaani, oli omissa peijaisissaan. Joo, niin pääsi käymään ja siellä kaikilla rekkateroilla ja rahtiniiloilla oli kosteassa tunnelmassa hauskaa ja mukavaa. Ensin piilotettiin iso perhekossu jota Lervo, tuo patoutunut viinatratti, lähti etsimään hanakasti ja täynnä tarmoa, viinankiilto silmissään. Jännitystä lisäsi se että muut aju hunsvotit oli laittaneet ruutia Lervon ajo kolitseihin ja se sytytettäisiin viiden minuutin kuluttua jos ajolekaa ei löytyisi. Lervo hääri, etsi puhisten ja möhisten tarmokkaasti, kulki neliveto päällä huoltikkaa ympäri niin että armoitettua aju vakoa oli yli kuusi tuumaa esillä kokoajan. Juuri sillä hetkellä kun Lervo, tuo ajukonnien messias ja armoton kuormien kelkkoja, löysi kauan etsimänsä ja kaipaamansa parhaan ajukaverin, ison perhekossun niin tutut rekkabaarin sällit menivät ja sytyttivät Lervon perseessä olleen mustaruutikilon. Vai oliko sitä kaksi kiloa, mutta kuitenkin, silloin vasta Lervoon saatiinkin liikettä. Se lähti kuin viitasusi, rynnisti pitkin baaria kuin tuhatpäinen pillastunut biisonilauma ja aiheutti tuhoa kuin kaksi kilometriä pitkä rahtijuna. Lervoa ei ole sen koommin näkynyt. Tämä sattui eilen. Soitelkaa LA:lla kuulumisia missä havaitsette Lervon

KA-lervon ajourahan on niittänyt mainetta vaikka kuinka. Tarinoita siitä riittää paljon. Yksi niistä on vuodelta 1981 kun Lervo vielä kelkkoi Saudeihin paljon kuormia ja saapui raskaan mantereen keikan jälkeen kotimaahan. Lervo tietty ajoi kanjallan heti krillille ja siellä ahmittuaan ison makkarapannu annoksen kaikilla lisukkeilla mutta ei salaatilla niin löntysteli huoltiksen baariin rekkamiestiloihin. Siellä tuttujen rahtimulkeroiden kanssa turisi juttujaan ja kostutti kuivunutta kurkkuaan pontikalla, kuten aina. Saavutettuaan kunnon ärmäkän rahtikekkulin laahusti tuo kuorkkimulli huoltikssen tiskille kuus tuumaa kuulua ajo uraansa esillä jolloin baarissa olleet jeesus kerhon jäsenet halusivat tutkia sitä likemminkin.

Kolitsit alas laskettuaan alkoivat jeesus kerholaiset laskea aluksi isoiksi muodostuneita rekka pastilleja joita oli lukuisia. Kunnes eräs keksi teräsharjalla harjata uraa hieman, niin silloin kuului tuolta rahtikojootilta kimakka mylväisy ja samalla jo jonkin aikaa pontikkavellissä velloneet makkaraperunat ilmoittivat ulostulohaluistaan, jota Lervo ei edes yrittänyt pidätellä. Tuo karski aju biisoni antoi sen tulla mikä oli tullakseen, voimalla kuin rajun myrskytuulen ja jeesuskerholaiset olivat ottavana osapuolena. Voi sitä hävityksen kauhistusta, jälki oli kuin raju tornado tai trooppinen hirmumyrsky olisi pyyhkäissyt huoltikan läpi. Niin oli sonnassa ja vellissä jeesuskerholaisten irstaat kasvot, mutta Lervon ilme oli kuin ylösnousseella messiaalla, autuas. Kaikkensa tuo raavas ajukonna antoi, se paine mikä Lervolla suolistossa oli ollut niin oli arvioden mukaan liki 8 baaria ja sitä ei kestä kenenkään perse, paitsi Lervon. Jeesuskerhon jeesustelut ja tapaamiset huoltiksella loppuivat siihen paikkaan, koko kerho lopetti ainiaaksi toimintansa ja tapauksesta ei puhuttu vuosikymmeniin kunnes Hannu Karpo otti asian esille 2000-luvulla. Kaikkea siihen KA-lervon ajouraan mahtuu, hienoja tarinoita ja tapauksia. Tämä oli vain yksi niistä matkan varrelta. Ja tämä tarina on tosi.

LERVO, tuo saastainen aju konna sekä kelmi, oli kuin olikin päätynyt lihavien vekseleiden runsaan oton jälkeen protestilistalle. Lerska otti juhannukseks vekselin ettei akseli katkee ja mylvi koko jussin ja mylvii seom paarimmäellä vieläki. Päivähyttäne 111 kaania louksuttaa joutokäyntiä siellä kesoilion pihalla nii että söödertäljen patarummut paukuttaa paviaanimusiikkia ja kärpäset pörrää Lervon ajouran eli persvaon ympärillä, se on varma kesän merkki aina

Karmivat naurunpyrskeet vaan kaikuu huoltikanmäellä rekkapaarisa kun Lerska lukee trattalistaa. Sekä paska haisee! Oman nimen kohille osuessa pärskähtääkin jo sontavelliä kolitsiin kivasti ja käsi hakeutuu kossupullolle, jos nyt hervottomalta naurultaan juomaan pystyy. On se kovaa touhua, rahrin aju meinaan...Sitä kimakampi mylväisy ja räväkämpi turhapuromainen kuskinauru kun oman nimensä trattalistoilla näkee. Jaksaa tuo kojoottisonnin ajomulli vielä LA:ssakin karjua yhtäsoittoa tuota ilosanomaansa ja antaa "hyvän" tulla isoihin kolitseihinsa tuttuun ja turvalliseen, hyväksi havaitsemaansa tapaan.

Kaikkien tuntema LERVO hankki kanjan joka on sm 300 doplekortteeri hyttällä ja fuhrerin lootalla, ilman telipyöriä, tottakai, ja ajelee sillä kolitsihousut jalassa pikku seipäissä. Aina välillä menee rekka paarim sisälle ja istahtaa lattialle ja vääntää kovan ähellyksen saattelemana ison kasan tuoretta ja mehevää paskaa lattialle. Sitte huikka kossua ja taas baanalle. Huoltamoilla kulkee niin että persvakoa näkyy sen kuus tuumaa.

Mylvii ÄLLAAssa kun pääsee protestti listojen piikki paikalle ja krillillä syö ison annoksen rasvaista makkarapannua aina ja mylvähtelee kuin kiimainen hirvi. Sitte menee vaunuunsa ja vääntää mahtavan kasan lattialle. Tuossa vaiheessa kolitsihousutkin on jo ihan ruskeana tuoreesta vetelästä rekkakuskin paskavellistä. Tämä tarina on tosi.

Tuossa kuulin Seonmäellä baarihuoltiksella että Lervon suuri unelma on aina ollut se että jonain päivänä hän komeilee trattalistojen kärkisijoilla, ja pitkään. Lerskan harran toive täyttyikin tässä taannoin kun tuo ajumölli oli ajanut ajua kunnolla persnetolla ja norria katkeili ja banjoja halkeili, myös kanjan motti sylki öljyt pihalle ja fullerista meni rattaat sileäksi. Voi sitä mylvinnän riemun kiljahduksia vai oliko se maksa joka Lervolla kiljui kun sai virallisen tiedon pääsystään protestilistoille.

Lefro otti heti tavanomaista tuimemman aamukännin ja meni huoltikalle asiasti ilmoittamaan kaikille asianosaisille, olivathan kaikki jollain lailla osallisia Lervon onnen päivässä. Monilla oli nimensä Lervon värkkäämissä vekseleissä ja tratoissa. Nimeä oli poikittain joka paikassa. Voi sitä mylvintää ja hel-vetillistä paskan hajua ja perseen löyhkää kun Lerffo makkarapannua syödessään ja lämmintä kaljaa juodessaan asiaa teki selväksi. Turhapuromainen, vekselimiehelle ominainen jatkuva irvistys ja renginvirne naamallaan. Oli se mahtavaa. Kyllä trattalistoille pääsy on juhlan paikka, on se niin hieno juttu että kannattaa vaikka ryypätä pari kolme viikkoa heti alkuun ja onhan Lerska lepuppainen aina trattalistojen ykkösnimi ja ehdoton voittaja jo vuosikausia. Keikkuu listoilla ja urheilusivuilla jatkuvasti. Ajulla ja kuormilla tehdään bisnestä. Karmivat naurunpyrskeet vaan kaikuu huoltikanmäellä rekkapaarisa kun Lerska lukee trattalistaa.

Tämä tarina on tosi. Eri hyvä veikeä Lervon juttu oli se tuolla jossakin ketjussa kun Lervo meni anoppilaansa ja polkaisi anoppiaan heti kättelyssä. Sekin oli suht mukavaa luettavaa kun Lervo huoltikalla niittasi tyttöä aisallaan ja söi ison jätti höyriksen ilman salaattia ja joi sumpit ja lähti mantereelle pohjoissuomeen ajuun. Lewardo ajoi siihen aikaa kiilakeikkoja teurasmulleja vinttikosken f12:sella Sisulla josta telipyörät oli lainattu Kiljukassun välitelivolvoon joka oli T144 malli päivä hyttällä ja kroldebotteni ja kuunteli La-radiosta söödertäljen patarumpuorkesterin sävelmiä. Paska haisi ja banjot halkeili!

Kiljukassu länkyssä karjahteli että ”tuus Lervo nii otetaa pikku kumarat” eihän sitä paviaanimullia tartte kahtakertaa käskee ja Lervolla ei promillet laske koskaa alle yhden! Rattoriitan Kesoililla se kertoili aju duuneistaan eli puhui tytölle nussimisesta ja panemisesta kokoajan ja mylvi vimmatun härskisti, kuin tuhatpäinen tinnerihuuruinen mullilauma! Lervon anopii odotti aina että saisi Lervolta ”sitä isoa hyvää” ja sitähän se akka sai, toki.

Lervo vaan mylvi! Lervo, tuo peijakas, Kaljahessun kamu ja Kiljukassun toveri oli lappu lattiasa nilkka oikosena pudotellut kuorma päällä mantereenkeikalla. Lapanen tuulilasissa oli vaan tuttuja rahtiniiloja moikkaillut ja parit kunnon karjaisut äl-aassakin nakannut kunnes koitti lounas aika. Rahtilounaaksi Lervo, frendien kesken vaan tutummin Lepukka, oli niitannut turhapuromaiseen pärstäänsä ison rahti-lihiksen ilman salaattia toki. Sitte ei muutaku jatkamaan saudikeikkaansa. Lervo ottaa aina vekseleitä ennen keikkoja ja se oli kerran murjaissut aju goleekoilleen että ajaa ajua hamaan tappiin asti mutta samalla mylväisten oli kysäissyt Kiljukassulta missä tuo hama tappi mahtaa sijaita.

Aikas ketsin murjasin, saa nauraa vapaasti ja kippurassa tällekin ketsille. Buahahahaahh, heh hehh kieh kieh..... kyllä voi yksi ketsi olla sitten hyvä! Lervo, tuo persnettojen ja vekselien erikoismies on nyt myös finanssineuvoja. Konsultoi nuoria rekkayrittäjiä kuinka fyrkka tulee ja menee. Tässä joitain Lervon teesejä:

-vekseli on se millä lähdetään liikkeelle

-vekkuihin kaikkien sukulaisten ja naapurien sekä tuttujen nimiä

-onko oma nimi palanut? ei hätää! monella muulla on vielä "nimi"

-karhua ei tartte pelätä jos se ei murise eikä tratta tule silmille

-älä piittaa konkeloista, yrittäminen alkaa viidennen konkelon jälkeen!