Nainen vihaatko minua?

Minä en vihaa ketään. Olen siihen ihan liian inhimillinen ja koen että onnellisuus saavutetaan vain suhtautumalla toiseen yksilöön siten että se voi aiheuttaa molemmille osapuolille parasta mahdollista. Tuottamalla toiselle hyvää saat sitä itse monin kerroin enemmän takaisin.
Olen huomannut tämän ihan arkielämässä ja koska kyseinen käytös on itselle luontaistakin, niin tottakai toteutan sitä kaikkien kanssa joita kohtaan. Siksikö voin sitten niin hyvin vai miksi, en tiedä. Tiedän vain että toimin koko ajan hyvin ajattelemalla ympärilläolevien(kin) hyvinvointia.
Miksi ihmisen edes pitäisi elää tavalla, joka voisi satuttaa toista?? Minä en siihen kykenisi. Itsellä on aina hyvä olla kun olen saanut toiminnallani tai sanoillani jonkun voimaan paremmin/hyvin.

Minä en vihaa ketään. On kuitenkin niin, että valitsen seurani tietyillä kriteereillä. Tärkeitä ovat sellaiset ihmiset jotka tunnen hyvin. Monen rankan vuoden jälkeen tuo kriteeri on vain vahvistunut. Liian monta todella ahdistavaa vuotta, kun psyykkinen, fyysinen ja taloudellinen hyvinvointi kärsi paljon.