Uusi suhde

Niin, ei kukaan voi määritellä kenenkään tunteita eikä aikaa milloin aloittaa suhteen. Onko erosta kulunut päivä tai vuosi tai kymmenen vuotta. Ihminen on voinut olla suhteessa jo pitkään ennen eroa, missä ei ole kuin kulissit odottamassa kaatumista. Ei, ole tunteita jäljellä mitään, sinnitellään viimeiseen asti ja odotetaan suhteen paranenemista. Jota ei koskaan tapahdu, Rakkaus on kuollut. Voidaan ajatella jos suhde kangertelee jo aloitusmetreillä, niin miten suhde toimii esim, 5-10 vuoden päästä? Ei, mitenkään että se tyydyttäisi molempia osapuolia. En, nää mitään estettä uudelle suhteelle, vaikka aloittaisi sen seuraavana päivänä erosta, jos ihmiset tuntevat vain oikeita tunteita toista kohtaan. Yksi ainut elämä sitä ei kannata tuhlata kenenkään takia jos homma ei toimi, eikä suhteessa saa vastakaikua oikealla tavalla. Jokainen päivä huonossa suhteessa lyhentää aikaa, mitä voi tuntea hyvässä suhteessa.

Juuri näin, jos on pidemmän aikaa kärsinyt siinä suhteessa ja kypsytellyt eropäätöstä, niin sillon eron hetkellä suuri taakka poistuu harteilta ja voi vihdoin aloittaa uuden elämän. Ja miksei sillon haluaisi aloittaa sitä heti saman tien, miksi pitäisi väkisin odotella jonkun tietyn ajan, ennen kun sen voisi aloittaa?

Jos kumppanistaan haluaa erota, niin eiköhän hänestä ole sitten tullut vähemmän tärkeä, kun jotain suhteessa hänen kanssaan on vialla? Miksi haluaisi erota kumppanista, joka on itselle tärkeä? Tietenkin joskus on ollut tärkeä, mutta jokin on muuttanut asian jo jonkin aikaa sitten

Vaikuttaa haluavan olla vain ystävä? Vaikuttaa…..hmmm….

Taas joku joka ei saa suutansa auki ja on siksi valmis elämään rakkaudettoman mutta käytännöllisen elämän.

Tuohon varmaan vaikuttaa montako kertaa on repsahtanut uusiin naisiin eli onko niitä naisia elämän aikana ollut kymmeniä, jos nyt noita alkoholivertauksia haluaa käyttää. Muuten sanoisin, että suhteeseen kantsii mennä sellaisen kanssa johon on ihastunut/rakastunut. Takeita ei oo mistään. Poikkeus on nuo ketjussakin vastailleet järkisuhteessa elävät, ei sekään paha. Vaihtoehtoja on maailma täynnä. Mutta hyvin te vedätte, ite voi välillä vaan käydä vilkasemassa täällä vähemmän älykkäiden palstalla.

Anonyymi kirjoitti:

Tuohon varmaan vaikuttaa montako kertaa on repsahtanut uusiin naisiin eli onko niitä naisia elämän aikana ollut kymmeniä, jos nyt noita alkoholivertauksia haluaa käyttää. Muuten sanoisin, että suhteeseen kantsii mennä sellaisen kanssa johon on ihastunut/rakastunut. Takeita ei oo mistään. Poikkeus on nuo ketjussakin vastailleet järkisuhteessa elävät, ei sekään paha. Vaihtoehtoja on maailma täynnä. Mutta hyvin te vedätte, ite voi välillä vaan käydä vilkasemassa täällä vähemmän älykkäiden palstalla.

Lue lisää

Riski on kuitenkin suuri, että edellisen parisuhteen painolastit siirtyvät suoraan uuteen, mutta voihan alkoholistikin parantua kertalaakista. 1-2 % taitaa parantua

Eikä kyse ole perlkästään yhdestä ihmisestä, vaan voi olla, että vanhan parisuhteen sotkuja selvitellessä menee jopa vuosia.

Yogamies kirjoitti:

Riski on kuitenkin suuri, että edellisen parisuhteen painolastit siirtyvät suoraan uuteen, mutta voihan alkoholistikin parantua kertalaakista. 1-2 % taitaa parantua

Eikä kyse ole perlkästään yhdestä ihmisestä, vaan voi olla, että vanhan parisuhteen sotkuja selvitellessä menee jopa vuosia.

Lue lisää

Miksi olisi. Itse eropäätöstä voi olla (ja varsinkin naisten kohdalla hyvin usein onkin) edeltänyt useamman vuoden prosessi, jossa eroa on jo tehty. Hyvin moni tuolla tavalla eronnut on jo tehnyt sen "surutyönsä" ennen itse eroa. Tuossa ihan tutkitusti on ero sukupuolten välillä, vaikkakaan se ero ei tietenkään koske kaikkia yksilöitä.

Vaan todella monessa erossa mies havahtuu tilanteeseen vasta kun nainen ilmoittaa haluavansa erota. Nainen on usein pyrkinyt puhumaan niistä ongelmista ja ratkomaan niitä jo kauan ennen itse eroilmoitusta ja miehen havahtuessa eroilmoituksen saadessaan ratkomaan ongelmia, se ratkominen on jo myöhäistä, sillä nainen on jo sen oman eroprosessinsa läpikäynyt ja tilanteessa ei ole enää mitään ratkottavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi olisi. Itse eropäätöstä voi olla (ja varsinkin naisten kohdalla hyvin usein onkin) edeltänyt useamman vuoden prosessi, jossa eroa on jo tehty. Hyvin moni tuolla tavalla eronnut on jo tehnyt sen "surutyönsä" ennen itse eroa. Tuossa ihan tutkitusti on ero sukupuolten välillä, vaikkakaan se ero ei tietenkään koske kaikkia yksilöitä.

Vaan todella monessa erossa mies havahtuu tilanteeseen vasta kun nainen ilmoittaa haluavansa erota. Nainen on usein pyrkinyt puhumaan niistä ongelmista ja ratkomaan niitä jo kauan ennen itse eroilmoitusta ja miehen havahtuessa eroilmoituksen saadessaan ratkomaan ongelmia, se ratkominen on jo myöhäistä, sillä nainen on jo sen oman eroprosessinsa läpikäynyt ja tilanteessa ei ole enää mitään ratkottavaa.

Lue lisää

"Hyvin moni tuolla tavalla eronnut on jo tehnyt sen "surutyönsä" ennen itse eroa."

Voi olla tai voi olla olematta. Itse en ottaisi, eikä aloittajakaan ottaisi sitä riskiä. Hyvin moni on tässä tapauksessa liian epämääräinen määre. Minusta vaikkapa 1000 ihmistä on hyvin monta. Jos kuitenkin vaikkapa 75000 ihmistä vuodessa eroaa, niin tuhat ihmistä on aika vähän.

Kuten jo tuossa aikaisemmin mainitsin, niin kysehän ei ole pelkästään kumppanin toipumisesta, vaan vanha puoliso voi tehdä kovastikin kiusaa, tai lapset eivät olleetkaan valmistautuneet eroon ihan yhtä pitkään kuin heidän vanhempansa jne.

Voi olla, että kaikki menee hyvin ja rakkaus on kaiken ylittävä voima. Iso osa suomalaisista matkustaa ulkomaillakin ilman vakuutusta, luottaen, että kaikki menee hyvin ja asiat selviää. Minä en.

Yogamies kirjoitti:

"Hyvin moni tuolla tavalla eronnut on jo tehnyt sen "surutyönsä" ennen itse eroa."

Voi olla tai voi olla olematta. Itse en ottaisi, eikä aloittajakaan ottaisi sitä riskiä. Hyvin moni on tässä tapauksessa liian epämääräinen määre. Minusta vaikkapa 1000 ihmistä on hyvin monta. Jos kuitenkin vaikkapa 75000 ihmistä vuodessa eroaa, niin tuhat ihmistä on aika vähän.

Kuten jo tuossa aikaisemmin mainitsin, niin kysehän ei ole pelkästään kumppanin toipumisesta, vaan vanha puoliso voi tehdä kovastikin kiusaa, tai lapset eivät olleetkaan valmistautuneet eroon ihan yhtä pitkään kuin heidän vanhempansa jne.

Voi olla, että kaikki menee hyvin ja rakkaus on kaiken ylittävä voima. Iso osa suomalaisista matkustaa ulkomaillakin ilman vakuutusta, luottaen, että kaikki menee hyvin ja asiat selviää. Minä en.

Lue lisää

Mitäs yogamies, jos ihastut tai peräti rakastut juuri eronneeseen naiseen? Sanotko sille, että kattellaan kuule parinkymmenen vuoden päästä uudelleen tai ehkä tapanasi on tykästyä järkevämmin ja sehän on hmmm järkevää. Kyllä ite miettisin enemmän sitä kuka on eroa halunnut (kumpi osapuoli), onko lapsia, minkä ikäisiä lapset ovat (aikuisia, lähes aikuisia, pieniä) ja kyllä noilla jutuilla olisi todella iso merkitys asioihin.

Anonyymi kirjoitti:

Mitäs yogamies, jos ihastut tai peräti rakastut juuri eronneeseen naiseen? Sanotko sille, että kattellaan kuule parinkymmenen vuoden päästä uudelleen tai ehkä tapanasi on tykästyä järkevämmin ja sehän on hmmm järkevää. Kyllä ite miettisin enemmän sitä kuka on eroa halunnut (kumpi osapuoli), onko lapsia, minkä ikäisiä lapset ovat (aikuisia, lähes aikuisia, pieniä) ja kyllä noilla jutuilla olisi todella iso merkitys asioihin.

Lue lisää

"Mitäs yogamies, jos ihastut tai peräti rakastut juuri eronneeseen naiseen?"

Tuon kysymyksen voisi esittää vaikka muodossa:

- mitäs jos jos ihastut tai peräti rakastut varattuun naiseen/mieheen?
- mitäs jos jos ihastut tai peräti rakastut 30 vuotta nuorempaan naiseen/mieheen?
- mitäs jos jos ihastut tai peräti rakastut alkoholistinaiseen/mieheen?
- mitäs jos jos ihastut tai peräti rakastut naiseen/mieheen ollessasi itse varattuna?

"Sanotko sille, että kattellaan kuule parinkymmenen vuoden päästä uudelleen tai ehkä tapanasi on tykästyä järkevämmin ja sehän on hmmm järkevää."

Ilmeisesti itse kaikissa noissa tapauksissa antaisit vaan mennä, koska olet niin rakastunut. Vai?

Minulla tosiaan tunteet ja järki käyvät käsi kädessä. Siksi täällä välillä esimerkiksi puolustankin ns MA-teoriaa, joka on monille (jostain syystä erityisesti naisille) punainen vaate.

Tiedän, myös ettei monilla mene, vaan mnnään minne sydän sanoo (kalu ohjaa) ja se onkin monen murhenäytelmän alku.

No siinä oli lyhyt, ytimekäs ja oikeesti ketjun paras kommentti. Me ihmiset ollaan keskenämme aika erilaisia, eri tilanteissa, eri ikäisiä ym. niin tärkeää on tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä ja mikä itselle sopii. Tuossa tunnettu psykologi, parisuhdeterapeutti juuri totesi, että suuri osa ihmisistä pettymystenkin, erojen jälkeen kaipaa ja haluaa rinnalleen toisen ihmisen. Erota ei kannata kevyistä syistä, mutta toisaalta enää eron perusteiden ei tarvi olla alkoholismi, väkivalta tai muut ns. rankat syyt. Hän muistutti, että ihmisten ongelma parisuhteissa kuin myös monella muulla elämän saralla on oma onnellisuus ja oma elämä. Oman elämän pitäisi olla niin ja niin hyvää, vaikka todellisuudessa onnellisuustutkimuksetkin osoittavat, että ihmiset ovat onnellisimmillaan, kun ovat muiden kanssa ja saavat tehdä muille hyvää. Pitäisikin enemmän ajatella meidän parasta kuin vain omaa parasta. Hän kuitenkin muistuttaa, että erokin on tarpeellinen, jos suhde ei toimi. Seuraava suhde on oma suhteensa.

Anonyymi kirjoitti:

No siinä oli lyhyt, ytimekäs ja oikeesti ketjun paras kommentti. Me ihmiset ollaan keskenämme aika erilaisia, eri tilanteissa, eri ikäisiä ym. niin tärkeää on tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä ja mikä itselle sopii. Tuossa tunnettu psykologi, parisuhdeterapeutti juuri totesi, että suuri osa ihmisistä pettymystenkin, erojen jälkeen kaipaa ja haluaa rinnalleen toisen ihmisen. Erota ei kannata kevyistä syistä, mutta toisaalta enää eron perusteiden ei tarvi olla alkoholismi, väkivalta tai muut ns. rankat syyt. Hän muistutti, että ihmisten ongelma parisuhteissa kuin myös monella muulla elämän saralla on oma onnellisuus ja oma elämä. Oman elämän pitäisi olla niin ja niin hyvää, vaikka todellisuudessa onnellisuustutkimuksetkin osoittavat, että ihmiset ovat onnellisimmillaan, kun ovat muiden kanssa ja saavat tehdä muille hyvää. Pitäisikin enemmän ajatella meidän parasta kuin vain omaa parasta. Hän kuitenkin muistuttaa, että erokin on tarpeellinen, jos suhde ei toimi. Seuraava suhde on oma suhteensa.

Lue lisää

Minä vaihdoin lennossa , minulla jo suhde ollut vuoden ennenkö narahdin ja ex muijani suuttui ja haki eron, muutin heti uuden rakkaani kotiin, asuttiin avoliitossa neljä vuotta ja avioiduttiin sitten. En ole ikinä asunut yksin.
Täytyy myöntää , että kaikki on muuttunut , ei enää ole niin kivaa, kun aluksi, mutta näillä mennään loppuun asti.

Ei rakkautta pidä etsiä epätoivoisesti, se tulee vastaan kun on tullakseen. Parisuhde, hyvä sellainen, on elämän suola monelle. Pettymyksistä on hyvä päästä irti. Itse näkisin, että parisuhdetta ei muut suhteet pysty korvaamaan, sitä läheisintä tuntemusta jonkun kanssa, mutta se ei oo helppo rasti, sillä moni ei halua sellaista läheisyyttä ja tärkeää olisi ettei haksahtaisi tunteissaan semmoiseen ihmiseen. Toki elämä muutenkin voi olla täysipainoista ja itseään on tuolloin tärkeä tsempatakin siihen ajatteluun, vähän sama kuin moni pitää terveyttä ehtona onnelliselle elämälle. Sairaskin ihminen voi osin nauttia elämästä ja tosi tärkeää on yrittää säilyttää positiivisuus tuossakin asiassa. Ei oo elonpolku helppoa, ei.

Täysin samaa mieltä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei rakkautta pidä etsiä epätoivoisesti, se tulee vastaan kun on tullakseen. Parisuhde, hyvä sellainen, on elämän suola monelle. Pettymyksistä on hyvä päästä irti. Itse näkisin, että parisuhdetta ei muut suhteet pysty korvaamaan, sitä läheisintä tuntemusta jonkun kanssa, mutta se ei oo helppo rasti, sillä moni ei halua sellaista läheisyyttä ja tärkeää olisi ettei haksahtaisi tunteissaan semmoiseen ihmiseen. Toki elämä muutenkin voi olla täysipainoista ja itseään on tuolloin tärkeä tsempatakin siihen ajatteluun, vähän sama kuin moni pitää terveyttä ehtona onnelliselle elämälle. Sairaskin ihminen voi osin nauttia elämästä ja tosi tärkeää on yrittää säilyttää positiivisuus tuossakin asiassa. Ei oo elonpolku helppoa, ei.

Lue lisää

Hienoja ajatuksia.. Noin ajattelin itsekin joskus, kun parisuhde vielä voi hyvin, ja tunsin niitä läheisiä tuntemuksia. Mutta realismia taitaa olla se, ettei ne läheiset tuntemukset ikuisia aikoja kestä. Sen jälkeenhän kun tuntemukset latistuu, pitäisi alkaa tekemään parisuhteen eteen töitä. Objektiivisesti kun miettii, niin onko siinäkään mitään järkeä, että yrittämällä yritetään tehdä töitä sen eteen, että saataisiin huijattua omia tuntemuksia, että "onpas tää lämmitetty kaurapuuro namia".

Eron jälkeen tulee tottakai ajatus, että voi kun löytäisi uuden kumppanin äkkiä, että voisi ikäänkuin saada ne tuntemukset takaisin, mitä muut asiat eivät mukamas pysty korvaamaan. Vasta muutaman vuoden yksinolon jälkeen tajusi, että ne omat tuntemukset oli vain pelokasta läheisriippuvuutta. Sitä, että tarvii muka jonkun, että voi muka tuntea olevansa olemassa. Nyt asialle voi jo nauraa. Varsinkin kun löysi jollain tapaa itsensä, ja pystyy yli nelikymppisenä nauttia elämästä vähän samalla tapaa mitä joskus 15-vuotiaana, jolloin kaikki oli auki ja mahdollista, eikä vielä mitään puolisoita eikä muutakaan.

Toki lapset tietyllä tapaa helpottaa, että on jokin perus sisältö ja rooli olemassa. Ja tietysti hyvät ystävät, jotka tuo sisältöä. Pääsisältö on kuitenkin oman itsensä hyvinvointi ja elämästä nauttiminen. Ja kun itse nauttii elämästä, se heijastuu myös lapsiin. Hyvä ruokkii hyvää.

Anonyymi kirjoitti:

Ei rakkautta pidä etsiä epätoivoisesti, se tulee vastaan kun on tullakseen. Parisuhde, hyvä sellainen, on elämän suola monelle. Pettymyksistä on hyvä päästä irti. Itse näkisin, että parisuhdetta ei muut suhteet pysty korvaamaan, sitä läheisintä tuntemusta jonkun kanssa, mutta se ei oo helppo rasti, sillä moni ei halua sellaista läheisyyttä ja tärkeää olisi ettei haksahtaisi tunteissaan semmoiseen ihmiseen. Toki elämä muutenkin voi olla täysipainoista ja itseään on tuolloin tärkeä tsempatakin siihen ajatteluun, vähän sama kuin moni pitää terveyttä ehtona onnelliselle elämälle. Sairaskin ihminen voi osin nauttia elämästä ja tosi tärkeää on yrittää säilyttää positiivisuus tuossakin asiassa. Ei oo elonpolku helppoa, ei.

Lue lisää

Ja lisättäköön vielä se, että suosittelen parisuhdetta kaikille. Se on hieno kokemus ja yksi tärkeä elämänvaihe. Siinä saa nimenomaan niitä läheisiä tunteita.

Mutta kun se on koettu, niin ei ole mitenkään välttämätöntä jatkaa sitä koko loppuelämää. Sanoisin, että ensirakkauden tunteet ovat niitä parhaimpia. Parhaat tunteet olen kokenut joskus 18-vuotiaana, vaikkei se suhde montaa vuotta kestänytkään. Tuo myöhempi 15v suhde avioliittoineen, toi sekin tunteita, mutta mitä aikuisemmaksi tulee, sitä laimeampia ne tunteet vain tahtoo olla.

Näin ollen sanoisin, että tietyssä elämänvaiheessa, parisuhde on todella tärkeä, ja se olisi hyvä kaikkien kokea, sillä tapaa sitä ei korvaa mikään. Mutta kun asia on kerran tai useammankin kerran koettu, niin se ei ole enää niin ihmeellistä, etteikö sitä muut asiat pystyisi korvata. Ja itseasiassa parisuhteen merkitys vähenee, mitä vanhemmaksi ja kokeneemmaksi tulee.

Kolmekymppinen vielä tarvii toisen ihmisen siihen viereen, hengittämään samaan tahtiin ja rakentamaan pesää. Mutta taas yli nelikymppinen, ei välttämättä aina kaipaa ketään ihan just siihen viereen. Kai se on elämän kiertokulkua, aivot kehittyy, ja kai jollain tapaa tajuaa, että pesänrakennuspuuhat on taakse jäänyttä elämää, ja on aika suunnata nokka kohti uusia tuulia.

Anonyymi kirjoitti:

Ja lisättäköön vielä se, että suosittelen parisuhdetta kaikille. Se on hieno kokemus ja yksi tärkeä elämänvaihe. Siinä saa nimenomaan niitä läheisiä tunteita.

Mutta kun se on koettu, niin ei ole mitenkään välttämätöntä jatkaa sitä koko loppuelämää. Sanoisin, että ensirakkauden tunteet ovat niitä parhaimpia. Parhaat tunteet olen kokenut joskus 18-vuotiaana, vaikkei se suhde montaa vuotta kestänytkään. Tuo myöhempi 15v suhde avioliittoineen, toi sekin tunteita, mutta mitä aikuisemmaksi tulee, sitä laimeampia ne tunteet vain tahtoo olla.

Näin ollen sanoisin, että tietyssä elämänvaiheessa, parisuhde on todella tärkeä, ja se olisi hyvä kaikkien kokea, sillä tapaa sitä ei korvaa mikään. Mutta kun asia on kerran tai useammankin kerran koettu, niin se ei ole enää niin ihmeellistä, etteikö sitä muut asiat pystyisi korvata. Ja itseasiassa parisuhteen merkitys vähenee, mitä vanhemmaksi ja kokeneemmaksi tulee.

Kolmekymppinen vielä tarvii toisen ihmisen siihen viereen, hengittämään samaan tahtiin ja rakentamaan pesää. Mutta taas yli nelikymppinen, ei välttämättä aina kaipaa ketään ihan just siihen viereen. Kai se on elämän kiertokulkua, aivot kehittyy, ja kai jollain tapaa tajuaa, että pesänrakennuspuuhat on taakse jäänyttä elämää, ja on aika suunnata nokka kohti uusia tuulia.

Lue lisää

Erittäin hyvä todettu! Ja olen samaa mieltä.

Anonyymi kirjoitti:

Erittäin hyvä todettu! Ja olen samaa mieltä.

Ajatukseni eivät ole syntyneet ajalta, jolloin parisuhde olisi voinut hyvin. Lisänä sanoisin, että ei kaikkea riippuvuutta muista ihmisistä tule tunkea läheisriippuvuuden alle. Parisuhde kuten mikä tahansa läheisempi ihmissuhde sisältää aina jonkin verran riippuvuutta, eikä se ole huono asia vaan pikemminkin parhaimmillaan hyvää oloa tuova. Itse elämänkokemuksellani sanoisinkin, että suhteeseen ei kannatakaan mennä sitoutumiskammoisen ja sellaisen ihmisen kanssa, jonka lähelle ei kunnolla pääse. Monille nuo on ihan normijuttuja, mutta täällä palstalla asiat saavat hieman erilaisia tulkintoja, siksi tuo irl ja elämä siellä olisi kaikille palstalaisille suositeltavaa. Ihmisillä on myös pyrkimys selitellä itselleen asiat paremmin päin, jos jotkut asiat eivät ole mallillaan tai niinkuin elämäänsä ne haluaisi. Miksi on niin vaikea myöntää, että ei tää elämä oo sitä mitä haluis esim. sinkkuna. Eihän elämä aina mene niinkuin haluais, mutta ei asioita kantsi sen takia kieltää.

Anonyymi kirjoitti:

Ja lisättäköön vielä se, että suosittelen parisuhdetta kaikille. Se on hieno kokemus ja yksi tärkeä elämänvaihe. Siinä saa nimenomaan niitä läheisiä tunteita.

Mutta kun se on koettu, niin ei ole mitenkään välttämätöntä jatkaa sitä koko loppuelämää. Sanoisin, että ensirakkauden tunteet ovat niitä parhaimpia. Parhaat tunteet olen kokenut joskus 18-vuotiaana, vaikkei se suhde montaa vuotta kestänytkään. Tuo myöhempi 15v suhde avioliittoineen, toi sekin tunteita, mutta mitä aikuisemmaksi tulee, sitä laimeampia ne tunteet vain tahtoo olla.

Näin ollen sanoisin, että tietyssä elämänvaiheessa, parisuhde on todella tärkeä, ja se olisi hyvä kaikkien kokea, sillä tapaa sitä ei korvaa mikään. Mutta kun asia on kerran tai useammankin kerran koettu, niin se ei ole enää niin ihmeellistä, etteikö sitä muut asiat pystyisi korvata. Ja itseasiassa parisuhteen merkitys vähenee, mitä vanhemmaksi ja kokeneemmaksi tulee.

Kolmekymppinen vielä tarvii toisen ihmisen siihen viereen, hengittämään samaan tahtiin ja rakentamaan pesää. Mutta taas yli nelikymppinen, ei välttämättä aina kaipaa ketään ihan just siihen viereen. Kai se on elämän kiertokulkua, aivot kehittyy, ja kai jollain tapaa tajuaa, että pesänrakennuspuuhat on taakse jäänyttä elämää, ja on aika suunnata nokka kohti uusia tuulia.

Lue lisää

Hyvin sanottu.

Anonyymi kirjoitti:

Ajatukseni eivät ole syntyneet ajalta, jolloin parisuhde olisi voinut hyvin. Lisänä sanoisin, että ei kaikkea riippuvuutta muista ihmisistä tule tunkea läheisriippuvuuden alle. Parisuhde kuten mikä tahansa läheisempi ihmissuhde sisältää aina jonkin verran riippuvuutta, eikä se ole huono asia vaan pikemminkin parhaimmillaan hyvää oloa tuova. Itse elämänkokemuksellani sanoisinkin, että suhteeseen ei kannatakaan mennä sitoutumiskammoisen ja sellaisen ihmisen kanssa, jonka lähelle ei kunnolla pääse. Monille nuo on ihan normijuttuja, mutta täällä palstalla asiat saavat hieman erilaisia tulkintoja, siksi tuo irl ja elämä siellä olisi kaikille palstalaisille suositeltavaa. Ihmisillä on myös pyrkimys selitellä itselleen asiat paremmin päin, jos jotkut asiat eivät ole mallillaan tai niinkuin elämäänsä ne haluaisi. Miksi on niin vaikea myöntää, että ei tää elämä oo sitä mitä haluis esim. sinkkuna. Eihän elämä aina mene niinkuin haluais, mutta ei asioita kantsi sen takia kieltää.

Lue lisää

Itse en ainakaan koe että koittaisin selitellä asioita itselleni parhain päin. Mahdollisuuksia kyllä olisi tutustua uusiin naisiin, mutta enemmänkin minulla on olo, että en millään halua alkaa sitä oravanpyörää uudelleen, olkootkin että siinä varmasti saisi hetkeksi kivoja tunteita. Niin paljon arvostan omaa vapautta, että ei vaan houkuta parisuhteen aloittaminen kenenkään kanssa. Etenkin kun nautin tästä nykyisestä vapaudesta.

Olisi eri asia, jos olisi ollut koko ikänsä ilman parisuhdetta, ja koittaisi siten selitellä asioita itselleen. Nämä ovat usein katkeria naisvihamielisiä, ja tahtomattaan sinkkuja. Itse taas olen sinkku ihan omasta tahdosta, ja arvostan naisia, sekä olen tyytyväinen elämääni.