Meillä reilun 3 vanha on ollut taas huonolla ruualla jonkun aikaa. Ei suostu syömään "lämmintä ruokaa", pyytää vaan välipalaa. Vaikka mitä tarjoisi ei ruoka uppoa. Yritetty selittää miks tärkeetä syödä mutta ei tehoa.
Haluaisi vaan leipää, jugurttia, hedelmiä jne.
En anna ruuan kanssa leipää enää ollenkaan että söisi ruuan...eipä syö sit ollenkaan!
Hän sanoo että tämä ruoka ei kelpaa ja se on pahaa. Olen sanonut että ensin maistat ja sit päätät onko hyvää vai ei! Ei suostu edes maistamaan.
Hyvässä kunnossa hän kuitenkin on, jaksaa touhuta yms. Mutta kuinka kauan voin katsella syömättömyyttä? Ajattelin kokeilla tarjota vaan samaa syömätöntä ruokaa niin pitkään että maistaa, onko oikein?
Kertokaa neuvoja/kokemuksia????
Haluaisi vaan leipää, jugurttia, hedelmiä jne.
En anna ruuan kanssa leipää enää ollenkaan että söisi ruuan...eipä syö sit ollenkaan!
Hän sanoo että tämä ruoka ei kelpaa ja se on pahaa. Olen sanonut että ensin maistat ja sit päätät onko hyvää vai ei! Ei suostu edes maistamaan.
Hyvässä kunnossa hän kuitenkin on, jaksaa touhuta yms. Mutta kuinka kauan voin katsella syömättömyyttä? Ajattelin kokeilla tarjota vaan samaa syömätöntä ruokaa niin pitkään että maistaa, onko oikein?
Kertokaa neuvoja/kokemuksia????
Vastaukset 10
Vanhimmat
itse tekisin niin että pöydässä istutaan niinkauan kunnes on syöty ja jälkiruokaa ym. hyvää välipalaa ei saa ennekuin on opittu arvostamaan lämmintä ruokaa...ei se lapsi ihan loputtomiin jaksa kiukutella ja odotella, kyllä se lämminkin ruoka joskus alkaa maistumaan.
itse muistan pienenä käyttäytyneeni samalla tavalla ja sain istua pöydässä välillä parikin tuntia...kyllä se ruoka sitten maistui. ja samaa tapaa olen käyttänyt omiin lapsiini, vaikka kuinka kiukuttelisivat niin pöydästä ei nousta ennenkuin on syöty. yleensä isän sana painaa asiaan enemmän kuin äidin...tuntuu ainakin meidän isännällä olevan enemmän auktoriteettia ja 'uhmaa' lapsiimme kuin minulla:)
pitää vaan olla tiukkana...näin ne lapset kokeilee vanhempien sietokykyä, jos kerran annat periksi niin odottavat että se tapahtuu toistekkin.
stemppiä!!!
noin pienelle myös sellaista, että syötin mielenkiintoisen lastenfilmin tai muun lomassa ruuan. Välipalat pois. Ja meilläkin on istutettu ruokapöydässä, mutta ainakin tyttö oli niin jäärä, että istui vain kunnes nukahti istualleen, muttei syönyt. Houkuttelua. kiristystä ja lahjontaa, ne on nämä perinteiset lasten kasvatuskonstit.
Hei, yritä syöttää sitä samaa ruokaa mitä muutkin syö. Ei leipää eikä maitoa ennen ruokaa. Jätä välipala josksus pois niin, että nälkä on kova kun on ruoan aika. Samoin pitkään ullkoilua ja juoksentelemista ennen ruokaa niin luulis, että ruoka maittaa. Ei kannata ehkä kuitenkaan sillä samalla syömättömällä annoksellla koko ajan uhata vaan ruoka vaihtuu silloin kun muidenkin... Kyllä meilläkin on ollut samoja ongelmia ja maistamaan on saatu esim jollain leikillä. Ota sormet avuksesi ja tee niistä hiiri joka käy maistamassa ruokaa ja toteaa, että taidanpa viedä poikasilleni tämän ruoan... ja kaikkee hassua niin ehkä se maittaa. Tosin, ei siihenkään kannata jäädä kiinni, mutta jos saisit maistamaan..:) Tosin muistelen, että meillä oli muutamakin ntälllainen kausi, että ruoka ei vaan maittanut... ja syynä saattoi olla joku hampaan puhkeaminen tms.
palaa kerran, ja kauhuissaan sitä muistaa. Tai sitten inhoaa sotkuisen näköistä ruokaa, haluaa kaikki omiksi kasoikseen, tarkoitan ei halua muussattua ja sössättyä ruokaa. Aikoinaan tein lapsille hedelmäsalaattia, eivät syöneet. Seuraavalla kerralla laitoin kaikki omiksi kasoikseen lautaselle, ja kas kummaa: "kaik män, eikä piisantkaa". Se voi olla tosi pienestä kiinni se syömättömyys, ei kannata valjastaa siihen sirkushevosta tai pelleä mukaan. Ruoka-aikana syödään piste. Seuraava ruoka on seuraava ruoka ja vasta illalla on iltapala. Näin.
Syömisen kanssa on välillä ongelmia.
Syödäänkö teillä jälkiruokaa? Nykyään meillä tyttö syö kun laitan jälkiruuan näkyville ja muut saavat sitä ottaa kun ovat syöneet. On alkanut ruoka maistumaan...
Meillä ollaan syömistavoista tarkkoja jo sen vuoksi, että vanhemmelle pojalla on todettu adhd. Siispä syönti homma sujuu, kun kaikki ylimääräiset virikkeet pois, kun syödään, kaikki istuvat pöydässä samaan aikaan, kaverit tietysti pois siksi aikaa jne.
Ruokia ei saa pahoiksi sanoa, kaikkea maistetaan, ja ruoat ovat selkästi erillään (ei yhtä mössöä). Leivän ja maidon aika on myöhemmin, ensin täytyy mennä ruokaakin.
Jos ei mitenkään ruoka maistu niin voi ruokailun päätteeksi viedä koiran kuppiin loput. Numeroa ei tehdä, ja lapsille ei sallita kilpailua ruokapöydässä, muuten ei onnistu nieleminen ja pureminen.
Perusongelma ei meillä tosin olekaan sama, ruoat kyllä yleensä maistuvat, mutta hommaan keskittyminen on vaikeaa. Jos meillä lipsuu säännöistä, on poika kohta lattialla, tai jatkucasti heiluu paikallaan. Joskus on haarukka osunut häslätessä pikkuveljen poskeenkin, ja juomalasit eivät pysy pystyssä muuten.
Ja välipalat ja ruoka-ajat ovat meillä säännölliset, muuten roikkuvat muksut jatkuvasti ruokakaapilla etsimässä syötävää.
Ja meillä lapset saavat osallistua ruokien suunnitteluun, heiltä kysytään myös mitä syötäisiin, onko ehdotuksia. Yllätyin siitä, että eivät ne muksut aina herkkuja halua. Esimerkiksi jauhelihakastike perunoilla on yksi suosikeista. Kaupasta sitten yhdessä valitaan aineksia, ja samalla saa oivan tilaisuuden opettaa lapsilleen myös ruokavalion terveellisyyttäkin.
Tosin kolmevuotiaalle ei vielä näitä kaikkia juttuja pysty toteuttamaan, mutta vähän kerrallaan. Meillä sitten pienemmätkin oppivat pikkuhiljaa rutiineista, Joka on hyvä, koska aikaisemmin ottivat mallia isoveikan käytöksestä. Näin ongelma olisi kertaantunut ja kohta meillä olisi ollut täysi kaaos päällä.
Nykyään en vaihtaisi tilannetta entiseen, olin silloin aivan uupunut nalkutuksesta ja jatkuvasta vahtimisesta. Ruokahetket venyivät pitkiksi, ja hermot kiristyivät.
meillä kohta 3v ja sama homma..jugurtti ja leipä ja banskut menee mutta yleensä vain osa ruuasta. hänellä on ollut jo 1v:sta asti kausia jolloin ei ruoka maistu. mutta pituutta on tullut ja roteva on vartalo, ei aliravittu. neuvolassa sanottiin että lapsilla on normaalia että on jaksoja ettei ruoka maistu. nyt on taas kausi että on koko ajan nälkä ja se myös häviää lautaselta. yleensä laitan vaikka ruokalautasen jääkaappiin ja lämmitän sitä myöhemmin. kuhan nyt ylipäätään jotakin syö että jaksaa touhuta.
Meidän tyttö teki myös "ruokalakon", en syö, en tykkää, en halua jne. Jossain vaiheessa kyllästyin, pöydässä piti istua niin kauan, kun muut oli syöneet, sen jälkeen korjasin ruuan pois. Jos illan aikana tuli nälkä, niin eikun lämmittämään edellistä ruokaa.
Voisitteko myöhäistää päivällistä? Sen jälkeen kun tyttö meni tarhaan, syötiin usein "italialainen" päivällinen, ruokailu saattoi olla vasta lähempänä kello seitsemää. Sitä ennen ei tietenkään saanut välipalaksi kuin porkkananpalasen tai puoli lasia mehua, jos näytti oikeasti nälkäiseltä.
Ei syömisestä kannata tehdä mitään "elämää suurempaa juttua". Pakottamisesta seuraa yleensä tahtojen taisto ja lapsethan ovat vahvoja tahtomaan. Normaali lapsi syö kun on nälkä.
Meillä poika elää välillä pelkällä "pyhällä hengellä", ei edes välipalat mene. Mutta sitten taas saa huomata, että hups. ruokaahan uppoaa pikkumieheen normaalisti.
Eli kärsivällisyyttä ja luontevaa käytöstä muulta perheeltä ruokailuihin. Ei ylimääräistä huomiota syömättömyyteen.
Älä missään nimessä pakota lasta syömään tai älä pakota edes maistamaan. Anna ruoka-aikana pelkkä ruoka ja juoma ei leipää. Ruuan lisäksi normaalit välipalat + aamu ja iltapala. Sitten kun lapsi pyytää lisää välipaloja, niin niitä ei tipu. Jos lapsi sanoo että ruoka on pahaa, niin sanot kylmän rauhallisesti että nyt ei ole muuta ruokaa ja jos ei ruoka maistu niin ole hyvä ja nouse pois pöydästä. Sit kun lapsi alkaa temppuilemaan niin nostat itse lapsen pois pöydästä esim omaan huoneeseen ja sanot että meillä syödään silloin kun on ruoka-aika ja jos ei maistu niin sit ei maistu mutta muutakaan ei tule. Olen 100 % varma että lapsesi syö sitten kun tulee tosiaan kova nälkä. Ei lapsesi nälkään kuole. Meillä on ollut myös hyvä porkkana syömisessä se että jos lautanen on tyhjä niin tulee jälkkäriä, muuten ei tule. Jos esim jää kaksi lusikkaa syömättä niin silloin tulee myös. Lapsi tietää itse että on turha edes pyytää jälkkäriä jos lautanen ei ole tyhjä. Vieläkin jos poika meillä sanoo että näyttää pahalta ja mitä tää on, niin sanon vaan että nyt on tätä ruokaa ei muuta. Poika syö muutaman lusikan ja sanoo että kiitos riittää. En pakota syömään. Minut on itse pakotettu pienenä syömään ja istumaan pöydässä pakosti ja muistan kyllä sen. Selvät sävelet etkä lipsu niistä niin kaikki sujuu.