koiran kuin koiran pitkälle? Kuinka pitkälle?
Vai asettavatko koiran ominaisuudet esteitä? Millaista koiraa olisi liki mahdoton kouluttaa(ainakaan alkeita pidemmälle)?
Vai asettavatko koiran ominaisuudet esteitä? Millaista koiraa olisi liki mahdoton kouluttaa(ainakaan alkeita pidemmälle)?
Vastaukset 10
Vanhimmat
että nostaisin hattua kenelle tahansa kouluttajalle jos saa shar pein tai chow chown kisaamaan tokon voittaja luokkaan. Lisäksi nostan hattua sille joka saa jonkin mastiffirodun (esim. napolinmastiffi tai bordeauxindoggi) kisaamaan tokon voittaja luokkaan.
Onhan noita rotuja... Osa vinttikoiristakin on varmasti todella vaikeita tokossa.
Mutta voisin väittää että huippukouluttajat saa melkein mistä tahansa palveluskoirasta tokossa toimivan koiran. Pk-puoli on sitten asia erikseen, vaikka kylläpä melkein minkälaisesta palveluskoirasta saa huippukouluttajan käsissä vähintään hakuun ja jäljelle toimivan.
Mitäs muita vaikeita tokorotuja sitten olisi..?
Varmaankin ajavat metsäkoirat voisi olla vaikeita (esim. ajokoira ja beagle)
on koiria joiden kanssa olis aivan turha tokoa tai agilityä suunnitella,muutakun omassa pihassa.Kotona kiivetään tikkaita,hypitään ryömitään tehdään vaikka mitä mutta kyllä itseni häpäisisin jos julkiselle paikalle menisin.Nämä mun norjanharmaat on sen verran erikoisia,omapäisiä koiria,että se rajoittaa aika lailla.Oon toki kuullut attä meilläpäin olis joku kisannutkin tälläsen kanssa,mutta oletan että se on ollut narttu.
Näillä on se erikoisuus että ne katsoo toisistaan mallia temppuihin,meillä on vanhempi koira aina opettanut nuoremmalle kuinka ovet avataan,samoin häkit ja muuta vastaavaa.Ja sama oppi taas seuraavalle sukupolvelle.
Että jokaisen koiran pystyy kouluttamaan hyvinkin pitkälle kunhan löytää ns. sopivan "porkkanan".
Roduissa on todella paljon eroja ajattelun ja toimivuuden suhteen. Usein uskotaan että metsästyskoiria ei saa koulutettua TOKO:on soveltuviksi, päinvastoin. Tiedän erinomaisesti toimivan ajokoiran ja norjanharmaan ja olen nähnyt kilpailevan beaglen. Ja mitä noihin harmaisiin tulee niin sen verran tunnen rotua, että kyllä siitä kouluttamisella saa vaikka mitä. kuten edellinen kirjoittaja on huomannutkin jo, niin rotuna se on todella fiksu ja oppivainen.
Näitä metsästysrotuja vain harvoin otetaan sellaisiin koteihin jossa tuota tottelevaisuutta pääsisi treenaamaan.Yleensä metsästysrodut otetaan vain metsästyskäyttöön.
Kaikki taas eivät halua kisailla vaikka koirassa olisi potentiaalia. Sama pätee noihin isoihin rotuihin kuten mastiffeihin. Netistä löysin erään bullmastiffiherran kotisivut joilta löytyy harrastuksena Tokoilu. Uskon että kaikki on mahdollista jos vain löytää koiralleen sopivan koulutusmetodin. En usko että on olemassa "tyhmiä" rotuja, on vain olemassa osaamattomia kouluttajia.
meillä paikkaansa ainakaan,tuo pelkkä metsästyskäyttö.Oon nyt muiden koirieni joukossa 20 vuotta norjanharmaita kasvattanut,ja voin sanoa että se on vaihtelevaa mitä tuo rotu suostuu oppimaan.
Just tänään sain 5-kuisen pennun 10 minuutissa oppimaan tikapuiden kiipeemisen,mutta yksi narttu joitain vuosia sitten ei periaatteesta oppinut antamaan tassua,vaikka teki monenlaisia muita juttuja.En päässyt perille siitä miksi ihmeessä se ei halunnut tassua antaa,ei ollut esim.satuttanut käpäliään ikinä.
Nämä mun kolme harmaata on kaikki ihan erilaisia siinä,että mitä niiden nuppiin saa menemään.
Yksi on "puhuva",enemmän kun nuo toiset.Se osaa "kertolaskuja" ym.On joskus siltä metsästäessä kysynyt taukonuotiolla isäntä että montako hirveä haukussa oli,ja poika haukahtaa 3 kertaa(isäntä antoi pienen merkin).Olihan sielä emä ja 2vasaa.
Itselläni on ollut hyvin erilaisia ( rotuja ) koiria.Koiraystäväpiirini on myös hyvin laaja, kiitos siitä :) ja olen toiminut monta vuotta koulutusohjaajana, ja tullut mutamia kurssejakin vedettyä. Vähän näiltä pohjilta sanon vähän omaa mielipidettäni.
Eli itse olen sitä mieltä, että kaikki terveet ja " normaalit" koirat voi mielestäni kouluttaa ainakin kunnon kotikasvatuksen verran. Sillä tarkoitan, että koira on hyvinkäyttäytyvä ja kuuliainen tilanteessa, kuin tilanteessa. Jos puhutaan lajikoulutuksista, niin siellä tulee sitten jo selkeästi esiin eroavaisuudet koulutettavuudesta.Tällä tarkoitan siis eri rotujen koulutettavuutta.Eli ne rodut, jotka on jalostettu tekemään töitä kiinteästi isännän kanssa (useimmat ja yleisemmät paimen- ja pk-rodut ), niin yleensä ovat koulutusominaisuuksiltaan helpompia ja nopeampia kouluttaa, ja joiden kanssa on suurempi potentiaalinen mahdollisuus päästä pitemmälle, kuin vastaavasti itsenäiseen työskentelyyn jalostetut rodut.
Rodut, millä tuo miellyttämishalu ei ole myöskään kovinkaan suuri, niin koulutettavus on heikompaa.
Eli itse en niinkään sanoisi, että jotain rotua on mahdotonta kouluttaa esim. tokoon ym, jos suhde koiraan on täysin kunnossa. Eli koira tietää mahdollisimman hyvin paikkansa.
Se on sitten selvää, että ns. vaikeamman rodun kanssa yleensä saa tehdä enemmän töitä, pähkäillä itse enemmän, kun miettii oikeita ja toimivia motivaatiokeinoja.Mutta varmasti myös oppii tällaisten vähemmän helppojen tapausten kanssa koirien kouluttamisesta enemmän, jos itse vaan on sitkeä ja ennakkoluuloton...
Ja onhan se selvä, että jos on innokas kisaihminen, niin kannattaa miettiä vähän sen tyyppistä rotuja, mistä on potentiaalia kyseiseen harrastukseen, jos korkealle tähtää. Koska siinä sitten tulee selkeästi rotuominaisuudet koulutettavuudessa näkyviin, jos huipulle halutaan tai ihan ylös lajiluokissa. Ja kyllähän tuo nykypäivänä onkin aika selkeästi nähtävillä, kun katsoo eri lajeissakin huipulla kisaavia. Rotukirjot on aika pienet ja vähemmässä määrin kisaa ylipäätäänkin koulutusominaisuuksiltaan vaativimpia rotuja.
Ja onhan nuo asiat kiini hieman myös narunpäästäkin joskus eli hyvin koirien käyttäytymistä tuntevat ja kokemusta vahvan kouluttamistaustan omaavat kouluttajat saattavat pärjätä paremmin ns. vaikeasti koulutettavienkin rotujen tahi yksilöiden kanssa ...
Tosin asiat ei ole ihan niin aina yksinkertaisia, joskus voi tulla ylläreitäkin esim. kun eräskin kauan tiettyä koulutettavuudestaan tunnettua pk-rotua harrastanut päätti ottaa täysin erilaisen rodun myös ( mastiffirotu ) ja kouluttaa sen samalla tavalla, kun aina ennenkin oli kouluttanut niitä edellisiä pk-koiria.No vähän meni pieleen, kun rotu ei ihan samoilla metodeilla toiminutkaan ja muita vaihtoehtoja ei edes mietitty, kun ainahan oli niin koiria koulutettu... :)
No, tämä oli tällainen karkea esimerkki rotujen erilaisuuksista.
No onhan tietenkin rodun sisälläkin yksilöllisiä eroja, mutta rotuominaisuus on kuitenkin aika määräävä.
Itse en ihan sitä allekirjoita, että koiran kuin koiran tai rodun kuin rodun voi sopivalla porkkanallla tai " hyvällä " kouluttajalla saada vaikka kuinka pitkälle tai lajin valionarvoon asti.
Mutta jos löytyy oikealla tavalla pätevä kouluttaja, niin pitemmälle hän voipi pystyä viemään koiran kuin koiran,myös vaikeamman rodun, verrattaessa vähän " heikompaan " ( anteeksi tyhmä sana, parempaakaan en tähän nyt keksinyt ) kouluttajaan.
Itse olen aina noille aloittelijoille, joilla on vähän vaikeimpia rotuja kouluttaa ja jotka on verrannut koiriaan " johonkin naapurin koiraan " helpompaan rotuun sanonut, että jos on pakko vertailla, niin verratkaapa ennemmin ,jos muutamia vuosia sitkeästi koulutatte, niin niitä tuloksia rodun muiden harrastajien tuloksiin. Muuten saattaa lähteä loputkin halut kouluttaa ja harrastaa kun naapurin Bordercollie vetää vaan ykkösiä lajissa kuin lajissa, ja oma moppe ei tunnu pääsevän edes kisatasolle.Vitsinä ja kärjistettynä edellinen... :)
Ja minä myös nostan hattua, jos joku saa jonkun mastiffirodun kisaamaan tottiksessa voi-luokan oikeuksiin.Muutamia niitä löytyykin,tietääkseni roduista bullmastiffi ( kröhöm ) ja pyreneitten mastiffi, jossa jopa yksi valio historiassa... :)
Mutta tärkeintä se tekemisen ilo ja yhteinen toiminta oman mopen kanssa on. Ja aina välillä meitä jonkin sortin puupääohjaajia löytyy, joka yhtä puupää koiran kanssa sinne kisoihinkin saakka lähtee.Nokian renkaat kun on, niin sitä jännitystä pitää muualta hakea elämään... :)
näitten hirvikoirien kanssa on se,että jos ne koulii liian"tottelevaisiksi" eli sellaisiksi että seuraavat omistajaa liiankin nöyrästi,niin menettävät jonkunverran metsästyksessä vaadittavaa itseppäisyyttä.Jos hirvikoira odottaa metsässä liikaa ohjeita,ei hommasta tule mitään.Opetan koiriani niiden taipumusten mukaan mutta en yritä niiden omatoimisuutta ja päättelykykyä rajoittaa.
Molossi tuossa jo kertoikin juuri sen mitä tarkoitin tuolla oikealla koulutusmetodilla. Juuri tuota ajoin takaa.
Mitä noihin harmaisiin tulee niin vanhempieni harmaiden kanssa tuli joskus käytyä tuolla kentällä harjoittelemassa seuraamista (helpotti huomattavasti näyttelyissä käyntiä kun koira osasi jopa esiintyä hihnassa eikä pyrkinyt nelivedolla eteenpäin)Opeteltiin perusjuttuja kuten istumista, maahanmenoa, seisomista ja luoksetuloa. Eli ihan perusjuttuja, mitkä onnistuvat kaikilta roduilta jos vähän uhraa aikaa.
Metsästyskäyttäytymiseen tuo koulutus ei vielä vaikuttanut, mutta siitä olen samaa mieltä, että jos voittajaluokkaan aikoo tokoilemaan harmaan kanssa niin voi olla että on valittava joko/tai.Jo ihan ajankäytön vuoksikin.
Kyllä kai se on usein mahdollista, mutta itse olen yhden kanssa luovuttanut. Suututte varmaan kun sanon, mutta tämä koira on tyhmä. Jos koirissa on kehitysvammaisia niin kuin ihmisiä niin tämä uros on sellainen. Siispä tyydyin vain perustaitoihin, ja annan koiran olla onnellinen kotikoira.
Itse asiassa koko mäki odottaa että koira oivaltaisi jotain. Ei onnistu nämä perinteiset lajit, joita muiden kanssa olen harrastanut.
Koira on aivan upea lasten kanssa, joten sen elämäntehtäväksi on jäänytkin kaverina olo.
Muut koirat kyllä nopeasti oppivat miten saa parhaiten herkkuja ja muuta pöydästä kerjättyä, mutta tätä ei edes kiinnosta sellainen. Antaa toisten tyhjentää kuppinsakin, katsoo vaan vierestä pää kallellaan. Siksi syökin aina yksin eri tilassa kuin muut koirat.
Ei ole koskaan ollut urokselle tyypillistä käytöstä, koipea kuitenkin osaa nostaa. Ei ole koskaan rähjännyt, kaikkiin muihin koiriin suhtautuu leppoisan ystävällisesti.
Ikää alkaa olla kohta kymmenen vuotta, ja hyvin on koira elämässään kuitenkin pärjännyt, vaikka onkin erilainen kuin muut koirat. Rotu on pitkäkarvainen Collie.
varmasti itse näet jos ei koiralla kaikki lamput oo palamassa,mutta onneksi se on silti sellainen harmiton hölmö.Kyllä minäkin tunnen yhden koiran,palveluskoira vielä,mutta ei sillä oo kyllä aina koneenkäyttäjä paikalla.Jonkun verran hoopolta vaikuttaa.
olen sitä mieltä teoriassa, siis koulutetaanhan niitä tyhmempiäkin elukoita!
Mutta käytännössä jos huippu kouluttaja haluaa huippukisakoiran niin miksi tuhlata aikaa koiraan josta ei koskaan välttämättä tule mitään kummosta.....paljon helpompi ottaa sellanen helppo rotu joka tykkää tehdä.jostain syystä näitä haastavia koittavat kouluttaa usein ne keillä ei vielä ole kisakokemusta ja jos sitä tulee vie menestyksen kaipuu mennessään ja seuraava moppe onkin ns. helppo rotuinen....