Olen yllättynyt kun Beck tai Wallander tai muut rikosohjelmat ovat olleet suosiossa
koska itse virkamiehenä voin sanoa että
rikostutkinta ei ole mitään filosofista elokuva
romantiikkaa vaan hyvin pinnallista ja nopeaa
tutkintaa jossa ei ole aikaa käydä taputtelemaan naapurin kissaa tai viedä
rakkaille kollegoille lahjoja tai pahvimukeja
kun tarjoilu on ohi. Tällainen meidän pohjoismainen satutarina hyvästä poliisista
ja pahasta rosvosta on todella vanhentunut
tarina ja toivoisin että kun määrärahoista
ja henkilöpulasta vatvotaan niin toivoisin
että näitä poliisisarjojen sijaan alettaisiin
elämään todellista elämää kuin eletään
näiden satumaailmojen ja fantasioiden
keskellä.Toivonpa vaan
koska itse virkamiehenä voin sanoa että
rikostutkinta ei ole mitään filosofista elokuva
romantiikkaa vaan hyvin pinnallista ja nopeaa
tutkintaa jossa ei ole aikaa käydä taputtelemaan naapurin kissaa tai viedä
rakkaille kollegoille lahjoja tai pahvimukeja
kun tarjoilu on ohi. Tällainen meidän pohjoismainen satutarina hyvästä poliisista
ja pahasta rosvosta on todella vanhentunut
tarina ja toivoisin että kun määrärahoista
ja henkilöpulasta vatvotaan niin toivoisin
että näitä poliisisarjojen sijaan alettaisiin
elämään todellista elämää kuin eletään
näiden satumaailmojen ja fantasioiden
keskellä.Toivonpa vaan
Vastaukset 2
Vanhimmat
Leipääntyneet tutkijat js iloiset Wallander
elokuvat antavat toivoa
Kuten aloittaja kertoikin, niin tv:n poliisisarjat ovat satua. Kokenut rikostutkija arvaa jo melko alussa, kuka on tekijä, mutta kyllä niissä rikostutkinnan monet periaatteet pitävät melko hyvin paikkansa.
Ruotsalaiset sarjat ovat siitä hyviä, kun ne näyttävät, että poliiseilla on muutakin elämässään, kuin vain poliisina oleminen.