että olo on jotenkin mykistynyt.
Ehkä napanuora, yhteys on todella katkennut.
Ei pysty sanomaan mitään, pyörii vain ihmetellen.
Tältäkö se tyhjyys tuntuu.
Onko se vapautta?
Kiintopistettä ei enää ole.
Ei pysty sanomaan mitään.
Eihän muutkaan sano. Tai sanoo, mutta omiaan, yhä samoilla jengoilla.
Ehkä napanuora, yhteys on todella katkennut.
Ei pysty sanomaan mitään, pyörii vain ihmetellen.
Tältäkö se tyhjyys tuntuu.
Onko se vapautta?
Kiintopistettä ei enää ole.
Ei pysty sanomaan mitään.
Eihän muutkaan sano. Tai sanoo, mutta omiaan, yhä samoilla jengoilla.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Itsensäpaljastelu on muotia nykyään. Tyhjään voi tanssia ja sen edestä.
Huomenna kaikki on paremmin. Ja sitä seuraavana.
Ei nämä lampaat täällä ymmärrä.
Tervetuloa leiriin, juuri tuolta tuntuu se kaikki kun tunne hiipuu olemattomaksi ja sitä kautta loppuu.
Miksi sitten olet vielä täällä? Muuten vain?
Voi täällä ikävöidä muitakin asioita kuin vain ihmistä tai ihmisiä.
Niin, totta. Mutta eikö palstailu silti ole vähän onnetonta kuitenkin?
Miten sen nyt sitten ottaa ja ajattelee jos se haittaa elämää niin ehkä sitten, täällä on joskus ihan jees kirjoitella tuntoja, ajatuksia ja ikävästä johonkin, vaikkapa läheisyyden kaipuusta tai entisen oman itsensä kaipuusta. Onneksi täältä voi mennä poiskin ja tehdä jotakin muuta. Tietysti se voi olla onnetonta jos on kokonaan jumittunut tänne ja elämä jää elämättä tunteineen jos niihin on mahdollisuus. Jokaisen oma valinta tietystikin.
"jos on kokonaan jumittunut tänne ja elämä jää elämättä tunteineen jos niihin on mahdollisuus."
Niin ja entä jos ei ole mahdollisuutta? Mistä voit olla täysin varma?
Ehkä pitäisi mennä jo lepäämään.
Palsta ei ole tuonut elämään mitään hyvää. Eikö olisi siitä aika luopua.
Eikö se elämä ole kuitenkin palstan ulkopuolella?
On. Siellä se on. Palsta on surkeaa korviketta aidolle yhteydelle ja ajatustenvaihdolle. Kyse on tietenkin siitä, miten kauan jaksaa tai viitsii itseänsä tällä huijata...
Palsta toiminut kaikukoppana, omille tunteille. Ilmeisen vahingollisesti.
Miten on tullut vahinkoa?
Siten, että minusta on tullut itkuherkkä ja masentunut.
Tunnistan kyllä tuollaisen, ei tee hyvää se. Tuskin tämä kenellekään tekee.
Ei tee, kun pitkittyy. Eikä järki sano mitään. Ei osaa luovuttaa.
Mikä sitten auttaisi? Rajat itselle ja palsta pois? On syynsä, että addiktioista ei niin vaan pääsekään..
Tässä olen huomannut, mitä addiktio tarkoittaa.
Ja tämän jättäminen, tarkoittaa tyhjyyttä, tietyssä mielessä.
Niin, tiedän kyllä mitä tarkoitat, tunnistan. Addiktiot on pirullisia. Ja sitä addiktiota ruokkii jokin toivo, että jos sittenkin.. on se vaikeaa, luopua siitä addiktiosta. Jotain palkintoahan siitäkin tulee, jos luopuminen tuntuu vaikealta.
Napaa on löydyttävä https://youtu.be/x97zxxQ1EEo
En haluaisi että yhteys katkeaa, mutta tässä on kaksi ihmistä ja jos toinen haluaa se katkeavan, on kuunneltava myös hänen toiveitaan.
Vapautta? Olet ollut pallo jalassa?
On ollut samansuuntaisia ajatuksia. Toisaalta huomioiden kulunut aika, ihmettelen sitä, että todella pitkään se kesti. Nyt valvon näköjään pitkästä aikaa. Aamun herätys ei tunne sääliä…