Avovaimon kanssa kohta 8 vuotta yhdessä, seksiä nykyään n. 1-2 kertaa kuukaudessa. Itse haluaisin pirun paljon enemmän.
Alan saada pikkuhiljaa tarpeekseni, tämmöistä on jatkunut jo monta vuotta. Olenko ihan idiootti kun pysyn tällaisessa suhteessa vai olenko sitten huono ihminen, jos (melkein) pelkästään seksin (puutteen) takia jätän toisen?
Mitä mieltä olette?
Alan saada pikkuhiljaa tarpeekseni, tämmöistä on jatkunut jo monta vuotta. Olenko ihan idiootti kun pysyn tällaisessa suhteessa vai olenko sitten huono ihminen, jos (melkein) pelkästään seksin (puutteen) takia jätän toisen?
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Seksi on elämän suola. Naiset vain eivät halua sitä yhtä usein, ja ajattelevat kun ovat saaneet miehen kunnolla nalkkiin, ettei sitä enää tarvitse välittää miehen haluista.
Muista: elät vain kerran.
Riippuu, onko ongelma kärjistynyt ratkaisemattomaksi vai onko ratkaisukeinot jätetty käyttämättä.
Mutta mielestäni epätyydyttävä suhde, oli se sitä millä tasolla tahansa, on oman elämänsä tuhlaamista. Tietenkään ei aina onni kukoista, mutta ongelmat korostavat ongelmattomuuden arvoa. Kuitenkin kannat aina itse vastuun teoistasi, mutta myös ainoastaan tiedät mitä haluat ja mihin olet valmis tyytymään.
Ja vielä tuosta haluttomuudesta, asia on ainakin minulle, ikävä kyllä, tuttu. En tiedä mistä se johtuu, mutta taannoisessa suhteessa pelkkä seksin ajatteleminenkin sai minut voimaan pahoin, todella oksettamaan. Se oli yksinkertaisesti etovaa. Ensin luulin sen johtuvan pillereistä, mutta niiden poisjättäminen ei paljon tilannetta parantanut. Olo oli usein kuin olisi omaa isäänsä joutunut panemaan.
Minuun ei tehoa munan heiluttelu edessäni suihkun jälkeen, yhdyntäkeskeisyys ja huonosti pukeutuminen. Tahdon miehen, joka pitää huolta olemuksestaan myös vuosien jälkeenkin. Joka ei esittele velttoja kalleuksiaan kuin kalleinta aarrettaan, penis kun ei ole ainakaan minusta eroottisin näky. Joka määrätietoisesti ottaa naisensa, kun tätä haluaa.
Syyllistyin itse siihen, etten jaksanut enää panostaa seksiin. Meistä kummastakin tuli itsekkäitä, tavoittelimme omaa hyvää oloa. Mies usein hoiteli itsensä ja jätti minut kylmäksi. Seksi oli yhdyntäpainoitteista ilman viestintää. Siihen alkoi loppua kiihottuminen ja seksistä tuli usein kivuliasta liukasteellakin.
Kun aloin miettiä suhteemme todellista laitaa, epäilin, onko suhteessamme enää rakkautta. Sanotaan, että rakkaus muuttuu kumppanuudeksi ja ystävyydeksi, mutta miksi sitten en naisi kavereitani, jos pelkkä ystävyys riittää?
Tein päätöksen ja muutin pois. Luulin, että olen väärässä ja huomaan kuukausien kuluttua olevani väärässä, sitten kun on liian myöhäistä. Näin ei käynyt. En ole ikävöinyt vieläkään, vuoden jälkeen. Mutta jälkikäteen tuntuu pahalta, että "tuhlasin" molempien aikaa yli vuoden ajan vain miettimällä, miksi ylipäätään olemme yhdessä.
Tuntuu tutulta eli tuhlasin yli 22 vuotta elämästäni "väärän ihmisen" kanssa.
Seksiä ei harrastettu viimeisenä vuotena kuin ehkä 2 kertaa. Sitä ennen ehkä 2 kertaa kuukaudessa ensimmäistä seurustelu vuotta lukuunottamatta jolloin sitä sattui lähes 2 kertaa viikossa.
Niinpä lähdin toimimattomasta suhteesta pois ja muutin yksikseni asumaan. Vähän ajan päästä löysin uuden naisystävän ja nyt täytyy sanoa että en ole eläissäni saanut ja nauttinut seksistä yhtä paljon kuin viimeisten kuukausien ajan.
Eli ainakin omalla kohdallani oli opetus jos et saa suhteelta seksiä etkä oikein muutakaan kuin pelkän kämppiksen ja olo tuntuu siltä että sinua hyväksikäytetään niin taloudellisesti kuin kotitöidenkin osalta, niin ota ohjat omiin käsiisi ja tee elämällesi jotain. (= lähde kävelemään)
Eräs ystäväni joka oli aiemmin eronnut kertoi että jos haluat olla vuoden päästä onnellinen eroa nyt, jos taas haluat olla puolentoista vuoden päästä onnellinen niin eroa vasta puolen vuoden päästä.
Enkä tarkoita tällä sitä että jos hetken menee huonosti niin eroa mutta kun meillä meni yli 15 vuotta seksielämässä ja muutenkin yhteis elämä ihan päin seiniä.
Jos suhde toimii, ei seksi tunnu niin tärkeeltä etteikö se runkkaamalla paranisi olo. Ei taida toimia. Kaikki suhteet väljähtää. Ota uusi, nussitte pari vuotta ja taas kierit samassa ongelmassa
Mitkä sitten suhteen pilarit ovat, jos seksi ei kuulu toimivaan suhteeseen?
Miksi kaikkien suhteiden pitäisi väljähtää? En usko, että on epärealistista ajatella, että seksielämä voi kantaa läpi parisuhteen myöhemmälläkin iällä. Kyse on varmasti vain siitä, etteivät ihminen osaa olla riittävän avoimia kumppanilleen. Kun ei maistu, ollaan hiljaa eikä osata kertoa, mitä haluaa. Kannattaako ajaa tietä pitkin korpeen kääntymättä, jos tietää ajavansa harhaan?
Ja jos parisuhde tuntuu pahalta, miksi ei voi erota? Kenen etua palvelee kuivettuminen paikoilleen? Ihminen elää kuitenkin ensisijaisesti omaa elämäänsä, joten miksi sitä ei saa elää miten itse haluaa?
It takes two to tango...