Tukiopetuksessa jakolaskusta
Tapaus josta kirjoitan tapahtui ollessani 16 vuotta vanha poikanen.
Poikuuteni oli vielä tallella, mutta olin jo nainut muutaman tyttösen kanssa vintillä. Nimittäin meidän mummon vintillä, jossa oli niihin aikoihin tosi kostea ilma kesäisin.
Olin aloittanut säännöllisen käteenvetämisen jo joitakin vuosia aiemmin.
Olin tottunut tekemään sen, eli purkamaan paineet päivittäin ja viikottain. Etukäteen en kuitenkaan osannut koskaan sanoa kauanko aikaa se ottaisi, riippuen paikasta. Enkä tässä yhteydessä puhu todellakaan mistään hampaan paikasta.
Nyt olin saapunut kouluun taas. Kävi myös läheinen metsä, jossa oli kassi; vaan asian olisi ehkä voinut toimittaa muutenkin kuin alastomana kontallaan pyllistäen pallinsa koko metsän Tapiolle. En, en, en! totesin mielessäni. En homostele. Tykkään tytöistä, ne antaa mulle orkkuja. Ne ottaa mun pippelin suuhun ja se kasvaa niiden suussa aina täyteen mittaansa ja vielä enemmän. Tykkään näet pienirintaisista ja kiinteä peräisistä tyttösistä.
Kuitenkaan uskonut kavereiden nielevän selityksiä kaupan jonossa panemisesta. Mutta nyt itse asiaan.
Eli oli synkkä ja myrskyinen yö. Olin alkanut jo odottaa seuraavaa koulupäivää jolloin tuo nuori kiihkeä naisopettajamme opettaisi minulle jakolaskua. Enkä tarkoita mitään lyijykynien jakamista, niinkuin niitä jaetaan silleen enttententtenteelikamentten, vaan ihan sen itsensä ilorasian jakamista. Olinhan jo hyvässä iässä murrossiän puolella. Ja vittu aina mielessä.
Tuo uusi sijaisopettajattaremme oli todella tiukkapakkaus, niin me poikapuoliset oppilaat ainakin ajattelimme itsemme usein uneen, samaan aikaan tyttöjen itkiessä itsensä uneen rakkaushuoliaan. Tytöt kun ovat taipuvaisia liikaan tunteiluun, kun taas pojat luottavat ehkä liiaksi kylmään järkeilyyn ja kovaan jalkoväliin.
Käänsin katseeni taas oveen ja mietin. Huomasin yllättäen että kaluni, siis pippelini aikoi suurostua. Tunsin miten se alkoi pikkuhiljaa kovettua ja tunsin itseni aika pieneksi, kun samalla ajattelin koko universumia ja ääreöntä maailmankaikkeutta, johon aina uneenvaipuessani iltaisin yhdyn hengessäni.
Olin umpikujassa. En voinut lähteä koulusta ilman että opettajani, Tuija muuten nimeltään; huomaisi
seisovan kaluni. Ymmärsin myös että jommankumman oli rikottava hiljaisuus. Vaikkemme olleet mitään eilisen päivän jazzmuusikoita.
”Mitä lauletaan? kysyi opettaja yllättäen.
”Ei kai uskalla, laulaa kovin kovaa vaan jotain suloista ja hiljaa.”
”Okei”, vastasin ja laskeuduin lattialle selälleni, kuten joogassa olin oppinut. Siten lähtee ääni kuin maansylistä.
Jalkapohjat olivat kiinni reisissäni.
”Vaikka sitä voi tulla aika paljon” tokaisi opettaja
”Niin voi ja mulla tulee, mun on pakko ny laueta”, suhisin hänelle takaisin
”Nyt” Tuija ähkäisi ja ensimmäinen nuotti kultaista sävellystä lähti ilmoille jossa kerroin kaikki jakolaskun salat.
Myöhemmin toli yhdyimme vielä kiimaisina lihoinemme. Mutta siitä kuulet toisella kerralla.
kiitos.
Tapaus josta kirjoitan tapahtui ollessani 16 vuotta vanha poikanen.
Poikuuteni oli vielä tallella, mutta olin jo nainut muutaman tyttösen kanssa vintillä. Nimittäin meidän mummon vintillä, jossa oli niihin aikoihin tosi kostea ilma kesäisin.
Olin aloittanut säännöllisen käteenvetämisen jo joitakin vuosia aiemmin.
Olin tottunut tekemään sen, eli purkamaan paineet päivittäin ja viikottain. Etukäteen en kuitenkaan osannut koskaan sanoa kauanko aikaa se ottaisi, riippuen paikasta. Enkä tässä yhteydessä puhu todellakaan mistään hampaan paikasta.
Nyt olin saapunut kouluun taas. Kävi myös läheinen metsä, jossa oli kassi; vaan asian olisi ehkä voinut toimittaa muutenkin kuin alastomana kontallaan pyllistäen pallinsa koko metsän Tapiolle. En, en, en! totesin mielessäni. En homostele. Tykkään tytöistä, ne antaa mulle orkkuja. Ne ottaa mun pippelin suuhun ja se kasvaa niiden suussa aina täyteen mittaansa ja vielä enemmän. Tykkään näet pienirintaisista ja kiinteä peräisistä tyttösistä.
Kuitenkaan uskonut kavereiden nielevän selityksiä kaupan jonossa panemisesta. Mutta nyt itse asiaan.
Eli oli synkkä ja myrskyinen yö. Olin alkanut jo odottaa seuraavaa koulupäivää jolloin tuo nuori kiihkeä naisopettajamme opettaisi minulle jakolaskua. Enkä tarkoita mitään lyijykynien jakamista, niinkuin niitä jaetaan silleen enttententtenteelikamentten, vaan ihan sen itsensä ilorasian jakamista. Olinhan jo hyvässä iässä murrossiän puolella. Ja vittu aina mielessä.
Tuo uusi sijaisopettajattaremme oli todella tiukkapakkaus, niin me poikapuoliset oppilaat ainakin ajattelimme itsemme usein uneen, samaan aikaan tyttöjen itkiessä itsensä uneen rakkaushuoliaan. Tytöt kun ovat taipuvaisia liikaan tunteiluun, kun taas pojat luottavat ehkä liiaksi kylmään järkeilyyn ja kovaan jalkoväliin.
Käänsin katseeni taas oveen ja mietin. Huomasin yllättäen että kaluni, siis pippelini aikoi suurostua. Tunsin miten se alkoi pikkuhiljaa kovettua ja tunsin itseni aika pieneksi, kun samalla ajattelin koko universumia ja ääreöntä maailmankaikkeutta, johon aina uneenvaipuessani iltaisin yhdyn hengessäni.
Olin umpikujassa. En voinut lähteä koulusta ilman että opettajani, Tuija muuten nimeltään; huomaisi
seisovan kaluni. Ymmärsin myös että jommankumman oli rikottava hiljaisuus. Vaikkemme olleet mitään eilisen päivän jazzmuusikoita.
”Mitä lauletaan? kysyi opettaja yllättäen.
”Ei kai uskalla, laulaa kovin kovaa vaan jotain suloista ja hiljaa.”
”Okei”, vastasin ja laskeuduin lattialle selälleni, kuten joogassa olin oppinut. Siten lähtee ääni kuin maansylistä.
Jalkapohjat olivat kiinni reisissäni.
”Vaikka sitä voi tulla aika paljon” tokaisi opettaja
”Niin voi ja mulla tulee, mun on pakko ny laueta”, suhisin hänelle takaisin
”Nyt” Tuija ähkäisi ja ensimmäinen nuotti kultaista sävellystä lähti ilmoille jossa kerroin kaikki jakolaskun salat.
Myöhemmin toli yhdyimme vielä kiimaisina lihoinemme. Mutta siitä kuulet toisella kerralla.
kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Loistavaa, nää saa varmasti nauramaan ;)
Jep. Ja nämä ovat tositarinoita! ;)
Kokoan ne tuonne:
http://www.geocities.com/uusipuu