Minulla on voimakkaita tunteita työkaveriani, miestä kohtaan. En ole kertonut, mutta se taitaa olla aika läpinäkyvää. Nyt meillä on tiet eroamassa. Kertoisitteko asiasta, koska pian ette enää tapaisi vastapuolta kuitenkaan? Pakkien jälkeisiä kiusallisia tilanteita ei siis enää jatkossa olisi luvassa. Oletteko itse tehneet näin vastaavassa tilanteessa, vai jäikö asia salaisuudeksi? Kaduttaako se (kumpi tahansa ratkaisu)?
Mitä tekisitte tilanteessani?
Anonyymi
29119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Sinuna kertoisin. On se itselle parempi, kuin jäädä miettimään entä jos? Eihän tuota vielä tiedä, mihin se johtaa. Mutta valitse kertomiselle hyvä ajankohta ja paikka ja tyyli.
No tuota minäkin mietin, ajatus että kaikki jää "auki" ja toinen vaan katoaa elämästäni, tuntuu melko sietämättömältä.
Jos kaikki jää auki, se todella on sietämätöntä. Lähesty häntä, mutta katso että se tapahtuu niin, ettei hän säikähdä sitä.
Onko sinulla vinkkejä, mikä olisi hyvä tapa? Jonkinlainen viesti taitaisi olla melkeinpä ainoa vaihtoehto, koska emme tapaa kuin työpaikalla.
Aika vaikeaa sanoa kovin tarkasti, kun en teitä tunne ja tiedä paikkaa missä tapahtuu. Moni on minullekin aina suositellut, että toista voi pyytää viattomasti ulos kahville. Antaa puhelinnumero. Riippuuhan se siitä, tuletteko juttuun hyvin muutenkin.
En minä näissä asioissa mikään asiantuntija kuitenkaan ole, vaan ihan yhtä kokematon ja saamaton.
Tottahan tuo. Periaatteessa kahvittelu ei ole mahdoton ajatus, vaikka kyllä minua nolottaisi pyytää. Nolottaisi, koska pelkäisin hänen suostuvan silkkaa kohteliaisuuttaan. Sellainen hän on, kohtelias kaikille.
Niin ja hyviä vinkkejähän nuo. Ihan tavallisten ihmisten näkemyksiä kaipasinkin, enkä minkään "lemmentohtorin". Kiitos siis!
Mutta siellä kahvilla voitte sitten jutella ja voit avautua paremmin. Kyllä sen kahville pyytämisen, luulisi soittelevan miehellä kelloja, että nyt on jostakin kyse.
Helpoltahan tuo tuntuu järjellä ajatellen. Ja varmaankin se viestisi kyllä kiinnostuksesta miehelle. Sitä vain pelkään, jos hän nimenomaan ei halua tietää kiinnostuksestani, vaan kokee sen huonona asiana. Katsotaan, miten tässä käy. Aikaa ei ole enää paljoa.
No sille et voi mitään, mitä mieltä hän siitä on. Tarkoitushan on ottaa selvää asiasta. Toivottavasti teidän juttu menee hyvin ja etenee.
Kiitos paljon. Minä toivon, että kummatkin meistä voisivat edes tahoillaan olla onnellisia. Että minäkin vielä löytäisin sisäisen rauhan.
Lisään vielä, että jotenkin itseäni on alkanut vaivaamaan ajatus, ettei asialle tule minkäänlaista päätöstä, ellen kerro mitään. Toki pakit särkevät sydämen, mutta sitten ainakin välttyisi tältä hitaalta kitumiselta...?
Kävisin kimppuun kuin sika limppuun. En tuossa tilanteessa ole sitä tehnyt, vaan tilanteessa jossa molempien työsuhde jatkui samassa putiikissa edelleen. Ei kaduta, ei todellaakn, hitto että meillä oli hienot pari vuotta ja edelleen ollaan ystäviä.
Mukava lukea tuollaisesta positiivisesta lopputuloksesta, hienoa että välinne ovat säilyneet hyvinä! Olet onnekas, kun tunteisiisi vastattiin.
Kiitos! Eikä se ollut onnekasta, vaan ilmiselvästi molemminpuolista, tilanne oli siinä mielessä aika mutkaton lähestyä.
Kuulostaa ihanalta, tuo teidän tilanteenne. Itselläni tilanne ei ole yhtä ruusuinen, mutkia on matkassa. Miehen mielestä minä olen varmaankin ihan OK tyyppi, mutta en sillä tavalla erityinen. En usko hänen näkevän minua romanttisessa valossa, vaikka sitä niin kovasti itse toivoisin. Hän olisi jo tehnyt jotain asialle. Lähinnä kertoisin itseni takia, jos päätyisin kertomaan. Kertarysäys olisi taatusti tuskallinen, mutta ehkä lopulta armollisempi.
Voi kyseessä olla semmoinen asiallinen/säällinen mies joka ei ole halunnut sotkea työkuvioita mitenkään eikä ole varma sinun tunteistasi. Niin minäkin silloin aikanaan ensin olin, mutta pikkuhiljaa vastapuolen sanaton viestintä kävi niin ilmiselväksi, että minä sokeakin näin valon. Loppu on kaunista historiaa.
Mielestäni olisi hyvä, jos rohkeasti ottaisit asian puheeksi tuon miehen kanssa. Ainakaan ei jää jossiteltavaa, olet tehnyt kaikkesi ja se riittää johonkin asti. Kuka ties todella pitkällekin...
Sellainen hän on. Toisaalta hän on kuitenkin erittäin sosiaalinen, rohkea ja määrätietoinen. Uskon kyllä, että hän olisi jotain tehnyt, jos tuntisi samoin. Leikittelin vähän ajatuksella, että olisin tänään tehnyt tunteitani hieman selvemmiksi hänelle, mutta ei se sitten edennyt siihen pisteeseen. No, katsotaanpa kuinka käy. Uskon, että olet oikeassa. Tilanne olisi parempi selvittää, jatkaen sitten puhtaalta pöydältä.
No minä olin aikoinaan samanlainen, sosiaalinen hupsuttelija jne., mutta en halunnut sotkea työkuvioita ja olin vähän epävarma leidin tuntemuksista. Kun leidi turhautui odottamaan ja antoi suorempaa vinkkiä, niin sitten tiesin ettei tästä voi enää vetäytyä, antaa palaa vaan täysillä.
Ihmissuhteissa etenkin välitilaan (entä jossittelu) jääminen on pahinta mitä voi itselleen tehdä. Siksi olisi terveellisempää selvittää tilanne ja elää sen lopputuloksen kanssa.
Ole rohkea ystäväinen ja koita päästä asian päälle, kertoa tai vähintään vihjata hyvin suoraan miehelle. Valmenna itseäsi ja mieti mikä on pahinta mitä voisi tapahtua, mitä voisit menettää, jos avaat ajatuksiasi hänelle? Ja päinvastoin, mitä voisit saada, mikä olisi parasta mitä voisit saavuttaa, jos olet rohkea?
Juuri tuota olen viime päivinä pohtinut, en haluaisi enää riutua näin. Nyt olisi hyvä tilaisuus "repäistä laastari" koska menetän hänet joka tapauksessa pian. Kiitos hyvistä neuvoista!
Hyvistä en tiedä, mutta ole hyvä ja toivotan onnea, mitä ikinä se sinun elämäsi osalta tarkoittaakin! :)
Sitä ihmettelen tässä sivusta ku sanot että "antaa palaa vaan" ni miks se teillä sit palo vaan sen 2v.? Eli se oli vaan se aika mitä kemiallinen rakastuminen kestää? Eikä teistä tullutkaan mitään? Niinkö? No ihana et ootte saanu pitää ystävyyden. ❤️🤔
Ja ap:lle et sano vaan sille työkaverille. Pääset yhessä pohtii hänen kaa asiaa. Mit jos tunnustuksesi onkin parasta mitä hän on ikinä elämässään kokenut 🤷♀️
No en minä nyt niin ihmeellinen nainen ole, että tunteeni hänelle olisivat noin suuri asia. Ihan tavallinen enemmänkin. Mutta kiitos, harkitsen ainakin vakavasti kertomista!
Meillä aikoinaan se paloi niin kovalla roihulla, että molemmat tiesi heti alussa, että tämä luultavasti ei tule kestämään, mutta otettiin se mitä silloin roihusta irti saatiin. Ja koko suhteen ajan puhuttiin todella paljon, kumpikin oli hyvin kartalla siitä, missä toinen menee ja mitä toinen tuntee/ajattelee. Enkä todellakaan kadu, kyllä se oli mahtavaa, vaikka ero toki sattui ja paljon.
Ei siihen ihmenaista tarvitakaan, vaan ihan tavallinen nainen, sellaiseen mies hullaantuu. Onnea matkaan ;)
Jos olette vapaita molemmat niin anna mennä.
Olisin täysin hiljaa. Ymmärrä sinäkin tyttö hyvä, että se on paras ratkaisu.
Sulka on tunteita mene kassan kautta
Noista suhteista sattumalta tiedän että ukkomiehet (määrätyissä asemissa) käyvät kiksauttamassa jotain naista/miestä (nykyisin) mutta sanovat panon kohteeksi nimen joka sattuu mieleen tulemaan tai sellaisen jolta on saanut pakit aikanaan.