Olinko niin peestä revitty?
Miksi mulle ei voinut antaa yhtäkään mahdollisuutta?
Anonyymi
23667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Joo. Joo.
Hänen on varmaan aika vaikeaa vastata ilman tunnisteita.
Että.
Joko tunnisteita kehiin tai sitten kysyy saman suoraan naamatusten tai puhelulla/viestillä.
Annoin mahdollisuuden mutta se ei mennyt sun osalta hyvin.
Kaikilla on aina mahdollisuus. Senkun toimit vaan. Jos et kykene itse toimimaan, niin se on sit ihan oma moka.
Yksityishenkilöiden käsittelemine kirjallisesti nappuloina, jonkin tuntemattoman toimeenpanijan toimesta, ei nyt oikein herätä sitä riiaushalua, vain sota, sodassahan pitäisi olla mukana toisella olalla hutsu älylaitteinensa, että marssitahti pysyisi kuuseiskassa.
T.veikeän horon kirjanpito ei tee sotatilaa, vain huomionsa omakseen sai aikaan.
Aika on tekijä.
Rauhallista illanjatkoa, turvallista.
https://m.youtube.com/watch?v=QHUuG2Dcxnk
Kyllä mä tiedän ettet ole sieltä. Lähinaapurista sinä oot, niinku kaikki muutkin. ;)
Joskus aika on väärä vaikka ihminen olisi oikea.
Selityksiä, jos ihminen on oikee ni sillon ei oo mikään aika väärä.
Vaan et voi kohtaloa muuttaa. Se mikä on määrätty tapahtuu, muu jää.
Kohtalo on ihmisten käsissä. Jos sen antaa lipua sormien läpi, siitä voi syyttää ku itteään. End of story.
Voi se olla väärä jos toinen tulkitsee sen anteeksiantamattomasti.
Siis tulkitsee minkä anteeksiantamattomasti?
Ööööö.... Väärän ajan ja paikan?
Olet täysin oikeassa. Kirjoituksessasi on totuuden siemen.
Ei se auta jos ei ole samalla taajuudella ihmiset yhtä aikaa. Hetket menee ohitse.
Siihen että molemmat ovat vastaanottavaisia.
Tässä asiassa joo olen. Mikään kohtalon koura taikka muu vastaava vantus ei ohjaa täällä eloa. Ihan on omat raajat ja pää, niitä jotka elon kulkua johdattaa. Olipa se sitten kohtalokasta tai ei.
Ei autakaan. Olet täysin oikeassa.
Taisin olla myös peestä.
Olin päättänyt että tätä syksyä en enää riudu ikävässä, niitä jo niin monta...toisin kävi mutta yritin edes. Siitä voin olla tyytyväinen että uskalsin oikeassa elämässä, meni vain sitten kuten meni.
Ei se mene niin. Ei voi arvottaa itseään toisten kautta. Pitää tuntea itseään sen verran, että tietää mikä itse on ja mitä ansaitsee itselleen. Näin se kuulkaas menee ja niin sen pitäisi mennä teidänkin kohdalla. Voi tuntea rakkautta sellaistakin kohtaan, joka on satuttanut. Mutta välittää itsestään niin paljon, ettei anna sen enää vastaisuudessa tapahtua. Meillä ihmisillä on ennen kaikkea velvollisuus huolehtia itsestämme. Kukaan muu ei sitä puolestasi tee.
Silti oikeutat toimesi satuttamalla?
Häh? Mitä oikein horiset?
Maailmalla on omat ehtonsa. P-ehtonsa. Käsiteltävä varoen jos lainkaan.