Lähiaikoina olen itkenyt paljon, lähes jokainen haasteen lähestyessä harkinnut itsemurhaa (en kuitenkaan ole uskaltanut yritttää), eristäydyn huoneeseeni, ollut ahdisunut jopa pikku asioista.
Tunnen olevani vain tyhmä, pelokas ja kömpelö lapsi.
Mutta kuitenkin pystyn myös nauttimaan, nauramaan ja iloitsemaan tapahtumista, ja tuo surullinen puoli tule vain kotona kun pysähdyn. Sen takia en oikein tiedä, onko tämä ehkä masennusta vai kuuluuko se vain tähän ikään...
Vastatkaa?
Tunnen olevani vain tyhmä, pelokas ja kömpelö lapsi.
Mutta kuitenkin pystyn myös nauttimaan, nauramaan ja iloitsemaan tapahtumista, ja tuo surullinen puoli tule vain kotona kun pysähdyn. Sen takia en oikein tiedä, onko tämä ehkä masennusta vai kuuluuko se vain tähän ikään...
Vastatkaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yksi kokemus voi olla se, että kun kotona on turvallista ja noin mutta silti ikävät asiat jää pyörimään mieleen koska kotona on aikaa ajatella. Ehkä kannattaisi pyrkiä ulos päivittäin, nukkua hyvin, syödä hyvin ja some vähemmälle. Ja puhuminen murheistaan luotettavalle aikuiselle.