Jos on, niin pitäisikö asiasta keskustella?
Koska ei tuommoinen ratkea muuten.
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000009009087.html
Itse en kykenisi tuohon. En millään.
Koska ei tuommoinen ratkea muuten.
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000009009087.html
Itse en kykenisi tuohon. En millään.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vastuunkantoa enemmän toivon myös naisilta. Toisen syyllistäminen kaikesta, vaikka olisi itse osin syyllinen toisen käytökseen tai tapaan suhtautua asioihin. Näkemyserot on yleensä se mistä riidatkin syntyy. Liian herkkä syyllistämään toista ei ole reilua. Helpoin tie itselle on yleensä vaikein tie toiselle.
Riita voisi auttaa asiaan. Mutta jos ei sitä tule, niin mitä sitten? Terapiaan?
Kaikista ongelmista parisuhteessa olisi varmasti hyvä edes yrittää keskustella rakentavassa hengessä. Vaikeneminen vaan kasvattaa möykkyä rinnassa ja lisää epävarmuutta.
Niin olisi. Ja jos ei keskustelu onnistu, niin mitä jää jäljelle?
No murheet varmasti vain sakenee ja lopulta voi tuhota koko suhteen. Tietysti joskus ratkaisuksi jää kuitenkin lopulta vain eroaminen. Jokin on voinut suhteessa muuttua oleellisesti, eikä puhumallakaan saa enää puhallettua eloon.
Onhan noita. 12 vuoden parisuhteesta 5 viimeistä vuotta meni kärvistellessä paitsi ilman seksiä niin myös ilman läheisyyttä. Sen seksin puutteen vielä olisi kestänyt, kun omat kädet toimii, mutta tuo kaiken muunkin hellyyden ja läheisyyden puute oli sietämätöntä. Lopulta tunteet vain kuolivat pois.
On kokemusta. Keskusteleminen ei auta, jos asiat on mennyt solmuun jo vuosia sitten. Ovat yhdessä siis vain tottumuksesta, vaikka eivät sovi toisilleen. Tuossa tilanteessa ero on paras vaihtoehto.
Kyllä ja yksinään on myös paha keskustella. Kaikki ihmiset eivät halua tai edes osaa keskustella. Toinen voi myös olla ihan ok sen tilanteen kanssa. Jos ei itsellä ole tarpeita, niin silloin niitä ei ole eikä niitä osaa silloin kaivatakaan.
Näin juuri. Se on kuin seinälle puhuisi, jos toinen ei osaa tai halua keskustella. Toisen haluttomuuden syy voi olla myös omassa itsessä. Se voi olla peiliin katsomisen paikka.
Voivat olla joo, vaikka harvemminhan syyt vain toisesta osapuolesta löytyvät. Useinmiten molemmilla on tekonsa siinä miksi asiat ovat solmussa. Jollei sitten haluttomuudessa ole kyse vaikkapa jostain sairaudesta tai siihen verrattavasta elimellisestä syystä.
Siinäpä se keskustelun tärkeys onkin, etteivät asiat menisi niin solmuun, että niitä on myöhemmin mahdoton saada auki. Rehellinen kannattaa aina olla. Myöntää virheensä ja oppia niistä.
Se on harmillista jos tarpeet katoavat. Ellei sitten ole eläkeläisistä kyse. Mutta käsittääkseni, kaikkien kyselyiden sun muiden mukaan, jopa eläkeläisilläkin on tarpeet.
Testosteronin puutteesta voi olla miehellä kyse, jos halut katoavat. Erektiovaikeuksiin saa lääkettä kun pyytää vaan.
Siitäpä juuri ainakin eksälläni oli kyse. Matalista testoarvoista ja masennuksesta. Toista ei pysty pakottamaan menemään lääkäriin, vaikka kuinka yrittäisi jutella ja pyytää ja anella jne.
Aika pilipali meininkiä