Ollaan avomiehen kanssa puhuttu lapsista ja kumpikin haluaisi lapsen. Onko väärin tehdä lapsi sen takia, että lapsen avulla pysyttäisiin yhdessä? Rakastetaan kyllä toisiamme valtavasti, mutta avomieheni sanoo joskus, että haluaa lapsen tai sitten haluaa olla vielä sinkku, eli niin kuin joko tai. Ollan oltu yhdessä 3 vuotta. Auttaako lapsi? Onko väärin tehdä lapsi sen takia, että pysyttäisiin yhdessä? En osaa kunnolla selittää tätä asiaa, mutta onko muilla kokemuksia? Olen miettinyt tota kysymystäni (onko väärin tehdä lapsi sen takia) paljon ja tullut osaltaan siihen tulokseen, että miksi se olisi väärin, koska jotkut parit eroaa sen takia, ettei toinen halua lasta. Meillä kumpikin haluaa lapsen, olen vain alkanut miettimään lapsen teon syitä. Auttaako lapsi liittämään meidän vahvemmin yhteen, ettei "sinkkuhullutukset" vie (ehkä) tulevaa isää..
onko väärin?
miettijä
7631
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No minun mielestäni on väärin tehdä lapsi vaan sen takia että pysyttäisiin yhdessä.Jos miehesi haluaa olla sinkkuna vielä niin tuskin lapsi saa päätä kääntymään.Päinvastoin lapsen hoitaminen on aika rankaa aikaa vanhemmille ja monet jopa eroavat lapsen myötä.En halua yleistää,mutta olen sivusta nähnyt monia pareja,jotka eroavat kun lapsen kanssa arki astuu kuvaan.Toki lapset ovat ihania ja saavat monet suhteet piristymään.Mutta eikö kannattaisi sanoa miehellesi,että mene jos haluat sinkkuilla.Mutta jos miehesi todella haluaa lapsen,niin mikä estää?Vai oletko itse epävarma?Kyllä se lapsi teidät yhdistää,joten siitä vaan:).Annat miehellesi selvät pelisäännöt,että saat lapsen,mutta silloin ei voi haikailla sinkkuutta!
Mielestäni hyvällä mallilla oleva parisuhde on kaiken a ja o. Lapsi ei ole ongelmien ratkaisija. Kun pariskunta haluaa olla yhdessä ja kasvaa yhdessä vanhemmuuteen, on lapsen hyvä tulla.
Jos miehesi ei halua sitoutua sinuun, haluaako hän sitoutua varmasti lapseenkaan? Vanhemmuus on yhteispeliä. Jos ette nyt vedä yhtä köyttä, pystyttekö siihen lapsen synnyttyäkään?
Mielestäni teidän pitäisi ensin miettiä keskinäistä suhdettanne, ennen kuin alatte hankkia jälkeläisiä. Ihan itsenne ja (tulevien) lastenne tähden.
Ehkä meidän tosiaan kannattaa miettiä suhdettamme ennen kuin alamme lasta yrittämään. Kyllä myönnän että minua pelottaa lapsen saaminen, se on kuitenkin niin iso asia. Mutta kiitos teille.
mä esim. myönnän, että yksi suuri syy oli se, että olin uran luomisesta niin poikki, että ajattelin tarvitsevani vuoden tauon työnteosta. Kuulostaako kamalalta? Ja kun lapsi sitten syntyi, unohtui urat ja muut, niin ihana hän on ja kun puolentoista vuoden kotonaolon jälkeen piti palata töihin, oli se kova paikka.
Mutta sen sanon, että parisuhteeseen lapsi ei auta: ensimmäinen vuosi, ainakin varmasti monilla, on todella rankka ja parisuhde joutuu niin suurelle koetukselle, että sitä ei usko ennen kuin kokee itse. Eli vaikka yhteinen lapsi lähentää, se myös koulii suhdetta niin paljon, että tuskinpa siitä suhteen pelastajaksi on, jos valmiiksi on jo epäröintiä...?
meillä mies halusi lasta enemmän kuin minä.
muistan pohtineeni jotain samantapaista aikoinani, kun mies houkutteli "tekemään hänelle pienen lapsen". pelotti, kun ei yhtään mitään vauvoista tiennyt.
ajattelin silloin sitäkin vaihtoehtoa, että pärjäänkö yksin, jos suhde sittenkin kariutuu lpasen synnyttyä. eli olisinko pahimmillani valmis yh:ksi.
kun vauva sitten syntyi, niin annoin paljon vastuuta tuolle isälle, joka lasta halusi. peukaloa purren poistuin omiin juttuihini ja jätin isän ja tyttären kahden illaksi jo vauvan ollessa kolmeviikkoinen.
ja hyvin on mennyt nyt 15 vuotta. tyttö on isin silmäterä edelleen ja yhdessä on pysytty.
mutta parisuhde kannattaa kerrata yhdessä aikaajoin.
saada lapsia vain jos on tarkoitus pitää perhe koossa,lapsi aistii kaikki tunteet.Ja jollei kumpikin rakasta tosiaan täydestä sydämestä ja ole sitoutuneita tosiinsa niin unohtakaa koko lapsijuttu!Lapsi ansaitsee molemmat vanhemmat.Rakkaus on kaiken a ja o!!!!
Mun mielestä on väärin. Jos rakastatte toisianna valtavasti niin kuin sanoit, miksi miehesi sitten on antanut vaatimuksen että lapsi tai ero? Siitä on rakkaus kaukana.
Mä uskon että parisuhteen pitää olla vakaalla pohjalla kun lasta aletaan suunnittelemaan. Tuskin odotusajan pahoinvoinnit ja säryt pariskuntaa lähentää, saatikka selibaatissa elo ja mahdollinen koliikki vauva. Ja vaikka lapsella ei koliikkia olisikaan, niin harvassa on sellaset lapset kenen takia öitä ei joudu valvomaan. Ei siinä valvotun yön jälkeen enään jaksa niin ihana olla sille puolisolle. Siksi ajattelen että lapsen saanti ja eritoten vauva-aika on parisuhteelle jonkin sortin koitinkivi, toki omalla tavalla lapset lähentävät perhettä, mutta siitä alkaa ihan erinlainen arki!
Sinuna nyt harkitsisin vielä tarkkaan mitä teet!!