Minulle on ystäviltä alkanut tulemaan mies ehdotuksia ja treffi pyyntöjä. Olen kieltäytynyt kaikista, koska mielessäni pyörii vain se yksi mies.
Mutta ongelma on nyt se, että teenkö minä virheen? Koska, jos mitään ei tapahdu tämän miehen kanssa, joka mielessäni pyörii, enkä myöskään anna mahdollisuutta kenellekään muulle, niin jäänkö minä loppuelämäkseni yksin?
Mutta olisihan se tietysti väärin mennä treffeille jonkun toisen miehen kanssa, jos mielessä pyörii vain joku tietty...
Mutta teenkö kuitenkin itseäni kohtaan väärin, kun en kenellekään anna mahdollisuutta, mutta ei se ajatusten kohdekaan tunnu tulevan yhtään sen lähemmäksi.
Mutta ongelma on nyt se, että teenkö minä virheen? Koska, jos mitään ei tapahdu tämän miehen kanssa, joka mielessäni pyörii, enkä myöskään anna mahdollisuutta kenellekään muulle, niin jäänkö minä loppuelämäkseni yksin?
Mutta olisihan se tietysti väärin mennä treffeille jonkun toisen miehen kanssa, jos mielessä pyörii vain joku tietty...
Mutta teenkö kuitenkin itseäni kohtaan väärin, kun en kenellekään anna mahdollisuutta, mutta ei se ajatusten kohdekaan tunnu tulevan yhtään sen lähemmäksi.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mulla on ihan sama ongelma, mutta mielessä on pyörinyt koko ajan yksi ja sama nainen.
Voit nainen huoletta mennä treffeille miehen kanssa vaikka joku toinen mielessä. Ei se sitä treffimiestä haittaa kunhan treffien päätteeksi lohkeaa.
Turha kuvitella, että minulta saisi heti ensi treffeillä.
Eikö teillä poikien kesken ole hieman suoraviivaisempaa ja turha kursailu loistaa poissaolollaan?
Mutta heti treffien jälkeen onkin jo toinen juttu.
On taaf niin uffottava aloituf johan tässä nokka tuhisee🤭 taas minulla on funktio olla täällä
Mä uskon kyllä että täällä monet kaipaa semmosia rupikonnia että treffipyyntöjä on turha odottaa. Että siinä mielessä ymmärrän nää teidän kommentit.
Nyt sun pitää yrittää tätä argumentaatiota kyllä uudestaan jos haluat jotain maaliin😂
Mikä tästä siis tekee epäuskottavan mielestäsi?
Susta ei oo uskottavaa et nainen voi saada treffipyyntöi?
Turha oli toivoa, että täällä mitään fiksuja vastauksia saisi mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Antaa siis olla, minä jatkan yksinäni, paljon parempi näin.
Ei kannata ehdointahdoin lähteä treffeille, jos kiinnostus on jossain aivan muualla. Et sinällään suoranaisesti tee väärin itseäsi kotaan, mutta sitä toista kohtaan kylläkin. Olkoonkin, että vain pahasti harhaiset kuvittelevat ensimmäisten treffien merkitsevän muutakin kuin "vain" ensimmäistä kohtaamista.
Et sinä yksin varmastikaan jää, vaikket saisikaan nyt kaipaamaasi henkilöä suhteeseen. Eikä sinun asiasi ole antaa mahdollisuuksia muille, vaan mahdollisuus itsellesi, mahdollisuus onneen.
Onko mies tietoinen kiinnostuksestasi?
Sitten on vielä tilanne että toistuvasti kaipauksen kohde kieltäytyy treffeistä, kun on aina jotain muuta tekemistä, voiko silloin mennä treffeille jonkun muun kanssa?
Kevyet on kengät näillä naisilla...
Se, että naista pyydetään treffeille, ei tee hänestä kevytkenkäistä. Ja aloituksessa käy ilmi, että nainen ei myöskään ole suostunut treffi pyyntöihin, koska ajatuksissaan pyörii se oma kaivattu.
Mikä tässä on siis ongelma? Ovatko palstan miehet niin epävarmoja omasta kaivatustaan?
Sivusta tämä, ihmettelen vain tätä miesten negatiivisuutta täällä.
Valitettavasti en osaa vastata aloittajan kysymykseen.
Ei teekkään, laitoin nyt vain hieman punavaatesävyisemmän heiton kun tiesin siihen siten herkemmin tartuttavan. Älä ota siis millään tavalla itseesi/henkilökohtaisesti. En tunne itse minkäänlaista vääryyttä kun aioin treffailla ja tutustua uusiin naispuolisiin tulevan kuun puolivälistä alkaen, vaikka se oma kaivattu onkin olemassa.
Niin, että nainen ei saisi tapailla muita, tai on kevytkenkäinen, mutta mies saa tapailla muita ja se on ihan ok.
Noin yleisesti; esim. aloittaja on epävarma onko teko moraaliselta kannalta katsottuna kestävä.
Hänen ja minun tapauksessa: omalla kaivatullani kengät eivät ole painaneet missään vaiheessa. En hänen vuokseen aio enää yhtään koskaan pidättäytyä, se olisi vain itseäni kohtaan väärin ja epäreilua., itsepetosta.
Ja et sitten voinut aloitukseen vastata esim tätä omaa kokemustasi, siitä huolimatta kommentoit vain naisia kevytkenkäiseksi.
Minä ainakin unohtaisin oman kaivattuni samantien, jos kuulisin, että hänellä on muita naisia samaan aikaan kierroksessa.
En tunne tapausta kuin pintapuolisesti mitä ap kertoi siitä. Omien kirjoitusteni ohella hän sai aika monta vastausta. Omatunto hänelle kertonoot mikä on oikein.
"Hänen ja minun tapauksessa: omalla kaivatullani kengät eivät ole painaneet missään vaiheessa."
Ei voi vaatia toiselta sellaista mihin ei itse alkuunkaan kykene ja johon sortuu itse jo lähtöviivaalla.
"Lähtöviivalla" ja pitkin matkaa aina tänne saakka.
Kyllä näin se on vain yksi ja hänen kanssaan ei muita
Tämä on sääntö numero yksi...
Me miehiehet etsivät treffiseuraa mieluiten kevytkenkäisistä naisista. Tämähän on jo kauan tunnettu tosiasia.
Tässä siis syy sille, miksi olen edelleen sinkku.
Kevytkenkäisyyden tasokin on usein vaihteleva ja todella tapauskohtaista. Riippuu niin naisesta. Mutta moraali on höllentynyt viime vuosikymmeinä hyvin radikaalisti. Itse en esim. ns. jakapojantyttöihin koske vaan kierrän. Versus joku voi antautua vain kerran eläessään jollekkin ja se on siinä. Noiden välissä paljon siltä väliltä. Eroja on.
Onko miehellä naisia/onko ollut sinä aikana kun olette olleet 'tuossa teidän tilanteessaanne' (juttu)? Kuinka kauan viestittely on jatkunut?
Entä vastaavat sinun osaltasi?
Mitä omatuntosi sanoo?
Pohdi asiaa moraalin kannalta, onko aikomasi oikein, vai ei!
Ap, eikö teidän molempien tulisi pidättäytyä siihen saakka kunnes olette yhdessä pariskunta? Minun käsitykseni mukaan jo heti alusta saakka. Tai näin ainakin ennen vanhaan toimittiin, kun se rakkaus miehen ja naisen tahoillaan kohtasi. Asia tehtiin toiselle selväksi, eikä siitä sitten luistettu. Miten sitten lie nykyisin.. Että syntyykö niitä kauniita tarinoita enää juuri ollenkaan...? Vai mennäänkö sitä vain niin kuin viettelys ja himot edellä.. Niin nyt usein vaikuttaisi olevan. Moraalikäsitys on hyvin löyhä, tai sitä ei ole ollenkaan. Sääli. Rakkaus kumminkin niin tavattoman, tavattoman kaunis ja iloisen ainutlaatuinen asia ihmiselossa, että sitä kyllä tulisi (olisi syytä) vaalia, kun/jos se vain kohdalle sattuu joskus tuurillaan osumaan. Sekään kun ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan harvinainen lahja.