Reserviläisaseet

Käytettävällä aseella on mielestäni suuri merkitys. Esimerkiksi pienoispistooli tai pienoiskivääri opettavat liian helppoon ammuntaan, kun rekyyliä ei juuri ole. Useita laukauksia peräjälkeen ammuttaessa tulinopeus nousee liikaa ja siirryttäessä isompaan, tulee hosuttua, kun yrittää tottumuksesta ampua yhtä nopeasti vaikka ase ei ole palautunut rekyylistä. Ilmakiväärin ongelma on se, ettei sillä voi harjoitella nopeita paikkolaukauksia ollenkaan. Perustarkkuutta toki voi treenata. Omasta mielestäni pistoolin (jos sillä halutaan ylipäänsä harjoitella) tulisi olla 9mmPara-kaliberinen, koska se on sotavaltion suosikkikaliberi. Kiväärin tulisi olla mieluummin .308Win kuin .223Rem, koska isorekyylisestä aseesta on helpompi siirtyä pienempään, kuin toisinpäin. 7,62*39 olisi tietysti optimi, mutta Sakoa on vaikea saada ja järkihintaan mahdoton, Norinco on karmea sohlo ja FEG:t yms. ex-itäblokin tuotteet vaikeasti saatavissa ja laatu heittelee.

Andy kirjoitti:

Käytettävällä aseella on mielestäni suuri merkitys. Esimerkiksi pienoispistooli tai pienoiskivääri opettavat liian helppoon ammuntaan, kun rekyyliä ei juuri ole. Useita laukauksia peräjälkeen ammuttaessa tulinopeus nousee liikaa ja siirryttäessä isompaan, tulee hosuttua, kun yrittää tottumuksesta ampua yhtä nopeasti vaikka ase ei ole palautunut rekyylistä. Ilmakiväärin ongelma on se, ettei sillä voi harjoitella nopeita paikkolaukauksia ollenkaan. Perustarkkuutta toki voi treenata. Omasta mielestäni pistoolin (jos sillä halutaan ylipäänsä harjoitella) tulisi olla 9mmPara-kaliberinen, koska se on sotavaltion suosikkikaliberi. Kiväärin tulisi olla mieluummin .308Win kuin .223Rem, koska isorekyylisestä aseesta on helpompi siirtyä pienempään, kuin toisinpäin. 7,62*39 olisi tietysti optimi, mutta Sakoa on vaikea saada ja järkihintaan mahdoton, Norinco on karmea sohlo ja FEG:t yms. ex-itäblokin tuotteet vaikeasti saatavissa ja laatu heittelee.

Lue lisää

Tehokkainta olisi varmasti oppia laukaisemaan ballistisia mannertenvälisiä ohjuksia ja myöskin rakentamaan niitä...saataisiin siinä tapauksessa luopua koko epätasa-arvoisesta paskarmeijasta

Andy kirjoitti:

Käytettävällä aseella on mielestäni suuri merkitys. Esimerkiksi pienoispistooli tai pienoiskivääri opettavat liian helppoon ammuntaan, kun rekyyliä ei juuri ole. Useita laukauksia peräjälkeen ammuttaessa tulinopeus nousee liikaa ja siirryttäessä isompaan, tulee hosuttua, kun yrittää tottumuksesta ampua yhtä nopeasti vaikka ase ei ole palautunut rekyylistä. Ilmakiväärin ongelma on se, ettei sillä voi harjoitella nopeita paikkolaukauksia ollenkaan. Perustarkkuutta toki voi treenata. Omasta mielestäni pistoolin (jos sillä halutaan ylipäänsä harjoitella) tulisi olla 9mmPara-kaliberinen, koska se on sotavaltion suosikkikaliberi. Kiväärin tulisi olla mieluummin .308Win kuin .223Rem, koska isorekyylisestä aseesta on helpompi siirtyä pienempään, kuin toisinpäin. 7,62*39 olisi tietysti optimi, mutta Sakoa on vaikea saada ja järkihintaan mahdoton, Norinco on karmea sohlo ja FEG:t yms. ex-itäblokin tuotteet vaikeasti saatavissa ja laatu heittelee.

Lue lisää

Esittämäsi perustelut ovat ihan hyvät, mutta haluaisin lisätä pari seikkaa.

Ensinnäkin, kannattaa enimmäkseen harjoitella rynnäkkökiväärillä. Haulikot, konepistoolit ja tarkkuuskiväärit ovat erikoismiesten tavaraa, jonka käyttötarkoitus perussodankäynnissä on hyvin rajallinen. Pistooli taas on ehdottomasti toiseksi viimeinen hätävara ennen puukkoa/kenttälapiota/jne - pistoolihan on vain väline, jolla raivataan itselle reitti pitkälle aseelle.

Mielestäni kannattaa unohtaa .223Rem kaliberivalikoimasta. Hyvä kaliberi jenkkien sodankäyntiin, mutta suomalaisessa maastossa turhan kevyt luoti.

7.62x39 olisi tietysti paras (ei ballistisesti, mutta muuten), mutta hyviä ja halpoja aseita on tosiaan aika vähän. Muuten, jos Sakon uutukainen tuntuu kalliilta, niin kannattaa unohtaa tarkkuuskiväärit kokonaan. Kunnon kivääri ja kunnon optiikat uutena ovat ihan jotain eri hintaluokkaa kuin edes Sakolainen.

Rynnäkkökiväärin hankinnassa kannattaa harkita käytettyjä aseita. Ase menettää yleensä hintaa paljon nopeammin kuin suorituskykyä.

Itse olen kovasti kallistumassa käytetyn FN FALin hankintaan. Hinta on kohdallaan, ja mitä olen tähän mennessä nähnyt, niin laatukin on ihan siedettävä. Stg58 näytti myös ihan käypäiseltä laitteelta, mutta hinta oli jo melkein kaksinkertainen FALiin nähden. Käytettyä ostaessa kannattaa tietysti sopia myyjän kanssa, että aseen voi vielä vaihtaa/palauttaa siltä varalta, että myyjän kehut ovatkin aivan puhdasta paskaa. (FAL ja Stg58 on molemmat muuten .308Win)

Pistooleista Glockin ostamalla ei voi mennä metsään. Loistava hinta/laatu-suhde. Jos haluaa hieman halvempaa, niin CZ75 on ihan varteenotettava vaihtoehto. Jos taas on enemmänkin rahaa taskunpohjalla niin Kimberin tai Novakin 9-millinen voisi olla hyvä valinta.

Loppujen lopuksi kuitenkin aseen valinnasssa kaikki riippuu ihan siitä mistä pitää ja mikä sopii käteen.

Kalibereista vielä nopea sananen. Ballistisesti voidaan väitellä iät ja ajat siitä mikä on paras kaliberi. Käytännällisesti katsoen, asialla ei ole p:n vertaa merkitystä. Nykyisillä sotilaskalibereilla on tapettu mies jos toinenkin ja ne kaikki pystyvät tarkoitettuun tehtäväänsä, mikäli käyttäjä osaa asiansa. Kuitenkin on pari asiaa, jotka kannattaa huomioon:
-.223Rem (5,6x45 NATO) tarkka, mieto rekyyli, hyvä kantama, hyvä terminaalinen ballistiikka, huono läpäisykyky, ei toimi hyvin peitteisessä maastossa
-7,62x39 ei yhtä tarkka, mieto rekyyli, kohtalainen kantama, riittävä terminaalinen ballistiikka, kohtalainen läpäisykyky
-.308Win (7,62x51) tarkka, kova rekyyli, hyvä kantama, hyvä terminaalinen ballistiikka, paras läpäisy näistä kolmesta

PS. Esiinnytkö muuten muissakin yhteyksissä samalla nimimerkillä? Olen tainnut joskus nähdä kirjoituksiasi jossakin, ja näytät puhuvan asiaa ja vieläpä fiksulla tavalla.

sotakoira kirjoitti:

Esittämäsi perustelut ovat ihan hyvät, mutta haluaisin lisätä pari seikkaa.

Ensinnäkin, kannattaa enimmäkseen harjoitella rynnäkkökiväärillä. Haulikot, konepistoolit ja tarkkuuskiväärit ovat erikoismiesten tavaraa, jonka käyttötarkoitus perussodankäynnissä on hyvin rajallinen. Pistooli taas on ehdottomasti toiseksi viimeinen hätävara ennen puukkoa/kenttälapiota/jne - pistoolihan on vain väline, jolla raivataan itselle reitti pitkälle aseelle.

Mielestäni kannattaa unohtaa .223Rem kaliberivalikoimasta. Hyvä kaliberi jenkkien sodankäyntiin, mutta suomalaisessa maastossa turhan kevyt luoti.

7.62x39 olisi tietysti paras (ei ballistisesti, mutta muuten), mutta hyviä ja halpoja aseita on tosiaan aika vähän. Muuten, jos Sakon uutukainen tuntuu kalliilta, niin kannattaa unohtaa tarkkuuskiväärit kokonaan. Kunnon kivääri ja kunnon optiikat uutena ovat ihan jotain eri hintaluokkaa kuin edes Sakolainen.

Rynnäkkökiväärin hankinnassa kannattaa harkita käytettyjä aseita. Ase menettää yleensä hintaa paljon nopeammin kuin suorituskykyä.

Itse olen kovasti kallistumassa käytetyn FN FALin hankintaan. Hinta on kohdallaan, ja mitä olen tähän mennessä nähnyt, niin laatukin on ihan siedettävä. Stg58 näytti myös ihan käypäiseltä laitteelta, mutta hinta oli jo melkein kaksinkertainen FALiin nähden. Käytettyä ostaessa kannattaa tietysti sopia myyjän kanssa, että aseen voi vielä vaihtaa/palauttaa siltä varalta, että myyjän kehut ovatkin aivan puhdasta paskaa. (FAL ja Stg58 on molemmat muuten .308Win)

Pistooleista Glockin ostamalla ei voi mennä metsään. Loistava hinta/laatu-suhde. Jos haluaa hieman halvempaa, niin CZ75 on ihan varteenotettava vaihtoehto. Jos taas on enemmänkin rahaa taskunpohjalla niin Kimberin tai Novakin 9-millinen voisi olla hyvä valinta.

Loppujen lopuksi kuitenkin aseen valinnasssa kaikki riippuu ihan siitä mistä pitää ja mikä sopii käteen.

Kalibereista vielä nopea sananen. Ballistisesti voidaan väitellä iät ja ajat siitä mikä on paras kaliberi. Käytännällisesti katsoen, asialla ei ole p:n vertaa merkitystä. Nykyisillä sotilaskalibereilla on tapettu mies jos toinenkin ja ne kaikki pystyvät tarkoitettuun tehtäväänsä, mikäli käyttäjä osaa asiansa. Kuitenkin on pari asiaa, jotka kannattaa huomioon:
-.223Rem (5,6x45 NATO) tarkka, mieto rekyyli, hyvä kantama, hyvä terminaalinen ballistiikka, huono läpäisykyky, ei toimi hyvin peitteisessä maastossa
-7,62x39 ei yhtä tarkka, mieto rekyyli, kohtalainen kantama, riittävä terminaalinen ballistiikka, kohtalainen läpäisykyky
-.308Win (7,62x51) tarkka, kova rekyyli, hyvä kantama, hyvä terminaalinen ballistiikka, paras läpäisy näistä kolmesta

PS. Esiinnytkö muuten muissakin yhteyksissä samalla nimimerkillä? Olen tainnut joskus nähdä kirjoituksiasi jossakin, ja näytät puhuvan asiaa ja vieläpä fiksulla tavalla.

Lue lisää

Itsekin olen enempi sitä mieltä, että harjoittelu pitäisi keskittää rynnäkkökivääriin. Pistooli tulee pakosta yliedustetuksi, kun ratatilanne suosii sitä.

Olen _kuullut_, että .223:n huonot risuominaisuudet olisivat enempi PV:n mantraa, jolla yritetään peittää sitä, ettei ole varaa vaihtaa kaliberia länsimaiseen. (Mikä olisikin tuhlausta.) Ymmärtääkseni tämä ei aiheuttanut ongelmia jenkeille Vietnamissa, jossa maaston peitteisyys on vähän toista kuin Suomen kangasmetsissä. Muita ongelmia M16:ssa toki oli. Myös ruotsalaiset käyttävät nykyään .223:a ilman, että valituksia on kuulunut. toisaalta Venäjällä ollaan yllättäen Tsetsenian kaupunkisotakokemusten jälkeen vaihdettu osa aseista takaisin 5,45*39:stä 7,62*39:iin, koska edellisen seinänläpäisykyky on huonompi.

Pistooleista Glock on hyvä valinta ainakin jos se sopii kouraan. Minulle ei. Ja jotenkin 1911-sukuiset miellän enempi kilpa-aseiksi.

noista hinnoista. Tarkoitin lähinnä, että Sako on törkykallis käyttöarvoonsa nähden. Sitähän myytiin uutena hintaan 750€ nykyrahassa. Hyväkuntoisesta saa nykyään pulittaa 1500€ ja huonostakin 1000€. Halpaahan tämä toki on jos verrataan vaikka TRG-42:een, johon vielä Zeiss Diavari päälle. Hintalaatusuhteeltaan FAL:eista lienee paras aussien tuumainen L1A1, jota saa reiluun 300€:oon.

Jos seuraat alan nettisivuja, olet luultavasti nähnyt juttujani osoitteessa http://www.metsastys.net Fiksuudesta voi sitten olla montaa mieltä ;-)

Andy kirjoitti:

Itsekin olen enempi sitä mieltä, että harjoittelu pitäisi keskittää rynnäkkökivääriin. Pistooli tulee pakosta yliedustetuksi, kun ratatilanne suosii sitä.

Olen _kuullut_, että .223:n huonot risuominaisuudet olisivat enempi PV:n mantraa, jolla yritetään peittää sitä, ettei ole varaa vaihtaa kaliberia länsimaiseen. (Mikä olisikin tuhlausta.) Ymmärtääkseni tämä ei aiheuttanut ongelmia jenkeille Vietnamissa, jossa maaston peitteisyys on vähän toista kuin Suomen kangasmetsissä. Muita ongelmia M16:ssa toki oli. Myös ruotsalaiset käyttävät nykyään .223:a ilman, että valituksia on kuulunut. toisaalta Venäjällä ollaan yllättäen Tsetsenian kaupunkisotakokemusten jälkeen vaihdettu osa aseista takaisin 5,45*39:stä 7,62*39:iin, koska edellisen seinänläpäisykyky on huonompi.

Pistooleista Glock on hyvä valinta ainakin jos se sopii kouraan. Minulle ei. Ja jotenkin 1911-sukuiset miellän enempi kilpa-aseiksi.

noista hinnoista. Tarkoitin lähinnä, että Sako on törkykallis käyttöarvoonsa nähden. Sitähän myytiin uutena hintaan 750€ nykyrahassa. Hyväkuntoisesta saa nykyään pulittaa 1500€ ja huonostakin 1000€. Halpaahan tämä toki on jos verrataan vaikka TRG-42:een, johon vielä Zeiss Diavari päälle. Hintalaatusuhteeltaan FAL:eista lienee paras aussien tuumainen L1A1, jota saa reiluun 300€:oon.

Jos seuraat alan nettisivuja, olet luultavasti nähnyt juttujani osoitteessa http://www.metsastys.net Fiksuudesta voi sitten olla montaa mieltä ;-)

Lue lisää

.223:n risuominaisuuksista kuulee vaikka minkälaisia väitteitä - myös jenkeiltä itseltään. Kuulemma uudemmilla luodeilla läpäisy alkaisi olemaan ihan kohtalaista, mutta tiedä häntä. Kun juttelin siirtymisestä 7.62x39:stä NATO-kaliberiin erään jenkkilaivastoupseerin kanssa asiasta, hän ehdotti suoraan .308:a. En ole kuitenkaan itse kokeillut pahemmin, niin en rupea asiasta väittelemään.

Vielä 1911:sta. 1911 ei varsinaisesti ole pelkkä kilpa-ase, mutta on valitettavasti saanut sellaisen maineen, koska se tahtoo olla virittäjien suosiossa. Pointtihan oli, että jos on rahaa liikaa ja tahtoo oikein huippuaseen, niin voi harkita kustomoitua 1911:sta.

Toinen huippuase, jonka ehkä itse mieluiten hankkisin, jos olisi varaa - H&K P7M13.

sotakoira kirjoitti:

.223:n risuominaisuuksista kuulee vaikka minkälaisia väitteitä - myös jenkeiltä itseltään. Kuulemma uudemmilla luodeilla läpäisy alkaisi olemaan ihan kohtalaista, mutta tiedä häntä. Kun juttelin siirtymisestä 7.62x39:stä NATO-kaliberiin erään jenkkilaivastoupseerin kanssa asiasta, hän ehdotti suoraan .308:a. En ole kuitenkaan itse kokeillut pahemmin, niin en rupea asiasta väittelemään.

Vielä 1911:sta. 1911 ei varsinaisesti ole pelkkä kilpa-ase, mutta on valitettavasti saanut sellaisen maineen, koska se tahtoo olla virittäjien suosiossa. Pointtihan oli, että jos on rahaa liikaa ja tahtoo oikein huippuaseen, niin voi harkita kustomoitua 1911:sta.

Toinen huippuase, jonka ehkä itse mieluiten hankkisin, jos olisi varaa - H&K P7M13.

Lue lisää

H&K P7M13 olivi varmasti mukava ase, kunhan opettelee varmistimen käytön. Saksassa on poliisi ampunut sillä vahingossa aika munta ihmistä. Toinen juttu on kaasuhidasteisuus. Pistooleilla, joissa on piipussa kaasureikä, on paha tapa höylätä luotimateriaalista lastuja, jotka paine työntää kaasukanavaan. Tämä voi aiheuttaa sellaisen jumin, joka ei hevillä aukeakaan. Kaasukanavaa on siis syytä tarkkailla säännöllisesti. Lisäksi höylääntyminen ei suinkaan paranna tarkkuutta, joka muuten olisi kiinteäpiippuisen valtti. En tiedä miksi näin ei käy (ainakaan samassa määrin) kivääreillä. Tietänet myös, että P7M13:n kahva on aivan valtava kooltaan. Ase kun on alunperin suunniteltu yksiriviseksi.

On kyllä nostalgista lueskella yli 10 vuotta vanhaa ketjua.