Järki hohoii..

Sama vika täällä. Turhaa kaikki.

Menee se! Rakastunut jo uuteen...

Miksi ei ole toivoa?

Siksi, että itse ruokit rakastumistasi mm. tällaisilla aloituksilla. Tunteet syntyvät ajatuksista, useimmiten tiedostamattomista ajatuksista, joten siinä mielessä olen ihan itse tämän soppasi keittänyt ja nyt vielä jatkat sen hauduttamista.

Aina on toivoa.

veikkaan, että tää n. 9-vuoden näkemättömyys vetelee jo melko enareita…

No mikä mättää? Tietääkö kohteesi edes ja oletko tehnyt mitään? Jos on tullut pakit niin se on sillä selvä mutta muuten en kyllä ymmärrä... Eikö rakastuminen pitäisi olla parasta mitä on? Saat olla rakkaasi lähellä jne jne...

Tuo on ikuisesti vaivannut ihmisiä, se on ikuisuus kysymys. Aika muuttuu mutta tunteet ja Rakastuminen ei, aina on Rakkautta vaikka maailma muuttuu. Niin, Rakastaminen ei silloin välttämättä ole niin kivaa, kun et koskaan enää näe sitä ihmistä ketä Rakastat. Sinun on vain Rakastettava näkemättä ihmistä ja toivottava mielessä, että toisella olisi kaikki asiat hyvin. Koska sehän on juuri sitä oikeaa Rakkautta, että ajattelet kumpa hän vaan olisi kunnossa ja kaikki olisi hyvin. Aloittaja kysyt miksi tää Rakkaus voi loppua? Mutta jos loppuu niin silloinhan se ei ole Rakkautta, se on ehkä jalostunut kaipaukseksi, kenties. Sehän tässä on niin vaikeaa kun päivästä toiseen Rakkauden nuolet lävistävät sydämesi, ja tiedät ettet näe sitä ketä Rakastat. Ehkä suuren ainut kertaisen Rakkauden onkin tarkoitus kadota, että voisit oppia Rakastamaan. Aloitttaja olen syvästi ollut Rakastunut myös, tiedän tuon tunteen kun mieleni silmin aina häntä ajattelen, tunne on joka hetki kanssani se ei jätä rauhaan. Mutta jos jättää minut rauhaan, silloin en enää Rakasta, enkä tunne. Niin yksinkertaista mutta vaikeaa on Rakastaa, mutta arvokasta sellaista. Joskus on vai tehtävä pitkä matka ennen kuin löydät sen oikean Rakkauden tunteen. Se, ei löydy etsimällä eikä hakemalla, se vaan joku päivä tulee sydämeesi asumaan. Aloittaja kun hänet näin en tiennyt että menen näin sekaisin, että joku ihminen voi saada aikaan jotain niin älyttömän vahvaa, voimakasta, syvää tunnetta aikaan. Ja, mikä tekee niin erikoisen, se ei lopu millään eikä kukaan voi sitä korvata. Ja, nyt kohta kaksi vuotta olen ollut hänen lumouksessa, eikä loppua näy. Olen usein ajatellut mikä tämän kaiken tarkoitus on, miksi en voi unohtaa häntä? Ja en oikeasti löydä vastausta näihin kysymyksiin. Tietysti hänen ulkoasu ja koko olemus, sekä hänen tietyt eleet niihin yhdistettynä, mutta se on vain osa tekijä. Onhan maailmassa paljon muitakin kuin hän, mutta kun hänenlaistaan ei ole kuin yksi. Niin, ei ole kuin yksi hän, ja häneen Rakastuin, enkä voinut sille mitään. Ja, lopuksi aloittaja sanoisin että meidä on vaan elettävä näiden tunteiden kanssa, emme voi muuta. Rakkaudella hänelle: Ennen kuin tapasin sinut, tunsin etten voi Rakastaa ketään, että kukaan ei pystyisi täyttämään tyhjää sydämessäni. Mutta kaikki muutui ,kun tapasin sinut. Sitten tajusin, että olet aina mielessäni. Olet hauska ja suloinen, Saat minut nauramaan ja hymyilemään.Poistat kaiken vihani ja suruni. Teet minut heikoksi,kun puhun kanssasi. Sitten aloin kirjoittaa runoja sinusta. Nyt olen tajunnut,että olen toivottomasti Rakastunut sinuun.

En kans. Eihän sitä voi vapaasti elää jos rakastaa jotain joka ei sitten kuitenkaan rakasta takaisin.