Elämä on kuin tiimalasi. Syntymän hetkellä tiimalasi käännetään ympäri ja hiekka alkaa valua hitaasti tiimalasin ylemmästä säiliöstä alempaan. Yksi elämän erityispiirteistä on se, että meidän jokaisen tiimalasissa on eri määrä hiekkaa ja tiimalasin ylempi säiliö on peitetty, jotta kukaan ei voi nähdä, paljonko hiekkaa omassa tiimalasissa on jäljellä. Eikö olekin ärsyttävää, kun pysähdyt miettimään asiaa?
Jos sinulle tarjoutuisi mahdollisuus kurkistaa tiimalasin ylempää säiliötä ja nähdä, paljonko sinun tiimalasissasi on hiekkaa jäljellä, uskaltasitko katsoa? Ihan oikeasti, haluaisitko? Sanotaan, että tieto lisää tuskaa ja tässä tapauksessa näin tosiaan voi olla.
Joillekin ihmisille saatetaan kertoa jossain kohtaa elämää, miltä tilanne ylemmässä tiimalasissa näyttää. Jollain häiriintyneellä tavalla on suuri siunaus saada kuulla, ettei koskaan tulee jäämään normaalisti eläkkeelle, vaan oma elämä nykymuodossaan päättyy jo paljon ennen sitä. Ei tule olemaan mukavia eläkepäiviä, jolloin saa elää terveenä.
Se tarkoittaa, ettei odota jotain tulevaa hetkeä sitä varten, että "alkaa sitten elää täysillä". Me, joille tilanteemme on kerrottu, joudumme elämään täysillä ihan joka päivä, kun tiimalasiimme on sormeiltu vähemmän hiekkaa kuin keskimääräiselle ihmiselle ja se kerrotaan vasta nyt! Millaisia tunteita sinussa heräisi, jos saisit kuulla oman ennusteesi ja se poikkeaisi paljonkin siitä, mitä olet toivonut?
Haluaisitko tietää kauanko elät? Ihan oikeasti?
22
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Eiköhän tässä eletä vanhaksi kun kohtalo on päättänyt kohdella sen verran kaltoin. Luojalla/ylemmällä voimalla millä liekään on ainakin huumorintajua :). Juuri sen vuoksi elää vanhaksi jos kuolemaa ei pelkää ja jos ajatus kuolemasta ei haittaa ihmistä. Mutta en haluaisi tietää kauanko tulisin elämään koska se pyörisi sitten usein mielessä ja tahdittaisi liikaa elämääni.
- Anonyymi
Ei minulla ole mitään väliä. Se loppuu kun on loppuakseen.
En nyt välttämättä halua, jos kaikki hyvin on sen puoleen ettei joku sairaus ole minua nitistämässä. Jos taas olisi vaikka ärhäkkä syöpä, niin haluaisin tietää ennusteen paljonko vielä päiviä jäljellä.
Noin muuten suhtaudun kuolemaan suopeasti. Se on luonnollista, vaikka tuleekin joskus joillekin aivan liian varhain ja nuorena eteen ja kolkolla tavalla. Mutta itse kuolema minua ei pelota, vain hetket ennen sitä missä olosuhteissa ne vietän ja miten paljon kärsimystä liittyy hetkeen ennen vapautusta.- Anonyymi
Ei minuakaan pelota itse kuolema. Eniten säälin niitä, jotka jäävät suremaan mahdollista poislähtöäni. Minulla on huono omatunto siitä, jos kuolen "liian aikaisin". Silloin minä tuotan surua lähimmille ihmisille. Syyllisyydentunto kaivaa mieltä jo nyt.
Moniko vanhempi haluaa haudata lapsensa? Mieti kuinka pahalta tuntuisi kuolla ennen omia vanhempiaan? Se määrä surua ja tuskaa, jonka jättäisin lähimpiin ihmisiin?
Kuulostaa odolta, mutta ainut tavoitteeni on elää yhtä pitkään kuin vanhempani. Sitten voin kuolla. Kukaan ei jää sinkkua kaipaamaan. Surullista sekin, ettei ole omien vanhempien menetyksen jälkeen enää syytä elää, kun ei ole omia lapsia tai puolisoa. Elän vain sen, mitä olen minut tähän maailmaan hankkineille "velkaa". Anonyymi kirjoitti:
Ei minuakaan pelota itse kuolema. Eniten säälin niitä, jotka jäävät suremaan mahdollista poislähtöäni. Minulla on huono omatunto siitä, jos kuolen "liian aikaisin". Silloin minä tuotan surua lähimmille ihmisille. Syyllisyydentunto kaivaa mieltä jo nyt.
Moniko vanhempi haluaa haudata lapsensa? Mieti kuinka pahalta tuntuisi kuolla ennen omia vanhempiaan? Se määrä surua ja tuskaa, jonka jättäisin lähimpiin ihmisiin?
Kuulostaa odolta, mutta ainut tavoitteeni on elää yhtä pitkään kuin vanhempani. Sitten voin kuolla. Kukaan ei jää sinkkua kaipaamaan. Surullista sekin, ettei ole omien vanhempien menetyksen jälkeen enää syytä elää, kun ei ole omia lapsia tai puolisoa. Elän vain sen, mitä olen minut tähän maailmaan hankkineille "velkaa".Minusta tuntus pahemmalle lapsieni puolesta. Yritän elää heitä varten pitkään. Muut ei minua tartte kuten he. Puoliso löytää uuden onnen, jos olen poissa ja vanhemmat hakisi lohtua lapsenlapsistaan.
- Anonyymi
Loppujen lopuksi olen hyvin suunnitelmallinen luonne. Eli kaikki varma informaatio elämäni tapahtumista etukäteen olisi hyvin tervetullutta.
Jos vaikka saisin nyt tietää että voitan lotossa viikolla 4 vuonna 2025 kahdeksan miljoonaa euroa, niin en lähtisi nyt tästä aamupuuron keittoon sillä ajatuksella että joku työhommakin pitäisi tänään hoitaa. Pötköttäisin vielä hetken ennen kuin ottaisin puhelun isolle päällikölle ja ilmoittaisin että se on nyt sitte morjes nämä hommat.
-keinovaginamies-- Anonyymi
Joo, ihan totta. Ennakkotieto tulevasta Lottovoitosta toisi elämään uudenlaista asennetta.
- Anonyymi
Hyvä joo tuojottaa ikkunasta korkeuksista, ja harmittakun älypuhelin jossa pe43lejä kuten super ma ei ole mukana :D
- Anonyymi
hoitaitajanaisten luona hoidettavasnsps joops jooh.
- Anonyymi
Näin lapsettomana sinkkuna ois tosi tärkee tietää kaunko on elinaikaa jäljellä, ettei rahaa jäisi yli. On tosi vaikee tasapainotella taloudellinen tilanne kohdalleen. Jos vaikka tietäis, että elinaikaa on jäljellä vaikka viisi vuotta. Vois jäädä vaikka heti töistä pois. Perustais vaikka yrityksen, kun ei tarvi stressata sillä menestyykö vai ei, vaan tehdä vain sellaista, mikä mielyttää.
- Anonyymi
Toikin on ihan totta. Jos tietäisi elämänsä päivät, osaisi taloudellisesti pelata oikein. Sinkun on turha jättää isoa perintöä ja jättää elämä elämättä. Toisaalta kaikkea ei voi hassata, jos elääkin pitkää ja tarvitsee vanhuuden turvaa.
- Anonyymi
Jäi vielä sanomatta, että se tietenkin helpottaa tilannetta kun tietää ettei kukaan jää suremaan. Että oishan se kauhee perheelliselle saada tietää, että on päivä elinaikaa. Mutta esimerkiksi mulla. Ei tarvi muuta kun laittaa pankki tili kiinni, ja laittaa tervehdys youtubeen ja instagramiin. Ja se on siinä. Mutta oli se terveys mikä tahansa, niin ns. Mukavia eläkepäiviä on turha oottaa. Kyllä yhteiskunta hoitaa asian niin että olet eläkkeelle jäädessä jo aivan loppu. Jo näin viisikymppisenä huomaa, ettei voimia ees muuhun riitä kun töissä käyntiin.
- Anonyymi
Juu, meikäläistä ei kukaan jää kaipaamaan, eikä suremaan, ei edes muutama harva sukulainen.
Ainoastaan pari sukulaista on pitänyt silloin tällöin yhteyttä, mutta osa ei ole koskaan edes käynyt tai soittanut koskaan, ainoastaan hautajaisissa on näitä sitten nähnyt.
Voisi heille todeta, että nähdään seuraavan kerran sitten hautajaisissa.
Elämä on aika varmaa sinne 50 vuoteen saakka, jonka jälkeen elämä onkin sitten epävarmaa.
Mielummin kuolee nuorempana, kuin elää vanhaksi vuodeostolla vihanneksena.
Ei kiinnosta enää ottaa yhteyttä tätiin yli 85vuotias, jolle jouluna soitin joulutervehdykset, niin alkoi heti tivaamaan koronarokotuksista ja suuttui, kun totesin, etten ole rokotetta ottanut.
Paljastui, että täti on rokotefanaatikko, eikä mistään muusta puhunut, kuin kehui Yleä ja rokoteministereitä. - Anonyymi
"Kyllä yhteiskunta hoitaa asian niin että olet eläkkeelle jäädessä jo aivan loppu. Jo näin viisikymppisenä huomaa, ettei voimia ees muuhun riitä kun töissä käyntiin."
Se on muuten järkyttävää, miten elämän parhaat ja terveimmät vuodet menevät työn orjana. Sitten kun on antanut kaikkensa, voi jäädä eläkkeelle ja kuolla. Kyynisesti voisi sanoa, että elämä on aika hirveää.
Helpottaisihan tuo tulevaisuuden suunnittelemista.
- Anonyymi
Ehkä, mutta hankala tietää taudin eteneminen, kun se voi vaihdella niin paljon. Oma ennusteeni? Minulla on elinaikaa noin 15 vuotta plus/miinus 5 vuotta. Se on aika iso haarukka. 10 vuotta on ihan eri asia kuin 20 vuotta.
Eli vaikka saisi tietää kohtalonsa, on siinäkin niin paljon liikkumavaraa, että tieto lisää vain tuskaa. Odottaa koko ajan, milloin tauti pahenee... Ehkä se pahenee 15 vuoden kuluttua, tai sitten jo 5 vuoden kuluttua. Ei tiedä.
- Anonyymi
Ehdottomasti haluaisin tietää. Järjestäisin kaikkia källejä ihmisille, hyviä ja huonoja tilanteen mukaan.
- Anonyymi
No ainakin kerran
- Anonyymi
En halua
- Anonyymi
Joskus miettinyt jos on vaikka joku perinnöllinen sairaus joka johtaa kuolemaan. Että kantaako sitä geeniä. Niin haluaisiko sen tietää etukäteen. Toisaalta siihen voisi valmistautua ja elää sen mukaan. Eikähän sitä elämästä tietäisi vaikka kuolisi onnettomuudessa eikä siihen sairauteen. Toisaalta jos tietäisi milloin kuolee. Niin ehtisi hyvästellä kaikki rauhassa ja yms. Mutta ehkä en kuitenkaan haluasi tietää milloin kuolen. Vaikea kysymys.
En, tykkään että se on jonkun ylemmän hallussa ja minä vain vikisen kun viedään.
Ja useimmat ihmiset ovat aikaansaavimpia juuri ennen deadlinea, joten on hyvä mielikuvitella, että se deadline on aika lähellä...- Anonyymi
Lopiun läheisyys kannustaa toimeliaisuuteen ja kiireeseen. Kunhan vaan sitten jaksaa loppuun asti ;)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 733305
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai272353Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä681879Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t311861Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian161431- 281381
Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja251286Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61286Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu631197Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101197