asuu pelkästään äärimmäisen yksinäisiä ja eristäytyneitä poikamiehiä ja poikatyttöjä jotka räyhäävät ja osoittavat mieltään ikävillä tavoilla kun minulla ja rakkaillani on elämää. Emme saisi nauraa, emme puhua, emme käydä missään. Tietenkin teemme kaikkea tuota koska se on elämää. Tämä on todella kuin panttivankina oloa. Naapurini ja naspureilla tarkoitan koko kerrosta ja yläkerros ja alakerros istuvat hiljaa kämpissään ja kadehtivat elämäämme. Möykkä alkaa jos en ja emme mekin istu myös hiljaa kämpissään niinkuin he. Minua ja meitä ei kiinnosta pätkääkään muiden tekemiset. En voi ymmärtää tuollaisia olioita.
Tässä talossa
Anonyymi
0168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.