Vanhenemisen krempat

Niin se on nuoremmillakin, jos/kun on tullut kaikenlaista remppaa kroppaan.

Huono puoli ainakin julkisessa terveydenhuollossa on juurikin sen repaleisuus, eli lääkärit vaihtuvat yhtenään, heitellään paikasta toiseen vaivojen kanssa.
Yksikään lääkäri ei tunne potilasta, hänen taustojaan, tai edes tämänhetkistä tilannetta, muuta kuin mitä esitiedoista lukee.

Omalääkäri-systeemi olisikin kenties se paras vaihtoehto, mutta mitenkä sekään toimisi julkisella puolella, kun terveysasemilla ja sairaaloissa käy jatkuvasti kandeja harjoittelemassa, nuoremmat ja vähän vanhemmatkin lääkärit, pysyvät talossa vähän aikaa ja jatkavat matkaa muualle.

Siis toki kandeilla on joku ohjaava lääkäri, mutta kun juuri sekin lääkäri voi ykskaks vaihtua.

On totta, ettei välttämättä kovin kauan jaksa mielialan kanssa, kun kunto ja vointi menee koko ajan huonommaksi, ja pitäisi vain jaksaa mennä lääkäriin sinne minne käsketään, tuntuu kuin heittäisivät vastuuta aina seuraavalle lääkärille eikä kukaan ota ns. koppia.

Itse olen aika paljonkin alle 70 vuotta, enkä oikeastaan koskaan ole kovin paljon tulevaa ajatellut, mutta huonon terveyden takia tavallaan jopa hirvittää tulla vanhemmaksi.
Joskus jopa mietin, että toivottavasti en eläisi kovin iäkkääksi. Sitähän olisi terveydenhuolto-viidakossa aivan tuuliajolla, heittopussina, kun nytkään ei jaksa, niin saati sitten vanhempana.

Miten niille "monille eri lääkäreille" edes pääsee jos ei ole varaa yksityiselle puolelle? Hoitajat ovat portinvartijoina, niille pitäisi ensin selostaa. Kyselevät tyyliin että alkaa tuntumaan että antaa olla. Julkisella puolella pitäisi pystyä tilaamaan itse aika lääkärille jos tuntee siihen tarvetta. Miten tällainen systeemi on julkiselle puolelle kehitetty? Hoitajilla on liian paljon valtaa ja miksi pitäisi asioistaan kertoa niin monelle kun haluaisi vain yksinkertaisesti hoitaa asiansa.