Menimme viisi vuotta sitten naimisiin 27 vuotiaina, ja ennen naimisiin menoa seurustelimme 1,5 vuotta. Pari kuukautta häiden jälkeen vaimoni kielsi antamasta hyvän-yön-suukkoa ja halimasta ennen nukkumaan menoa. Jos yritin halia sängyssä, sanoi hän päättäväisesti ”pää tyynyyn”. Kun tätä oli kestänyt muutaman viikon, kertoi vaimoni, että hänellä on identiteettikriisi, ja hän haluaa olla rauhassa. Nyt tätä ”pää tyynyyn” –hyvän-yön-toivotusta on kestänyt viisi vuotta.
Vaimoni ei ole koskaan oma-aloitteisesti koskettanut minua sängyssä ollessamme – ei edes herättääkseen. Hän ei ole myöskään koskaan kertonut rakastavansa minua – paitsi sanonut ”minä myös”, kun olen kertonut hänelle rakastavani häntä. Vastaavasti sukupuolielämämme on ollut varsin harvinaista, joten meillä ei ole lapsia. Olen odottanut päivä, viikko, kuukausi, vuosi kerrallaan, että identiteettikriisi menisi ohi, mutta se ei anna periksi.
Olen kunnioittanut ja rakastanut häntä hyvin syvällisesti. Oma rakkauteni on ilmeisesti aiheuttanut sellaisen ilmiön, että se on ikään kuin peilautunut vaimostani takaisin minuun, ja minusta on tuntunut, että vaimollani olisi samanlaiset tunteet minua kohtaan kuin minulla häntä kohtaan. Toisin sanoen, rakkaus on tehnyt minusta täysin sokean tulkitsemaan toisen tunteita – siis todella sokean.
Nyt tuntuu sillä tavalla pahalta, että vaimoni on ilmeisesti ollut viisi vuotta avioliitossa, jossa hän ei voinut osoittaa sitä hellyyttä ja rakkautta, jota normaalisti osoitetaan aviopuolisolle. Minä olen ollut suhteellisen onnellinen omassa kuvitelma-maailmassani, jossa luulin meidän molempien elävän.
Olen nyt yht’äkkiä astunut tuolta kuvitelma-maailmastani reaali-maailmaan, joka onkin täysin erilainen kuin tuo entinen maailmani. Olen kuin Prinsessa Ruusunen, joka on herännyt ruusunpunaisesta unestaan. Ei voi kuin hämmästellä, kuinka voimakas vaikutus voi olla omalla rakkaudella.
Mutta, kuinka tästä eteenpäin? Vaimoni kiukustuu, kun ottaa puheeksi suhteemme – siitä puhuminen tuntuu hänestä todella raskaalta. Toisaalta nyt olen itse ruvennut katselemaan muuta maailmaa ja muita naisia selvästi sillä silmällä, joka ei kuulune hyvän aviopuolison tunnusmerkkeihin. Pitemmän päälle siitä ei hyvää seuraa. Kaipaan toisen ihmisen lämpöä ja hellyyttä – samoin kaipaan henkilöä, jolle itse voin tarjota hellyyttäni.
Mitä tehdä tässä umpisolmutilanteessa?
Vaimoni ei ole koskaan oma-aloitteisesti koskettanut minua sängyssä ollessamme – ei edes herättääkseen. Hän ei ole myöskään koskaan kertonut rakastavansa minua – paitsi sanonut ”minä myös”, kun olen kertonut hänelle rakastavani häntä. Vastaavasti sukupuolielämämme on ollut varsin harvinaista, joten meillä ei ole lapsia. Olen odottanut päivä, viikko, kuukausi, vuosi kerrallaan, että identiteettikriisi menisi ohi, mutta se ei anna periksi.
Olen kunnioittanut ja rakastanut häntä hyvin syvällisesti. Oma rakkauteni on ilmeisesti aiheuttanut sellaisen ilmiön, että se on ikään kuin peilautunut vaimostani takaisin minuun, ja minusta on tuntunut, että vaimollani olisi samanlaiset tunteet minua kohtaan kuin minulla häntä kohtaan. Toisin sanoen, rakkaus on tehnyt minusta täysin sokean tulkitsemaan toisen tunteita – siis todella sokean.
Nyt tuntuu sillä tavalla pahalta, että vaimoni on ilmeisesti ollut viisi vuotta avioliitossa, jossa hän ei voinut osoittaa sitä hellyyttä ja rakkautta, jota normaalisti osoitetaan aviopuolisolle. Minä olen ollut suhteellisen onnellinen omassa kuvitelma-maailmassani, jossa luulin meidän molempien elävän.
Olen nyt yht’äkkiä astunut tuolta kuvitelma-maailmastani reaali-maailmaan, joka onkin täysin erilainen kuin tuo entinen maailmani. Olen kuin Prinsessa Ruusunen, joka on herännyt ruusunpunaisesta unestaan. Ei voi kuin hämmästellä, kuinka voimakas vaikutus voi olla omalla rakkaudella.
Mutta, kuinka tästä eteenpäin? Vaimoni kiukustuu, kun ottaa puheeksi suhteemme – siitä puhuminen tuntuu hänestä todella raskaalta. Toisaalta nyt olen itse ruvennut katselemaan muuta maailmaa ja muita naisia selvästi sillä silmällä, joka ei kuulune hyvän aviopuolison tunnusmerkkeihin. Pitemmän päälle siitä ei hyvää seuraa. Kaipaan toisen ihmisen lämpöä ja hellyyttä – samoin kaipaan henkilöä, jolle itse voin tarjota hellyyttäni.
Mitä tehdä tässä umpisolmutilanteessa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joku toinen hiertää vaimon mieltä.
Vaimo ei saanut sitä toista ennen avioa,tyytyi sinuun.Toinen jatkaa vaimon mielen hiertämistä.
Ei vaa,älä vaan usko tätä.
Otapa asia vaimon kanssa puheeksi!!
Mulla on vähän samanlainen tilanne, tosin emme ole naimisissa. Tyttöystäväni ei koskaan ole sanonut rakastavansa minua. Ja jos yritän puhua suhteestämme, ei hän suostu puhumaan, koska se on lässytystä. Suutelu yököttää häntä. Ja aloitettakaan ei juuri seksiin tule. Ihmettelenkin, että miksi hän edes viitsii olla kanssani.
Ehdottaisin srk:n perheneuvojaa.