Tämä ei vetele näin. Nyt aion parantua. Tässä oma parannussuunnitelmani:
Oksennan viikossa nykyään vähintään 7 kertaa. Luuletteko, että toimisi, jos vähentäisin määrän esim. neljään kertaan, jolloin saisin mässäillä ja yrjötä - vähän niin kuin lapsena namipäivät. Sitten vähitellen rupeaisin niistäkin vähentämään ja lopulta, kun olisi yksi oksennuspäivä, yrittäisin muuttaa sen normaaliksi herkkupäiväksi (kohtuudella ilman oksentamista)
Mitä luulette? Kannattaisiko kokeilla? Toimisikohan? En tässä muutakaan keksi ja tauti on saatava kuriin tai se on minun loppuni.
Oksennan viikossa nykyään vähintään 7 kertaa. Luuletteko, että toimisi, jos vähentäisin määrän esim. neljään kertaan, jolloin saisin mässäillä ja yrjötä - vähän niin kuin lapsena namipäivät. Sitten vähitellen rupeaisin niistäkin vähentämään ja lopulta, kun olisi yksi oksennuspäivä, yrittäisin muuttaa sen normaaliksi herkkupäiväksi (kohtuudella ilman oksentamista)
Mitä luulette? Kannattaisiko kokeilla? Toimisikohan? En tässä muutakaan keksi ja tauti on saatava kuriin tai se on minun loppuni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
heippa!
Kuulostaa tutulta...Itse olen kärsinyt syömishäiriöistä jo kuudennelta luokalta asti...nyt olen 22v. Se alkoi anoreksialla ja vaihtui sitten bulimiaan. terapiassa olen käynyt muutaman vuoden mutta lopetin sen. Välillä menee tosi hyvin ja saan syömiseni normaaliksi, mutta nyt on mennyt kolme viikkoa päin persettä. Olen ollut pitkiä aikoja oksentamatta( muutamia viikkoja) sen jälkeen jos lankean oksentelemaan yhtenä päivänä tunnen syyllisyyttä..joskus pystyn antamaan itselleni anteeksi lipsahduksen mutta joskus se vie oksentelukierteeseen, kuten nyt. Olen myös päättänyt että lopetan . Maanantait ovat olleet hyviä päiviä Aloittaa alusta..Viimeistään siis maanantaina aloitan uuden elämän. Olen pystynyt elämään normaalisti ja sallimaan itselleni yhden hemmottelukarkkipäivän, tämä on toiminut hyvin. Lisäksi liikuntaharrastus on auttanut paljon. Ensi viikolla loppuu koulu ja on hyvä aloittaa terveellinen ruokailurytmi.
Meidän täytyy vain antaa anteeksi itsellemme.
Tsemppiä!
Kyllä oma terapeuttini on juuri ehdottanut minulle, tuollaista hoitoa, eli kannattaa kokeilla, mutta älä sorru ensimmäisestä epäonnistumisesta, sillä niitä tulee sillä soraisella paranemisen tiellä, mutta siitä kyllä voi paranuta ja se todellakin kannattaa!